Moni onkin varmasti saattanut nähdä uutisia, joissa kerrotaan kuinka Essena O´Neill 18-vuotias australialainen tyttö, jolla oli yli puoli miljoonaa seuraajaa Instagramissa ja 250,000+ tilaajaa YouTubessa lopetti somekanavansa ja perusti sivun, jossa hän kertoo nyt todellisia tarinoita kuviensa takaa. Hän haki epätoivoisesti sosiaalista hyväksyntää meikkaamalla 12-vuotiaasta lähtien, pukeutumalla vanhentaviin vaatteisiin ja yrittämällä olla seksikäs. Hänellä oli pakkomielle saada lisää tykkäyksiä ja seuraajia, sillä hän luuli saavuttavansa onnen tulemalla somejulkkikseksi.
Kun hän oli saavuttanut ominaisuudet, joita kadehti niin sanottujen hänen silmissään suosittujen tyttöjen kuvien perusteella, ei asiat olleetkaan ymmärrettävästi muuttuneet yhtään sen parempaan suuntaan, vaan päinvastoin. Elämän rakentaminen pinnallisten seikkojen varaan teki hänen olonsa luonnollisesti entistäkin epävarmemmaksi, tyhjemmäksi, yksinäisemmäksi, kateellisemmaksi ja vihaisemmaksi.
Uskon, että niin kauan kuin teet asioita siksi, että ne ovat oikeasti itsellesi tärkeitä ja koet edustavasi arvoja joiden takana seisot, lisäävät ne hyvinvointiasi ja onnellisuutta. Mutta kuten tässäkin tapauksessa, ongelmat alkavat muodostua siinä vaiheessa, kun ihminen tekee asioita vain hakeakseen hyväksyntää, saadakseen seuraajia tai miellyttääkseen muita. Tämä on asia, josta olen kirjoitellut teille aikaisemminkin pidemmin mm. TÄÄLLÄ. Nuori ikä ja sosiaalinenmedia on jokseenkin pelottava kombinaatio, siinä on valtavat riskinsä. Kenenkään ei tulisi perustaa omaa identiteettiään tykkäyksien tai muiden ihmisten kommenttien varaan.
Some todellakin on tietynlainen epätodellinen maailma. Jos siellä olo alkaa ahdistaa, on syytä viettää enemmän aikaa ”virtuaalitodellisuuden” ulkopuolella. (pitäisikö ehkä jopa sanoa ”virtuaaliepätodellisuuden” ulkopuolella?).
Oma itsetuntoni ei perustu teidän tai kenenkään muunkaan positiivisten tai negatiivisten kommenttien tai tykkäyksien varaan. Tiedän itse millainen olen. Minulle oli onnekseni ehtinyt muodostua vankka itsetunto ja identiteetti jo ennen julkista työtäni näyttelijänä ja bloggaajana. Siksi varmasti koenkin, etten ole lähtenyt muuttamaan itseäni saamieni palautteiden perusteella tai joutunut esittämään jotain mitä en ole. Olen alusta alkaen tehnyt vain asioita joista nautin, ja välittänyt blogini kautta sellaisia sanomia, jotka ovat lähellä sydäntäni. Mitä enemmän otan asioista itse selvää ja mitä valistuneemmaksi tulen yhteiskunnallisten asioiden tilasta, sitä selkeämmin myös näen arvomaailman, jota itse haluan välittää ja edustaa.
Oli sitten kyse opiskelusta, työstä, harrastuksista, tai vaikka siitä sometilistäsi, mitä ikinä teetkään, jos et tee sitä itsesi takia, vaan muiden tähden ja varsinkin jos toteutat elämääsi parantaaksesi statustasi, ollaan erittäin huolestuttavalla ja ahdistavalla kestämättömällä polulla, joka ei johda kuin umpikujaan. Se ei palvele ketään, ja viimeisemmäksi se palvelee itseäsi. Muista, että muita voit yrittää huijata, mutta et koskaan itseäsi.
