Aika hypätä taas Tanskan elämään. Viime päivät ovatkin tästä syystä vierähtäneet erinäisiä asioita hoidellessa. 

Muutamia niistä tuli selvitettyä ensimmäisen kerran jo muistaakseni viime jouluna Suomen päässä. Eri vaihteisiin jonottaessa ja odotusmusiikin sulosointujen viimein loppuessa minua ohjattiin jatkuvasti soittamaan uuteen paikkaan. ”Me emme valitettavasti hoida juuri tätä kyseistä asiaa, teidän tulee soittaa tähän numeroon.” Lopulta lukuisten eri käännytysten jälkeen kuulin, ettei kyseinen asiaa hoitava henkilö ole juuri nyt paikalla. Tavoitin lopulta tämän henkilön vain kuullakseni, että minun tulee hoitaa asia Kööpenhaminassa, sillä kyseinen asia johtui Tanskan virastossa tapahtuneesta virheestä.

Kun sitten Köpiksessä menin (tietysti koulutuntien aikaan, sillä se ei ole muutoin auki) tuohon kyseiseen virastoon, jossa virhe oli tapahtunut sain kuulla, että tieto lähtee heiltä eteenpäin ja he eivät enää kyseistä asiaa hoida. Sain jälleen uuden viraston osoitteen ja numeron. Tällä kertaa asian voi kuulemma onneksi hoitaa puhelimitse virkailijan kanssa. Tein työtä käskettyä ja soitin kyseiseen paikkaan, josta sainkin jälleen kuulla, että asiaa ei voi valitettavasti hoitaa puhelimitse vaan minun tulee jättää kirjallinen viesti. Tanskan päässä sukulaisen avustuksella käytäntöä ja asiaa selvittäessä sain vihdoin kesäkuussa kuulla, että juttu on nyt hoidettu Tanskan viraston kanssa ja minun tulee vain ilmoittaa puhelimitse asia Suomeen. 

Soittelin sitten Suomen päässä uudestaan tuohon samaiseen numeroon, josta minut oltiin aiemmin käännytetty hoitamaan asia Tanskassa. Vaihteessa sainkin kuulla puolenpäivän jälkeen, että puhelinpalvelu on auki vain 12 asti (tietysti) ja minun tulisi soittaa seuraavana päivänä uudelleen. No heräsin toki seuraavana aamuna kärppänä pirauttelemaan kyseiseen numeroon, josta sain lopulta kuulla, että asia tulisi hoitaa sähköpostilla, jonka itse lähetysosoite oli jopa virkailijankin mielestä nimihirviö. Vaikka jossakin vaiheessa tätä matkaa meinasi allekirjoittaneeltakin kieltämättä loppua huumori kesken, ei kai tässä auta muuta kuin nauraa.  

Että sellaista. No nyt se sähköposti on onneksi kuitenkin vihdoin lähetetty ja pidän peukut pystyssä, että asia on tällä selvä. 

Aikamoista byrokratiaa sanoisin. Pakko kuitenkin lisätä, että kaikesta edellä mainitusta huolimatta tiedän, että Suomessa asiat hoituvat lähtökohtaisesti hurjan hyvin moneen muuhun maahan verrattuna. 

Onko siellä ketään muita byrokratian kourissa seikkailleita? Tsemppiä ja pitkää pinnaa kaikille kohtalontovereille!

PS. Kuvat eivät liity tapaukseen. Muuta kuin sillä seikkaa, että noissa maisemissa paras ystävä rinnalla mökillä ollessa, en vielä murehtinut näistä asioista. 

<3:Venla