Tässä virtuaalisessa kiiltokuvamaailmassa seikkaillessa, saattaa turhan usein unohtua, ettei kenenkään elämä ole täydellistä, vaikka hyvin muotoiltujen lauseiden ja onnistuneiden otosten mukaan joskus siltä saattaisi näyttääkin. Kuten Yrittäjä-lehteen tehdyssä haastattelussa kerroinkin, mielestäni blogit ovat jonkinsortin aikakauslehtiä. Niistä voi tulla hakemaan inspiraatiota oman mielen tutkiskeluun, hyvinvointiin, matkailuun, kulttuuriin, eettisiin ja ekologisiin asioihin, erilaisiin harrastuksiin, ruoanlaittoon, treenamiseen, sisustukseen, pukeutumiseen, kauneudenhoitoon jne.
Kaikkea lukemaansa ei kuitenkaan kannata niellä pureskelematta ja on myös syytä muistaa, ettei kenenkään Instagram-tili tai blogi ole koko totuus. Se on vain pieni otos ihmisen elämästä.
Blogi voi tarjota arjen pakopaikan, josta ei halutakaan etsiä muistutusta niistä omista päälle pukkaavista deadlineista, siivousta kaipaavasta kodista tai vastaamattomista sähköposteista, vaan sieltä tullaan keräämään juurikin vastapainoa sille kaikelle. Parhaimmillaan sieltä voi imeä vinkkejä, voimaa, vertaistukea ja hyvää oloa, kunhan muistaa, ettei päädy kadehtimaan tai haikailemaan kenenkään toisen helpolta näyttävää elämää tai duunia, jonka taakse voi kätkeytyä todellisuudessa tuhottoman paljon työtunteja ja omia haasteita. Huoliteltu kokonaisuus vaatii paljon vaivaa, vaikka ulkopuolisen silmin sitä saattaa olla vaikea hahmottaa. Eikä siitä voi lukijaa syyttää, kaikki kun saadaan näyttämään niin helpolta ja ehkäpä toisaalta juju onkin juuri siinä. Kun halutaan mieluummin keskittyä elämän pieniin iloihin ja levittää positiivista energiaa, sysätään ne omat huonot päivät ja murheet taka-alalle ja keskitytään tuottamaan jollekin toiselle piristävää sisältöä, jotta lukija voisi lähteä postauksen luettuaan jatkamaan elämäänsä hyvin mielin, oli kirjoittajan päivä sitten ollut millainen tahansa. Karkeasti sanottuna tavallaan kuin jonkin asteisessa asiakaspalvelutyössä; ei tuoda yksityiselämää työpaikalle tai anneta henkilökohtaisten asioiden vaikuttaa palvelun laatuun. Todellisuudessa siis se, mitä ulkopuolinen näkee jonkun toisen elämästä, voi olla vaan jäävuoren huippu siitä kaikesta todellisesta työmäärästä ja haasteista.
Jonkin verran matkaa on myös oman blogini alkutaipaleelta tultu; vanhan kameran ja puhelimen sumeat kuvat ovat vaihtuneet järjestelmäkameraan ja jossain vaiheessa kuvien editoimisenkin opetteluun on käytetty tovi jos toinenkin. Poukkoileva ajatuksenvirta ja jäsentelemättömät päiväkirjamaiset pintapuoliset viikkokatsaukset ovat vaihtuneet kirjavaan postausten joukkkoon; toisinaan mennään tiheämmällä, toisinaan kevyemmällä tahdilla, toisinaan pintaraapaisuilla, kivoilla kuvilla, spontaaneilla mietteillä, tekemisillä tai tunnetiloilla, ja toisinaan taas paneudutaan syvemmin, suunnitelmallisemmin ja huolellisemmin jäsennellen, johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen tai aiheeseen. Myös sisältömarkkinoinnin, mainonnan, kampanjoiden suunnittelun ja myynnin salat ovat vuosien varrella tulleet niinkin tutuksi, että ammattitaidon kartuttua siitä on saanut lisätyön blogin rinnalle.
