Hei te kaikki kanssaihmiset, joilla on koiria perheenjäseninä. Toivoisin, että meitä kaikkia koskevat samat säännöt. Toissa viikolla eräänä iltana Mulania ulkoiluttaessani erittäin aggressiivinen vapaana ollut koira hyökkäsi oman kiltin kytkettynä olevan koirani kimppuun. Olennaista ei ole tämän vapaana olleen koiran rotu, mutta koska etenkin viime aikoina sattuneiden erittäin ikävien, vastuuttomista koiranomistajista johtuneiden onnettomuuksien jälkeen on ollut mediaseksikästä nostaa tappajakoira nimitys otsikoihin, on pakko todeta, että kyseessä oli chihuahua. Kenties siis kyseessä oli tappajakoira, riippuu täysin siitä kuka määrittelee mikä ihme on tappajakoira?
Aiemmin Mulanin kimppuun on hyökännyt mm. labradorinnoutaja ja kaksi sekarotuista koiraa. Molemmilla kerroilla Mulan on ollut kytkettynä ja hyökänneet koirat vapaana. Jo tuollaiset tilanteet itsessään voivat aiheuttaa koirille traumoja, jolloin he vastaavissa tilanteissa puolustautuvat. Näin olisi voinut käydä myös nyt tällä kertaa, kun tämä chihuhua hyökkäsi oman hauvani päälle. Onneksi oma koirani kuitenkin tiesi, että minä suojelen häntä ja juoksi taakseni piiloon. EN HALUA EDES AJATELLA MITÄ LÖÖPPEJÄ TÄSTÄ OLISI REVITELTY, JOS NÄIN EI OLISI KÄYNYT.
Minusta ei kuitenkaan ole ollenkaan olennaista keskittyä hyökänneiden koirien rotuihin, sillä ymmärrän, että kyse on ollut omistajan virheestä, ei siitä mikä rotu on ollut kyseessä. On aina omistajan tehtävä kouluttaa ja pitää huolta koirasta oli sitten kyseessä pieni rotu tai lihaksikas pitbull.
Näissä molemmissa mainitsemissani tapauksissa koiranomistaja on paennut koirineen paikalta huutaessani perään, että voisiko hän ystävällisesti ottaa koiransa kiinni.
Tässä toissa viikolla sattuneessa tapauksessa omistaja puhui puhelimessa, eikä tehnyt elettäkään vaikka näki, että hänen vapaana oleva koiransa juoksi omani kimppuun ja menin tämän oman kytkettynä olleen koirani ja vapaana olleen koiran väliin.
Olen tavallaan osittain näiden tappajakoirista kirjoituksia tehneiden toimittajien kanssa kenties jopa samaa mieltä siitä, että ehkä todella pitäisi olla jonkinlainen koira-ajokortti, mutta ihan minkä tahansa koirarodun suhteen, ainakin näiden lisääntyneiden eläinten laiminlyöntien perusteella.
Jos näet minut ja Mulanin lenkillä, hymyillään kun kohdataan, mutta ei tarvitse tulla lähemmin moikkaamaan, sillä hänelle on pienestä asti opetettu, että kytkettynä mennään muiden koirien ohi. Hauvojen kun on vaikea tulkita toistensa elekieltä kytkettynä ollessa ja silloin saattaisi vain aiheutua turhia rähinätilanteita hihnojen kiutoutuessa. Mulan tietää, että toisten koirien kanssa seurustelu tapahtuu vapaana turvallisissa olosuhteissa. Hän ei myöskään leiki koirapuistossa tuntemattomien koirien kanssa, vaan hän saa vapaana leikkiä saman kokoisten tai rotuisten omien ystäviensä kanssa. En veisi Mulania myöskään leikkimään pikkukoiran kanssa sillä ymmärrän, että leikkiessä voisi tulla haavereita pelkän koko eron vuoksi, oli sitten kyse kuinka kiltistä koirasta tahansa.
