Siitä se idea lähti, niinkuin ne nerokkaimmat ideat yleensä tuntuu lähtevän; yön pikkutuntien keskustelusta. ”Pitäiskö hakea yhdessä Tanskaan opiskelemaan? Mieti miten siistiä siitä tulis! ” – ja tulihan siitä. 

Täällä sitä nyt ollaan jo kohta vuosi yhdessä Oonan kanssa seikkailtu ja jo useampi kuukausi kämppiksinä yhteiselosta nautittu. Vieläkin välillä sitä pysähdytään miettimään. Jotenkin niin hassua ja epätodellista. Kaksi tällaista hieman tempperamenttista introverttia on pelannut kyllä paremmin kuin hyvin yhteen. Välillä kinastellaan väsyneinä ja nälkäisinä kuin siskokset, mutta naurua ja toistemme tukemista riittää kyllä sitäkin enemmän. Toisinaan niitä syntyjä syviä on puitu eteisen lattialla eväiden kera myöhään yöhön. 

Onhan se ihanaa, kun voi aina vuorotellen palauttaa toisen maanpinnalle, mikäli meinaa liikaa stressi iskeä. 

Tänään pyöräilimme ihastelemaan kirsikkapuiden loistoa Bispebjerg Kirkegårdiin. Suosittelen vierailemaan, jos satutte olemaan Köpiksen suunnilla tällä hetkellä. 

<3:Venla