Kehityksen mukana meneminen ja uusien taitojen oppiminen, ei ole sulkenut pois mahdollisuutta pysyä omalle tyylilleen uskollisena. Minusta juuri se on mahtavaa, että meillä jokaisella on oma tapamme käyttää mielikuvitusta, oma ainutlaatuinen tapamme kikkailla ja leikitellä sanoilla, rustailla koristeltuja tai vähemmän koristeltuja humoristisia, positiivisia, surkuhupaisia, asiapainotteisia, melankolisia, runollisia, syvällisiä tai kepeitä tekstejä. Meillä kaikilla on myös oma tyylimme hakea kuvakulmia, oma tapamme räpsiä valokuvia, oma tapamme editoida tai olla editoimatta otoksia. Ja minusta juuri se on rikkaus. Meidän persoonallinen ja omalaatuinen tyyli on vahvuus. Jokaiselle löytyy jotakin. Blogien kirjon kasvaessa, onkin tärkeää pitää kiinni omasta jutustaan. Jo kerran tehtyä on turha toisen lähteä kopioimaan. Niinkuin elämässä ylipäätänsäkin; kannattaa keskittyä kehittämään ja toteuttamaan itseään, tekemään omaa mieluista juttuaan, omilla säännöillä, omalla tahdilla ja juuri omalla tavalla.
Vaikka pidänkin eritoten pidempien pohdiskelujen, lyhyempien mietteiden, hyvinvointi-, ruoka- ja matkavinkkien jne. jakamisesta, voi jossain postauksessani seikkailla myös kulkukoira, piisami tai vaikka sorsa (kuten olettekin ehkä huomanneet), tai ulkomailla kadulla korttia pelanneet vanhat herrasmiehet, aidosti naurava ystävä, karu maisema, lumihiutaleet tai auringonsäteet, sillä jonakin päivänä juuri se on ollut minun päivän oma mietekuvani. Juuri se hetki, joka herätti minussa tunteita. Juuri se aihe, joka innoitti pohdiskelemaan elämää. Oli kohde, kuvakulma, valaistus tai asento jonkun toisen mittapuulla kuinka epätäydellinen hyvänsä.
Blogini aiheetkin ovat luonnollisesti vaihtuneet ja muokkautuneet vuosien saatossa, elämää ihmetellessä ja erilaisia asioita ja arvomaailmoja puntaroidessa. Olenhan samalla itsekin rämpinyt läpi erilaisten elämänmuutosten ja vaiheiden, ja jos toivoa sopii, ne kokemukset ovat jopa saattaneet hieman opettaa ja kasvattaa minua ihmisenä. Ajan kuluessa olen kuitenkin pitänyt yhdestä asiasta visusti kiinni; Haluan pohdiskella yleisesti myös niitä elämän pieniä säröjä, vaikken kaikkea yksityiselämääni tietoisesti halua tai aio kenellekään julkisesti riepotellakaan.
Tuntuu, että tässä täydellisten kuvien ja viimeisten päälle hiottujen tekstien viidakossa, voi kuitenkin olla tarpeen muistutella säännöllisin väliajoin myös siitä, mitä virtuaalitodellisuuden ulkopuolelle jää. Niitä upeita ja vähemmän upeita, mahdollisesti arkaluontoisiakin asioita löytyy ihan jokaiselta, vaikkei niitä kaikkia jaetakaan siellä kotimaisten tai ulkomaisten someammattilaisten työpaikoilla, jota julkisiksi kanaviksikin kutsutaan.
Mitä täydellisten kuvien ulkopuolle sitten usein jää?
Uskallan veikata, että kyllä
…meitä kaikkia itkettää ja surettaa joskus.
…meillä kaikilla on vastoinkäymisiä joko omassa tai läheisten elämässä.
…me kaikki kamppaillaan vaikeiden päätösten ja valintojen kanssa.
…me kaikki kohdataan joskus pettymyksiä.
…meillä kaikilla on joskus ilmaa vatsassa ja pierettää.
…meitä kaikkia turvottaa joskus ja meillä on menkkav#tutus.
…me kaikki riidellään joskus puolison tai läheisten kanssa.
…meitä kaikkia suututtaa toisinaan epäoikeus.
…me kaikki joskus stressataan.
…meillä kaikilla on joskus sydänsuruja.
…me kaikki saatetaan joskus kärsiä työuupumuksesta.
…meillä kaikilla on joskus huonoja hiuspäiviä.
