Pyörästä puhkesi kumi ja taluttelin sitä pitkän matkaa liikkeeseen vain todetakseni, ettei se ollut enää siihen aikaan auki.

Lukkoni ja valot hajosivat.

Onnistuin painamaan väärää nappia niin, että puhelin alkoi ladata päivityksiä juuri, kun olin menossa nukkumaan ja valvoin odottelemassa sen käynnistymistä, jotta sain herätyskellon asetettua.

Sähköt menivät yllättäen, kun kokkauspuuhani olivat kesken.

Vettä alkoi sataa kaatamalla juuri sinä päivänä, kun pyörä reistaili ja minulla ei ollut sadevaatteita.

Meinasimme melkein jäädä auton alle ystävän kanssa. Pyörillä väistöliikkeen tehdessämme, onnistuimme kolaroimaan keskenämme. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään vakavampaa, ainoastaan pyöränkori otti hieman osumaa. 

Ajattelin tehdä perinteisesti seuraavalle viikolle eväät valmiiksi. Väsäsin nopeasti kasvis-linssipastan, johon tungin reilulla kädellä pestoa, jonka makua en tietenkään tarkistanut. Nyt se on niin tulista, että lähtee tukka päästä. Onneksi minulla on tuolla sitä nyt iso kattilallinen. Pitänee varata nenäliinoja mukaan kouluun. 

No mitäs pienistä. 

Päällimmäisenä ovat silti mielessä kaikki ne hyvät pienet suuret asiat:

Siskon Köpis-vierailu, parhautta.

Superystävällinen pyöränkorjaaja, joka lupautui korjaamaan fillarini silloin heti ensimmäisenä aamulla, jotta ehdin ajoissa kouluun.

Koulumme ylempien luokkalaisten kerrassaan upeat ja vaikuttavat esitykset.

Hauskat improtehtävät. 

Kaksi hymyillen luokseni rupattelemaan tullutta koiranulkoiluttajaa, joiden karvaturreihin sain purkaa Mulan ikävääni. 

Perjantain maagisen kaunis auringonlasku.

Sunnuntain herkullinen brunssi.

Kaikki mahtavat uudet tuttavuudet ympärillä.

Niin ja tämä kaupunki. 

 

<3:Venla