Viikonloppu ei suinkaan vierähtänyt enää kyseisessä miljöössä altaalla lekotellessa, vaan Suomen kamaralla ahkeroidessa. Mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa, ei sitten tippaakaan. Olen täynnä kesästä ja reissusta ammennettua intoa.

Maailmalla on mahtavaa – ja kyllä, olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että mikään ei rikastuta elämää ja avarra maailmankuvaa yhtä paljon, kuin seikkailut uusissa maisemissa. Siitäkin huolimatta kotiin on aina ihana palata. Etenkin kun se on yllätykseksi siivottu, hellalla porisee herkkuruoka ja pöydällä odottaa kukkakimppu. Puhumattakaan siitä parhaasta; karvaisesta rakkaimmasta ystävästä, joka on niin ikionnellinen siitä, että olet palannut kotiin. Onnekas olo.

Kesä oli i-ha-na! Ihanan siitä tekee myös sen ainutlaatuisuus. Kun aurinko ei lämmitä näillä leveyspiireillä ympäri vuoden, osaa sen läsnäolosta nauttia jotenkin erityisen paljon.

Saatoitte jo edellä mainitusta arvatakin, että matkalta paluu, joka lähes poikkeuksetta aiheuttaa allekirjoittaneelle pienen reissun jälkeisen alakulon, onkin tällä kertaa sujunut yllättävän kivuttomasti. Päivät ovat olleet niin täynnä puuhaa, ettei sitä ole oikeastaan ehtinyt huomatakaan. Hektisten päivien vastapainoksi oli viikonloppu-iltana ihanaa nostaa jalat kohti kattoa, saunoa ja käpertyä sohvan uumeniin kuuntelemaan sateenropinaa.

Nyt on mukava tohina päällä! Ajattelin hyvillä mielin sosiaalisen kesän jälkeen rauhoittaa menemisiä, keskittyä ahkeroimaan ja jättää tilaa extemporejutuille. 

Syksyä kohtaan on kaikin puolin kutkuttava tunne. 

Nyt on siis reissupostaukset saatu pakettiin ja aika siirtyä seuraavien juttujen kimppuun!

Mitä teille kuuluu? Millaiset tuntemukset syksyn suhteen?

PS. Hyvää Yrittäjän päivää kaikille yrittäjille!

<3:Venla