…meillä kaikilla on joskus krapula, mikäli me juodaan alkoholia.
…meillä kaikilla ilmestyy joskus näppy, juuri silloin kuin ei toivoisi, vaikka ennen juhlia, merkittäviä tilaisuuksia tai tärkeitä kuvauksia.
…me kaikki saatetaan kärsiä joskus ahdistuksesta.
…meillä kaikilla on joskus kiireisen viikon päätteeksi tiskivuori odottamassa keittiössä.
…me kaikki pyyhitään säännöllisesti niitä hellalle pinttyneitä ruoanlaiton roiskeita.
…meillä kaikilla likapyykkikori pursuaa toisinaan.
…meillä kaikilla on joskus sotkuista kotona.
…me kaikki sairastetaan joskus.
…meillä kaikilla tulee toisinaan nälkäkiukku.
…me kaikki saatetaan turhautua kasautuvista työasioista.
… meillä kaikilla on joskus niin kiire, ettemme ehdi oikeasti rentoutua niin paljon kuin haluaisimme.
…me kaikki syömme joskus huonosti tai turhan paljon herkkuja.
…meillä kaikilla on päiviä, jolloin ei jakseta kokkailla.
…meillä kaikilla on päiviä, jolloin ei huvita tai ehdi liikkua.
…me kaikki ollaan joskus omista henkilökohtaisista syistämme huonolla tuulella.
…me kaikki podetaan joskus huonoa omaatuntoa syystä tai toisesta.
…me kaikki tehdään virheitä.
…me kaikki ollaan erehtyväisiä.
Ja juuri se on inhimillistä.
Kukaan ei ole yli-ihminen, ei vaikka viimeisen päälle hiottu julkinen kanava siltä näyttäisikin.
Tämä oli omistettu kaikille teille, jotka höpsöyksissänne hetkittäin unohdatte, ettei kenenkään elämä ole aina pelkkää täydellistä työtä, koulua, parisuhdetta tai lomailua, bikineitä, jahtien kannella heilumista, vaahtokarkkeja, shampanjaa, kauniita kattauksia, terveyssmoothieita, liikuntaa, iloa tai naurua. Elämä ei ole niin mustavalkoista.
Sosiaalinen media on tuonut uusia erilaisia työmuotoja, -paikkoja, ja -tapoja, joita voidaan toteuttaa enemmän tai vähemmän rautaisella ammattitaidolla ja järeällä kalustolla. Some-kuplan ulkopuolella on kuitenkin toisenlainen maailma ja muutakin elämää. Kauniit kuvat ovat vain kuvia ja virkkeet ovat vain sanoja, joiden taakse voi kätkeytyä todellisuudessa ihan mitä vaan.
Harmituksista tai omista huonoista päivistäni huolimatta, olen itse päättänyt pyrkiä siihen, etten ikinä kuitenkaan nujerra perusluonteelleni ominaista positiivisuutta, sillä minä valitsen onnellisuuden ja yritän ottaa opiksi siitä, mitä elämä vastaan tuokaan. Haluan aitoudesta kiinni pitäen levittää hyvää mieltä ja inspiraatiota, ja vaikka en takerrukaan joka ikiseen huonoon hetkeen tai kerro kaikkea yksityiselämästäni, olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että joskus juurikin niiden omakohtaisten kokemusten jakaminen voi auttaa itseä ja samassa tilanteessa kamppailevia. Niihin rohkeisiin, rehellisiin henkilökohtaisiin kokemuksiin, kun voi monesti onneksi yksi jos toinenkin siellä ruudun takana samaistua, eikä niiden kertomisessa ole mitään pahaa, niin kauan kuin se on sinulle itsellesi ok.
Jokaisen on kuitenkin itse mietittävä mihin sen oman yksityisyyden rajan haluaa vetää. Asioilla kun on niin monta puolta. Hetken mielijohteesta kirjoitetulla jutulla voi olla kauaskantoiset seuraukset. On hyvä tiedostaa, että oman elämän muille ruodittavaksi asettaminen, voi olla antoisan sijaan myös erittäin rankkaa, ja kirvoittaa kuulijoissa valitettavasti muitakin kun tukevia ja ymmärtäviä mietteitä, sekä kommentteja. Kannattaa siis pohtia mihin omat voimavarat riittävät, ja osaako muiden mietteet ylipäätänsä jättää omaan arvoonsa. Saattaakin olla tarpeen tehdä huolella valinnat siitä, mikä kuuluu kaiken kansan nähtäväksi ja luettavaksi, ja mikä vain ja ainoastaan sinulle. Toisaalta on myös tärkeää muistaa, että mielipiteitä löytyy asiaan kuin asiaan yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, ja vain sinä tiedät oman elämäsi koko totuuden ja sen, mikä on juuri sinulle parhaaksi.
