Tämän edellisessä postauksessa mainitun ruljanssin lisäksi, olen pyyhkinyt tällä viikolla pitkähköltä to do -listaltani monen monta asiaa. 

Viime vuonna koulussa käsikirjoituksia ja muita opintomateriaaleja lukiessa alkoi tuntua siltä, etten enää näe kunnolla. Rivit hyppivät miten sattuu ja silmät menivät sikin sokin. Tällä viikolla kävin vihdoin elämäni ensimmäistä kertaa silmälääkärillä. Näköä on toki testattu joskus terveystarkastuksissa, mutta kun ongelmia ei ole ennen tätä kevättä ilmennyt, ei lääkärille ole tullut mentyä. Läheiset olivat jo moneen otteeseen patistaneet minua optikon tai silmälääkärin pakeille, näytin kuulemma koomiselta tekstejä tihrustaessani. Minulle veikkailtiin hajataittoa ja lukulaseja. Nyt sitten pääsin silmäläärin tutkimuksiin ja kas kummaa, kaikkien lukuisten testien jälkeen selvisi, ettei näössäni ole mitään vikaa, päinvastoin. En kuulemma todennäköisesti tulisi tarvitsemaan lukulaseja vielä 20 vuoden päästäkään. Kaukonäkökin oli erinomainen. Vaikutin niin epäuskoiselta, että lopulta lääkäri luuli minun haluavan lasit pelkkien siistien pokien takia. 

Hän teki silti muutaman testin lisää ja arvioi myös kertomani perusteella, että olen luultavimmin vain kärsinyt väsyneistä silmistä. Tämä kuulostaa sikäli loogiselta, sillä vaikka näköongelmia tulikin turhan usein viime vuonna, eivät ne olleet päivittäisiä. Siispä mitä taas opimme? Lisää lepoa silmillekin kiitos. 

Silmälääkäri reissu ei ollut ainoa lääkärireissu tällä viikolla. Sen lisäksi Mulankin pääsi terveystarkastukseen sekä hammastarkastukseen. Rakkain pikkukaveri on onneksemme terve ja voimissaan.

Selvitin myös papakokeen tulokseni, eikä siinäkään ollut onnekseni solumuutoksia. Koska sinä olet käynyt viimeksi testissä? Toimikoon tämä tehtävälistan purkuni ja potilaskertomukseni vaikka muistutuksena satsauksesta siihen kaikkein tärkeimpään; terveyteen, jonka arvostaminen valitettavasti tulee usein vain silloin mieleen kun sen menettää.

Omasta ja läheisten terveydestä saa kyllä aina olla hurjan kiitollinen. 

Koska viimeiset päivät ovat menneet vauhdilla edellä mainituissa touhuissa sekä pakkaillessa. Toimikoon kuvituksena nyt nuo oi niin seesteiset kesähetket Lapista.

Tällä hetkellä olenkin jo Köpiksessä ensi viikon eväidenteko puuhissa, pyykinpesussa ja nenä kiinni käsikirjoituksissa. Oli tullut opettajilta lomalla jo sen verran tehtävälistaa koulun alkua varten.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa toverit ja voimia alkavaan viikkoon!

<3:Venla