Jos harkitset koiran hankkimista, suosittelen lämpimästi lukemaan kirjoja koiran kasvatuksesta.
PS. Jos ottaisin nyt itse uuden koirakaverin, haluaisin antaa kodin löytöeläimelle jalostuksen tukemisen sijaan.
#dontbullymybreed #adoptdontshop
PPS. Mulan tapasi tällä viikolla rakkaan kuvassa esiintyvän kummityttöni ja rakasti häntä pusujen määrästä päätellen yhtä paljon kuin minäkin.
<3:Venla
Pienet koirat on yllättävän agressiivisia ja provosoivia välillä. Se siinä vain on ikävää, että jos toisessa koirassa on ”taistelukoiran” geenit niin ne saattavat aktivoitua jos se joutuu hyökkäyksen kohteeksi puolustautumaan-näin on ainakin joku joskus sanonut tie tiedä sitten onko vain urbaania legendaa- ja sen jälkeen, koska sen nyt on aikoinaan jalostettu mihin on jalostettu niin se saattaa huomata että se pitää tappelemisesta ja toisten koirien huolimattomien omistajien takia voi mennä hyvä kiltti koira pilalle tai ainakin tulla paljon hankalammaksi.
Ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, kiitos kirjoituksesta!
Itselläni on menossa oman pennun koulutus, että ohiteltaisiin nätisti. Oma koira olisi innokas tapaamaan kaikkia, mutta en päästä tapaamaan muita koiria remmissä koskaan. Olenkin jo saanut ikävän ihmisen maineen naapurustossa, kun meidän luokse ei saakaan päästää koiraansa napittain pitkässä fleksissä. Valitettavasti osalle joutunut tekemään sen selvästi selkeäksi, kun keltaisista ruseteista hihnassa ei ymmärretä vihjettä, ja toinen koira päässyt jo melkein iholle kiinni. Oma koira toki vielä vetää toista koiraa kohti lyhyessä remmissä, jos toinen tulee liian lähelle..
On käsittämätöntä, kuinka vähän useat koiranomistajat tietävätkään koirista ja mitä niiden pääkopassa tapahtuu. Pienen chihun päälle hyökkäys voi olla aivan yhtä stressaava ja uhkaava tilanne, kuin ison tanskandoginkin koiralle. Koiran koosta riippumatta, jokainen koira ansaitsisi selkeät pelisäännöt ja rutiinit elämässä ja sen myötä turvallisen olon. Sitä harvoin tarjotaan niille koirille, jotka on helppo ohjata fyysisellä voimalla remmissä, ja sillä tavalla ”hallita” koiran toimintaa.
Täyttä asiaa rakas ystäväni! ❤️
Ps. Mulan on yks kilteimpiä tapauksia mitä tiedän
Hyvä kirjoitus. Täysin samaa mieltä. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät pitää koirakaverinsa kytkettyinä oli sitten kysymyksessä iso taikka pieni, mutta valitettavasti kaikki koiran omistajat eivät koe kuuluvansa joukkoon, joita säännöt koskevat. On myös paljon ihmisiä, joilla ei missään tapauksessa pitäisi olla koiraa. Sääli koiraparkoja, jotka ovat luontokappaleita ja joiden toivoisi voivan hyvin. Rapsuja Mulanille.
Todella hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Itse myös koiran omistajana olen huolissani siitä, kuinka paljon on
peruskouluttamattomia koiria, jotka eivät ole omistajiensa hallinnassa. Välillä lenkillä joutuu kiertää kaukaa pusikoiden kautta, kun huomaa vastaan tulevan koiran, joka kiskoo remmissä ja rähisee eikä omistaja aina edes yritä tehdä asialle mitään. Tappajakoira-termi on ihan järkyttävä ja raflaava ja se liitetään aina vaan tiettyihin rotuihin. Syyttelyn ja pelon lietsomisen sijaan jokaisen koiranomistajan tulisi katsoa peiliin ja miettiä onko oma koira hallinnassa, totteleeko se sinua, oletko sinä pomo teidän koiraperheessä. Ja jos vastaus on ei, asialle täytyy tehdä jotain. Kiitos Venla kun kirjoitit tästä aiheesta! 🙂 Ehkä edes muutama ihminen tämän avulla havahtuisi huomaamaan, että vika löytyy yleensä sieltä hihnan toisesta päästä.