Nyt haluaisinkin ihan mielenkiinnosta kuulla, kuinka moni teistä myöntää joskus tehneensä tahattomasti yksioikoisia olettamuksia, pelkän jonkun toisen somekanavan antaman kuvan perusteella? Tai mitä muita ajatuksia aihe teissä herättää?
Pohdiskelevaa ja epätäydellisen ihanaa viikon jatkoa toverit rakkaat!
<3:Venla
Aivan loistavaa, että kirjoitit tästä aiheesta, tämä postaus oli tosi hyvä ja tervetullut! Lueskelen itse monia eri blogeja, ja tottakait järki sanoo, ettei kenenkään ihmisen elämä voi olla niin täydellistä, mitä kuvat ja teksti kertovat. Mutta tietty senkin ymmärtää, että niist kivoista asioista on kivempi kirjoittaa, ja tietty sitä valitsee mieluummin sen nätin kuvan jos saa valita. Kuitenkin tosi hyvä, että muistutit tästä asiasta, koska se tuo fakta tuppaa hämärtymään toisinaan. Vaikutat kyllä tosi hyvältä tyypiltä ja tuntuu että sulla on jalat maassa. 🙂 Kiva lukea sun blogia.
Ps. en ole muuten koskaan kommentoinut mihinkään blogiin enkä mihinkään postaukseen, mutta nyt täytyi, kun oli niin hyvä kirjoitus. Mukavaa sunnuntai iltaa 🙂
Osaat kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta todella hyvin ja saada siitä mielenkiintoisen! Hyvä Venla!
Jos selaan instagramia, jossa näkyy vain pelkkä kuva ja elämää ylentäviä hästägejä, niin ajatuksissani usein sorrun miettimään, että ”kukahan tuokin luulee olevansa”. Blogeissa kuvien taustaa alustetaan ja selitetään ja sieltä saa myös suuremman kokonaiskuvan ihmisestä, jolloin lähinnä vain ihailen blogien pitäjien rohkeutta kirjoittaa niin vaikeista kuin pinnallisistakin asioista.
Hyvää kesän jatkoa!
Vaikka usein blogeja luenkin, on jättämäni kommentit laskettavissa yhden käden sormin. Kun aihe on erityisen tärkeä ja teksti näin loistava, on kommentin jättäminen paikallaan. Aihe on hyvinkin ajankohtainen ja tekstisi herätti valtavasti ajatuksia. Kiitos, että kirjoituksellasi muistutit siitä, millaista on kaiken sen some”glamourin” ulkopuolella – sitä kun tulee toisten kuvia ja blogeja selaillessa harvemmin ajateltua! Tykkään todella tavastasi kirjoittaa ja herättää lukija ajattelemaan asioita laajemmasta näkökulmasta! Ihanaa kesän jatkoa 🙂
Tämä on sellanen asia, jonka varmasti suurin osa ihmisistä tiedostaa, mutta myönnän, että on todella vaikeaa hahmottaa sitä kokonaisuutta ihmisen elämästä, joka blogin tai vaikka instagramin perusteella vaikuttaa niin mahtavalta. Varmasti se mahtavaa voikin olla, mutta on hankalaa käsittää, että kaikkien ihmisten elämässä on niitä vaikeuksia välillä tai joku, joka hehkuttaa elämäänsä somessa, saattaa olla jostain isosta elämäänsä vaikuttavasta asiasta johtuen jopa hieman tyytymätön ja toivoisi, että olisi jotain sellaista, mitä monilla muilla ihmisillä puolestaan on. Itse pidän tasapainoisuuden ajatuksesta eli siitä, että kaikilla ihmisillä on jotain, josta joku toinen on todella kateellinen. Suositulla bloggaajalla ehkä on laaja ystäväpiiri, ihana lemmikki ja tyylikäs koti ja hänellä on yleensä positiivinen asenne kaikkeen, mutta voi olla, että hän haaveilee siitä, että osaisi käyttää säästeliäämmin rahaa tai että keksisi, mitä haluaisi elämällään oikeasti tehdä jos ajatellaan, ettei bloggaus kuitenkaan