Kannattaa aina muistaa, että vaikka ihmisen instagram-tili näyttäisi täydelliseltä, kenenkään elämä ei sitä kuitenkaan todellisuudessa ole. On sanomattakin selvää, että sosiaalinen media koukuttaa, mutta mikäli huomaat sen hallitsevan liikaa elämääsi, on tervettä ottaa etäisyyttä. Onko jokaista hetkeä tarpeellista raportoida muille ja kenen vuoksi sen oikein teet? On hyvä irtaantua oman elämänsä liiallisesta julkisesta raportoinnista ja keskittyä nauttimaan maailmasta ja läheisistä, olla ennen kaikkea tilanteissa läsnä.
Olen myös yhtä huolissani kun Essena siitä, että sukupolvemme opetetaan kuluttamaan ja kuluttamaan koko ajan vaan lisää, sen kummemmin kyseenalaistamatta ja miettimättä, mistä kaikki oikein tulee, ja millä hinnalla se on tehty.
On rohkeaa ja hienoa, että hän antoi rakentamiensa kulissien romahtaa ja kokee nyt ajavansa vihdoin asioita, joiden takana hän itse seisoo ja jotka hän kokee tärkeäksi.
Minulle tärkeitä asioita ovat: koirani, läheiset, terveys, eläimet, luonto. Se, että saan tehdä luovia töitä, joista oikeasti nautin, sai niistä sitten rahaa tai ei. Kaikista tärkeintä on sisin, sekä itseni, että muiden. Kaikki muu on vain pintaa.
Nyt kysynkin, mikä on sinulle tärkeätä ja millaisia arvoja juuri sinä haluat välittää?
<3:Venla
Kiitos tästä postauksesta❤️
Tykkään itse käyttää paljon somea, mutta nyt tajusin ettei elämä pyöri sen ympärillä. Voihan sinne jotain joskus laittaa, muttei se tarkota spämmiä… Aina sinun postauksista huokuu aito fiilis! Olet ihana❤️
Oi nöyrät kiitokset Noora, todella ihana kuulla! <3
Todella hyvä teksti, en ollut aikaisemmin edes tuosta kuullut mutta aion perehtyä asiaan tarkemmin.
Voi kiitos Tuija! 🙂
Mulle tärkeää on perhe, ystävät, avomies, kaksi kissani ja juurikin myös se terveys. Myös siitä yritän olla jatkuvasti kiitollinen, että mulla on ihan perusasiat kuten ruokaa ja katto pään päällä.
<3
Yleinen hyvinvointi (hyvä ruokavalio, uni, stressinhallinta, liikunta) on elämässä todella tärkeää. Olen huomannut että sillon kun nämä asiat ei ole kunnossa niin kaikki pienet vastoinkäymisetkin tuntuu raskailta. Sillon kun syö hyvin ja liikkuu niin jaksaa painaa elämässä eteenpäin. Onnellisuutta löydän arjen pienistä asioista. Hyvä ruoka, musiikki, kirjat ja leffat inspiroi todella paljon. Myös kaikenlainen luova tekeminen tuo hyvänolontunnetta (mutta ei sillon jos tavoittelee täydellisyyttä ja kilpailee muiden kanssa, silloin vaikutus on päinvastainen). Tietenkin ihanat ihmiset ovat osa onnea myös. Onnea tuo myös se että saa auttaa muita ihmisiä!
<3
Hei! Oon kans pohtinu kovasti somea ja sen vaikutusta meihin. Huomaan usein että ihmiset eivät somen takia ole läsnä tässä hetkessä. Koulussa oppitunneilla, kavereiden kanssa kahvilla, töissä, kuntosalilla… Ihmiset somettavat. Sorrun siihen toki itsekin. Mietin kuitenkin usein mistä kaikesta sitä jää paitsi jos ne hetket, joista elämä todellisuudessa rakentuu, menee sosiaalisessa mediassa? Minä ainakin nautin niistä hetkistä kun saan jättää puhelimen kokonaam pois ja elää täysillä hetkessä. Saan niistä paljon enemmän itselleni talteen kuin mitä sillä, että keskityn ottamaan instagramiin täydellisen kuvan.
