Vauhdikas arkirytmi on helpottanut koti-ikävää. Kun on paljon tekemistä, ei ole aikaa ajatella. Minulla ei ole oikeastaan (ainakaan vielä) tullut laisinkaan Suomi-kaipuuta. Sen sijaan parasta ystävääni Mulania, joka on tälläkin hetkellä onnellisena Suomen kodissamme isänsä kanssa, minulla on päivittäin ikävä. Pieni pala sydämestäni särkyy joka ikinen arki-ilta, kun en voi napata häntä peiton alle halaukseen. Vaikka tiedänkin, että siellä pikku kaveri tyytyväisenä köllöttelee minun tyynylläni Espoossa lämpimässä kainalossa. Voi rakkain. 

Lentelen kuitenkin onneksi Suomeen aina lomilla ja viikonloppuisin, niin usein kun mahdollista. 

Muutoin elämä Tanskassa on lähtenyt rullailemaan oikein mukavasti. Köpikseen on ollut helppo kotiutua. Tämä kaupunki on kerrassaan niin kaunis ja ihana, positiivisesta ilmapiiristä puhumattakaan. 

Viisas ystäväni totesi minulle ennen lähtöä, kun huolehdin miten tulen selviytymään: ”Muista, ettei maailmassa voi olla koskaan liian montaa paikkaa, jotka tuntuvat kodilta.” Hän oli jälleen kerran aivan oikeassa. 

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

<3: Venla