Kovasti aina kyselette mitä Mulanille kuuluu.

Tätä tekstiä luonnostellessani katselen ikkunasta ulos. Hän istuu pihalla silmät kiinni, kuono kohti aurinkoa. Sitä ennen kaveri kuopsutteli kukkapenkkejä häntä heiluen ja veti tietysti huomaamattani multaisilla tassuilla hupaisaa rallia yläkertaan asti. Kovin iloiselta siis näyttää, sanoisin.

Jännitin hieman mitä Mulan tuumii muutostamme, mutta kamuhan sopeutui tänne nopeammin kuin osasin aavistaakaan. Mulan on ollut täällä asustellessa jotenkin erityisen onnellinen, ainakin kaikkien meidän kyläilijöiden kommenteista päätellen. Kieltämättä hän on meidän omienkin tulkintojen mukaan vaikuttanut jotenkin iloisemmalta ja rauhallisemmalta. Uskon, että omalla pihalla on ollut jotain tekemistä asian kanssa. On tuo vapaana peuhaaminen sen verran hauskaa puuhaa.

Rakastan kun käperryt viereeni ja huokaat syvään. Sen jälkeen maiskuttelet ja tuhiset. Miltä onnellisuus kuulostaa?

Tältä, sanoisin.

Se hehkuu vieressä lämpöä. Tuntuu pehmeältä, kotoisalta, turvalliselta, lohdulliselta. Se on herkkä, höpsö, utelias, innokas, vauhdikas, vilkas, itsepäinen, luotettava, uskollinen ja aina läsnä. Se kuuntelee, eikä ikinä tuomitse. 

Jos olen ahdistunut tai stressaantunut, sinun viereesi tulemalla asiat palautuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Huolet leijuvat pois ja turkkiasi nuuhkimalla voin hengittää sisään levollisuutta. Sinulla on käsittämätön kyky rauhoittaa minua.

Kiitos rakkain karvainen otus. Sinä olet minun paras ystäväni.

Ihanaa viikonloppua teille karvaisille ja vähemmän karvaisille tovereille!

<3:Venla