Kiitos Venla jälleen ihanasta ja voimaannuttavasta kirjoituksesta. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! 🙂
Oi kiitos Riitta! Tunnelmallista syksyä sinulle! 🙂
Olipa taas hyvä postaus 🙂 Mulle tärkeetä on oma ja läheisten hyvinvointi, perhe, eläimet, kuntoilu, ystävät/kaverit ja myös monet muutkin asiat. Oon kyl huomannu et mulle toi sosiaalinen media ei oo tärkee sillä tavalla et mun pitäs julkasta siellä paljo omia kuvia ja asioita. Se on vaa ajanvietettä ku voi lukee uutisii ja tuttujen ja kavereitten kuulumisia. Useesti oon aatellu et ois kiva jos elettäis esim sellast aikaa ku mun vanhemmat on ollu pienii eli jotai -70-80 lukuu. Sillon ei oo ollu mitää älypuhelimia ja on voitu vaa kävellä kattoo et onks kaveri kotona jos sen kaa vois viettää aikaa. Ja jos ei ollu ni sitte käveltii vaa takasi kotii. Ei sillon aina soiteltu puhelimilla ku sillon oli vaa lankapuhelin ja siinä ku jutteli kaverin kanssa ni kaikki muutki perheest kuuli sen ku se puhelin yleensä oli kuitenki aika keskeisellä paikalla kotona. Ni jos elettäis sellasta aikaa ni ei tiiettäs ees näist nykyajan hienouksista ja ei ois sosiaalisen median tuomia paineita.
Vaikutan nyt varmaa silt et oisin tosi vanha ja et oisin eläny -70-80 luvulla mut oikeesti oon 17v. Mut mun mielest sosiaalinen media vaa vahentää sitä et juteltais kasvokkain ja et tavattais useemmin niitä ystäviä ja sukulaisia. Mut tavallaa sosiaalisen median avulla on helpompi pitää yhteyttä kaukanaki asuviin tuttuihin.
Kiitos Henriikka, mukava kuulla! Niinpä kuten monilla muillakin asioilla on toki sosiaalisella mediallakin hyvät ja huonot puolensa. Kuten sanoit saattaa se luoda paineita ja ihmiset liikaa siellä aikaa viettäessään eivät välttämättä valitettavasti ole tilanteissa täysin läsnä. Mutta toisaalta some voi toki myös yhdistää, tuoda hyvää mieltä, toimia vaikka arjen ”pakopaikkana”, sieltä voi lukea jotain uutisia, tai saada inspiraatiota! Ihanaa syksyä sulle! 🙂
Moi! Mun tärkeitä asioita on läheiset ihmiset ja se, että heille voi kertoa asioista, kokee olevansa turvassa heidän luonaan ja voi olla oma itsensä. Sitten liikunta on myös se tärkeä juttu ja pukeutuminen jota pidän ikään kuin haasteena ja joka inspiroi itseä 🙂
Mulla itellä oli suuri ongelma tuo instagram, koska olin niin kovasti addiktoitunut siihen ja aloin vaan pyrkii täydellisyyteen siinä :katoin mikä ei sopis yhteen, käytin aikaa siihen että katoin vaan et onko tää tarpeeksi hyvä tää ig-profiili ja sitte vertasin itseä muihin. Poistin sen sitten ja hyvin pärjäsin puol vuotta ilman. Vähä aikaa sitte uudestaan tein ja poistinpa sen sitte ko tajusin miksi se ei vaan mulle sovi: mitään muuta ei tuu tehtyä ko kokoajan siellä vaan katsoo kuvia jne. Tää on mulle se parempi ratkaisu 😀
Varmasti viisas ja terve päätös irtaantua somesta, jos ajatukset alkaa pyörimään pelkästään sen ympärillä ja se alkaa liikaa hallita elämää. Ihanaa syksyä sulle! 🙂
Essenan video vaikutti muhun aika paljon. Vaikka en käytä sosiaalista mediaa kuin aivan pikkujuttuihin eikä se aiheuta mulle päänvaivaa, silti video kosketti mua ja syvältä.