olisi se the juttu jota tekisi lopun ikäänsä. Sitten taas joku blogin lukija saattaa kadehtia niitä asioita, joita kyseinen henkilö blogissaan näyttää ja kertoo mutta hänellä puolestaan voi olla mitä kirkkain visio siitä, mitä hän elämältään haluaa ja hän ehkä näyttää upealta ilman meikkiä ja merkkivaatteita ja ystävät kadehtivat hänen kaunista ihoaan ja hiuksiaan. Hän myös ehkä nauttii siivoamisesta toisin kuin hänen seuraamansa bloggaaja, joka vaivautuu järjestelemään kotiaan vain silloin, kun tarkoitus on tehdä asunnonesittelypostaus – ja silloinkin hän harmittelee sitä, miten kotona olisi paljon viihtyisämpää, jos jaksaisi pitää siitä paremmin huolta. Ja niiden upeiden selfieiden takana voi olla perusteellinen laittautumisprosessi ja tuskailut siitä, että miksen voisi olla luonnostaan kaunis, miksen voisi näyttää siltä kuin ihailemani ihmiset, miksi minulla ylipäätään on tämänväriset hiukset.
Asioilla on siis aina huonot ja hyvät puolensa, samoin meillä ihmisillä on sekä hyvää että huonoa elämässä. Joillain huonoja asioita tuntuu olevan enemmän, mutta jutun juju onkin siinä, miten paljon irti saa niistä hyvistä asioista ja miten pystyy selvittämään vastaan tulevat ongelmat ja etenemään elämässä. Se on pitkä matka ja sen matkan tekevät kaikki, myös ne, jotka tuntuvat tanssahtelevan eteenpäin kun elämä on niin kaikin puolin ihanaa. Kyllä hekin ennen pitkää kompastuvat.
Monesti sitä tulee kateellisena katseltua muiden ihmisten elämän pintaraapaisua ja tehtyä siitä omat johtopäätökset, että heidän elämänsä on lähes täydellistä. Tosiasiahan se on, että positiivisia asioita on helpompi julkaista someen ja niitten kautta voi antaa positiivisen kuvan itsestään. Inhimillistähän se kuitenkin on, että kaikki ei aina suju ja sitäkin voitaisiin enemmän jakaa somessa nykypäivänä, mutta jokainen päättää miten toimii. Sinä Venla olet kyllä toiminut hyvin somessa ja kirjoitit nyttenkin oiken mainion listauksen!
Hei Venla!
Kiitos loistavasta postauksesta! Puit hienosti sanoiksi tämän vaikeasti hahmotettavan ja muistettavan asian. Täytyy myöntää, että välillä on hankala muistaa blogien olevan vain yksi osa bloggaajan elämää, vaikka sen tiedostaakin. Juurikin tuo, että pääsee omasta arjestaan irti, on syy miksi luen blogeja. Onhan se mukava katsella kauniita kuvia ja saada inspiraatiota eri asioista myös omaan elämäänsä. Kuitenkin kaikista eniten pidän postauksista, missä on jotain pintaa syvemmältä. Se tuo juurikin tunnetta siitä, että itsekin kelpaa juuri tällaisena. Olipas ristiriitasta… ei ole helppo aihe tämä. Mutta ihanaa kesän jatkoa sinulle!
Todella tärkeä ja pohdiskeleva postaus. 🙂 Itse pidän blogia ”rentoutumistarkoituksessa”, ja se onkin oivallinen keino saada pieni irtiotto arjesta, ja jakaa kokemuksia samanmielisten kanssa. Samoin luen blogeja ja selaan Instaa fiilistelyn vuoksi, sillä arkea on elämässäni jo muutoin tarpeeksi. 😀 Onkin hienoa, että kirjoitit siitä, että bloggaajiien elämä on tosiaan muutakin kuin kauniita kuvia. Mutta toisaalta, monet blogit ovatkin tarkoitettuja ”fiilistelyyn” ja inspiroitumiseen, ei arkielämän realismin kuvaamiseen (vaikka luen myös toisinaan realismiblogejakin).
