Kun on aika monta vuotta saanut tehdä erilaisia töitä, toimia yrittäjänä ja lomilla reissalla maailmalla, on paluu koulunpenkille tuntunut paremmalta kuin mikään. Se ylioppilaaksi vastavalmistunut (ja samalla töitä tehnyt) Venla ei ehkä silloin olisi uskonut tätä vielä joku päivä sanovansa; mutta kylllä, hitsi vie mulla on ollut koulua ikävä.
Joten kannatti sitä motivaatiota opiskeluun ilmeisesti hakeakin näin useampi vuosi. Jos jotain lohduttavaa kaikille välivuosien kanssa kamppaileville kohtalontovereille voin sanoa niin; unohtakaa koko p*ska termi ja tehkää niinkuin sydän sanoo. Toiset se ohjaa suoraan jatko-opiskelemaan, toiset maailmalle ja toiset ehkä jonnekin aivan muualle. Itse opiskelen paljon mieluummin nyt, kun innostukseni on korkeammalla kuin koskaan.
Toinen asia, mitä olin alkanut tässä vuosien saatossa ikävöimään on koulun joulujuhlat ja koko se niitä edeltävä ainutlaatuinen tunnelma. Kun yksi lukukausi ja kaikki se aherrus on saatu päätökseen, ihmiset suuntaavat antoisin mielin loman viettoon.
Mitä enemmän ikää on tullut mittariin, sitä enemmän olen alkanut arvostamaan lapsuuden kouluvuosien joulujuhlamuistoja ja niiden jälkitunnelmia. Voihan se tosin olla, että aika on vain kullannut muistot. Kun nyt oikein aloin yläkoulun joulujuhlia tässä muistelemaan, niin todellisuudessahan taisin kädet hikoillen siellä soitella oboella joululauluja yhdessä viulisti-ystävieni kanssa. Toisaalta ehkä siinä juuri se juju piileekin. Täällä blogissanikin paljon tänä vuonna esille tullut aihe; itsensä ylittäminen ja sitä seuraava palkitseva tunne.
Keskustelimme juuri jokunen aika sitten ystäväni kanssa, kuinka tässä viime vuosina töitä tehdessämme olemme huomanneet, että kadehdimme (ihan avoimesti ja positiivisella tavalla) alakouluikäisiä, jotka ensin joulun alla kenties leipovat koulussa pipareita, askartelevat kortteja, esiintyvät joulukarkeloissa ja lopulta juhlatamineineen rientävät todistukset kädessä joululoman viettoon ja pulkkamäkeen.
Yrittäjänä kun sitä työn ja vapaa-ajan rajaa on ollut hieman vaikeampi vetää ja olenkin jäänyt kaipailemaan sitä, ”nyt on hommat hoidettu ja aika siirtyä täysin joululoman viettoon” -fiilistä. Myös se viimeinen loppurutistus ja joulujuhlatunnelma on jäänyt luonnollisesti uupumaan.
Tänä vuonna tilanne sai opiskelujen myötä kaivatun muutoksen, vaikka yrittäjä olen edelleenkin. Osallistuin koulumme joulujuhlan koristelu-tiimiin, joten pääsin askartelemaan mm. nostalgisia lumihiutaleita. Sen lisäksi sain kokkailla juhlaillalliselle jouluruokia yhdessä koulukavereiden kanssa.
Eikös se vähän niin mene, että mitä heikompi kuvasaldo, sitä hauskemmat juhlat. Tässä nimittäin ainoat otokset kyseiseltä päivältä. Sen lisäksi taltioinneista tosin löytyy loppuillalta ehkä miljoona tanssivideota ja joulukaraoketulkintaa, ne videot jääköön ihan omaan arkistoon.
Ihanaa viikonloppua toverit! Toivon, että kaikki muutkin joulujuhlatunnelmaa kaipailevat pääsevät tänä vuonna sellaisesta nauttimaan.
<3:Venla
Olen monesti miettinyt tuota, että miten lapsena oli ihanaa, kun sai kaikki hommat tehtyä ja voi alkaa joulunviettoon. Aikuisena elämässä tuskin enää tulee hetkiä, että ei olisi mitään to do -listalla. Itselleni sen sisäistäminen on joskus haastavaa, ja huomaan alitajuisesti yrittäväni saavuttaa sellaista hetkeä, mutta siitä ei seuraa muuta kuin stressiä ja uupumusta. Pitää vaan yrittää pysähtyä vapaisiin hetkiin ja yksittäisiin lomapäiviin, eikä ajatella tekemättömiä hommia, sillä niitähän on koko elämä edessä. 😀 Rentouttavia hetkiä jouluusi!