Tää sun teksti niputti kivasti asioita yhteen. Mullekkin on aina ollut tärkeetä, että ihminen tekee sitä, mistä ITSE nauttii ja minkä kokee tärkeäksi. Mulle sellaista on esimerkiksi terveys ja liikunta, läheisten kanssa oleskelu, lukeminen ja kirjoittaminen.. Joskus kuitenkin näihinkin liittyy automaattisesti sosiaalinen media tai pikemminkin kännykkä ja internet. Miksi? Miksi kaikki yritetään siirtää vain enemmän ruudun ääreen? Lukiossa opettajat suorastaan vaativat nettiyhteyden ja mobiililaitteen, kirjojen lukeminen on aloitettu siirtämään paikkaan, jonka lähelle tarvitaan pistorasia… ja mitä tulee ihmisten yhteydenpitoon eli juurikin someen? Tottakai nopeat tiedonvälittäjät, eri sovellukset, ovat käteviä yhteydenpitoon, etenkin verrattuna muutamiin kymmeniin vuosiin taaksepäin, mutta entä jos se menee liiallisuuksiin? Entä jos se menee siihen, että korvaa tapaamiset WhatsApp-keskustelulla?
Essenan videosta kutakuinkin lainattuna: Laita kännykkä pois, mene puistoon, kahvilaan, tee taidetta, urheile, hali ihmisiä tai jotain josta nautit – koska hän haaskasi monta vuotta, jolloin hän ei sitä tehnyt.
Kiitos Venla, kun pyrit rakentamaan lukijoidesi itsetuntoa niin puhtailla ajatuksillasi ♡ Itsekin olen vasta 16 ja blogiasi seuratessa saan välillä huomata mikä siinä mediassa voikin olla hyödyllistä 🙂 Jatkahan omalla tavallasi, niin kaikki menee tosi hyvin!
Oi kiitos Meri, ihana kuulla! Oikein tunnelmallista syksyä sulle!<3 🙂
Kiitos hyvästä postauksesta. Itselle tärkeitä asioita ovat mm. läheiset, terveys, luonto, itsensä hyväksyminen ja työ jossa viihdyn. Tärkeimpiä arvojani ovat toisen ihmisen kunnioittaminen omana itsenään. Toisen omaisuuden kunnioittaminen. Läheisistä huolehtiminen.
<3 🙂
Hei Venla!
Paljon kiitoksia raikkaasta ja aidosta blogista.
Tuo some on kyllä mielenkiintoinen ilmiö ja on kamalaa seurata, kuinka nuoremmat ja nuoremmat vajoavat sen maailmaan. Tuntuu, että Suomessa some ja älypuhelimet ovat ottaneet vielä enemmän vallan kuin täällä Ranskassa. En tiedä mistä se oikein johtuu. Täällä Pariisissa esim. junissa ja metroissa ihmiset lukevat paljon kirjoja ja sanomalehtiä kun taas Suomessa tuntuu, että suurin osa kommunikointi ja vuorovaikutus tapahtuu aina jonkun älylaitteen kautta. Kirjatkin luetaan tabletilta. Kaikki keskustelu käydään snapchätin tms. muun kautta. Tämä on tietysti hieno asia, että teknologia kehittyy mutta ei se näyttöä tuijottaminen ole elämää! Toivoisin, että vanhemmat asettavat lapsilleen rajoja älylaitteiden käytössä ja opettavat heitä kommunikoimaan kunnolla.
Itselleni tärkeimpiä asioita elämässä on perhe ja ystävät, terveys, avarakatseisuus ja anteeksiantaminen. Oman onnellisuuden löytäminen. 🙂
<3 🙂
Tosi hyvä kirjoitus! Minulle on tärkeää rakkaus, mielikuvitus, fantasia, hyvät elokuvat, eläimet, luonto ja ekologisuus. Minulla ei ole älypuhelinta, enkä juuri käytä facebookkia tai kuvapalveluita. Olen kuitenkin koukussa nettiin. Olen yöllä läppärillä ja luen, luen luen, uutisia, blogeja, mistä vain, tärkeistä tai turhista asioista. Netti hallitsee minua. Mutta silloin kun en ole netissä pärjään aivan hyvin ja toivoisin ettei nettiä olisi olemassakaan.
Kiitos! Jos tuntuu, että netti alkaa liikaa hallita elämää, viedä yöunia, tai jos siihen koukuttuminen ahdistaa, niin on todella hyvä pitää taukoa. 🙂