Kiitos Venla postauksestasi! Itse tein tyhmyyttäni juuri tälläisen olettamuksen erään bloggaajan elämästä ja nyt harmittaa, sillä jälkikäteen kommentin jätettyäni tajusin, etten oikeasti tunne kyseistä ihmistä enkä voi kommentoida hänen yksityisasiaansa kuten kommentoisin ystävälleni. Sillä mitä se minulle kuuluu. Blogeja lukiessa vain jostain syystä aina hämärtyy tuo tuntemisen raja: monesti bloggaajan ”kanssa” tulee jaettua paljon hänen hyvinkin yksityisiä ajatuksiaan ja siitä syntyy mielikuva siitä, että ollaankin ihan tuttuja. Sillä monesta bloggaajasta tietää enemmän kuin omista tutuistaan ja jopa kavereistaan (en voi mitenkään tietää milloin kukakin on käynyt missä jne). Lisäksi nämä feedit sekoittuvat sosiaalisessa mediassa, esim. Instagramissa on sekaisin kaverit, julkkiset ja bloggaajat. Ja ne kaikki tuntuu omilta kavereilta. Ja kun kavereilta tietysti kuulee Suomen ulkopuolella mikä milloinkin ketuttaa, mutta näiltä muilta ei sitä kuule. Sitten kadehdituttaa, että miksi mulla on niin usein tylsää kun toi huitelee joka päivä jossain. Ja miksi tulla on niin komee mies, joka tuo kukkia, kun tuo mun mies vaan pelaa tietokoneella eikä täytä tiskikonetta ikinä 😀
Suomen = somen 😀
Mä itse tykkään kovasti sun blogistasi, saan täältä paljon inspiraariota ja sun tapasi valokuvata ja kirjoittaa on niin ihana 🙂 <3 Nykyään luodaan juuri se kuva maailmalle, että kaikki on niin täydellistä. Mun mielestä on hyvä välillä ottaa selfie kipeenä, julkaista kuva siitä mikä harmittaa ja tällästä. Kyllä meidän jokaisen pitäisi tajuta, että kaikkien elämässä on hyviä asioita, mutta aina myös jotain huonoja. Ei kenenkään elämä ole täydellistä. Kaikki tuo luo niin suuria paineita meille, mutta kun tajuaa sen että me kaikki ollaan ihmisiä ja jokaisella omat ongelmansa, oma asenne elämää kohtaan muuttuu kyllä paljon. Mä lopetin jo ajat sitten itseni vertaamisen muihin ja teen omaa juttuani blogissani ja nautin siitä niin paljon <3 Itse tykkään lukea blogeja, joissa kerrotaan myös elämän murheista joskus, mutta keskitytään lähinnä siihen miten niistä pääsee eroon kuin vellomaan niissä. Ajatuksia herättävä postaus!
Tästä kirjoituksesta tulikin mieleen, että muistan laittaa ”ugly truth” kuvan taas. En kyllä muutenkaan pyri täydellistä elämää ilmentämäänkään 🙂
Kyllä varmasti nuorena olisin itsekin voinut olettaa kaiken hienon kuoren olevan koko totuuden ihmisen elämästä. Niin sitä vaan viisastuu elämän myötä. Todellisessakin elämässä ihmiset ovat kateellisia toisilleen ihmeellisistä asioista., joten ei tämä ilmiö ihan pelkkään blogimaailmaan eristäydy.
Kiitos <3 Laadukasta, erittäin ajankohtaista ja omaakin elämääni syvästi koskettavaa tekstiä ja pohdintaa. Olet huikea! Juuri tällaisten postausten ansiosta erotut blogimaailmassa kirkkaasti eduksesi 🙂 Aurinkoa ja voimaa myös sinulle <3
Ihana Venla <3
Voi että oli ihana postaus! <3 Ja kyllä sitä sortuu välillä vertailemaan omaa somekanavaa muiden kanavaan, sitä kun vaan ei saisi tehdä ! Kiitos tästä postauksesta, oot niin ihanan aito !