Hyvä teksti aika tapetilla olevasta aiheesta! Toki jokaista koiranomistajaa pakko sen verran ”puolustella”, että oli koira miten hyvin koulutettu tahansa, eihän niitä reaktioita ikinä täysin varmuudella voi tietää. Mutta totta kai juuri tästä syystä koira tulisi olla kytkettynä tai etäisyyden ja tottelevaisuuden puolesta aika välittömästi kytkettävissä!
Ihan totta tuo teksti ja hyvin neutraalisti otettu kantaa asiaan. Tuollaisella ihmisellä tuon rotuinen koira kuuluukin olla 🙂 Mutta tuohon loppuun haluaisin heittää oman mielipiteeni, sillä kai ymmärrät että monet löytökoirat ovat pentutehtailun tulosta, joten pelastamalla koiran voi pahimmimlaan tukea pentutehtailua. Taas huolella valitulta kasvattajalta ostettu pentu voi olla sellaisen jalostuksen tulos joka tähtää terveempiin yksilöihin, rodun kehitykseen parempaan suuntaan ja siihen, että kasvatetaan koiria vain ja ainoastaan tarpeeseen. Näin ainakin minun rodussa on, että kasvattajat teettävät pentuja vain kun pennuille on kysyntää ja tarvetta myös kotona kasvattajan luona. Siksi ihmettelen miksi käyttää tägiä adoptdontshop. Minä en koiraani nimittäin ole ”shopannut” enkä edes ostanut tai hankkinut vaan olen sen etsinyt ja löytänyt ja ottanut rakastavaan kotiin, jollaisen jokainen koira ansaitsee. Jalostus ei ole negatiivinen sana niinkuin sinä sitä tekstissäsi käytit. Ylijalostaminen on.
Mahdottoman hyvä kirjoitus. Meillä on kaksi koiraa; Kyösti on otettu meille ihan pentuna ja Ella tuli vajaa vuosi sitten Romaniasta. Molemmat aivan ihania, mutta Kyösti pelkää isompia koiria ja rähjää niille ja Ella pelkää vieraita ihmisiä. Saatan vaikuttaa tylyltä lenkillä, mutta tunnen koirani ja tiedän miten he suhtautuvat muihin koiriin ja ihmisiin. Siksi minua korpeaa, kun joku haluaa väkisin ”tutustuttaa” omia koiria, kun ”meidän koira tulee toimeen kaikkien kanssa”. No meidän ei (kiitos jo edesmenneen susikoiran, joka hyppäsin aidan yli Kyöstin kimppuun). Olen todennut, että moni koiranomistaja ei tunnu tietävän, että koiraa ei saa pitää vapaata joka paikassa.
Suosittelen muuten kyllä koiran adoptointia. Kyösti on hankittu ihan kasvattajalta ja on aivan ihana (tosin terrierimäiseen tapaan todelle itsepäinen), mutta meille tulee tästä eteenpäin vain rescuekoiria. Adoptoimme Ellan Rescueyhdistys Kulkureiden kautta ja voin vain suositella heitä. Kaikki tapahtuu todella läpinäkyvästi. En voisi enää mitenkään kuvitellakaan hankkivani koiraa kasvattajalta, kun maailma on täynnä kotia oikeasti tarvitsevia. Esim. Romaniassa koirilla ei ole juurikaan mitään arvoa, eikä niitä leikkauteta. Kun koira saa pennut, hylätään sekä emä että pennut. Jos hyvä onni sattuu, pelastetaan koirat tarhoille. Valitettavasti isolle osalle ei näin hyvää onnea suoda. #adoptdontshop <3