Suuntasin filmifestareiden sykkeestä suoraan mökille erakoitumaan. Se on minulle juuri sitä niin kutsuttua tasapainoa. Rakastan kaupungin vilskettä, sekä katu- ja kahvilakulttuuria. On kerrassaan ihanaa, kun korttelit huokuvat elämää, ympärillä tapahtuu ja voit vain vaikka pysähtyä ihailemaan ohi kiitäviä ihmisiä. Vastapainoksi sille kaikelle, kaipaan kuitenkin myös ihan hirveästi luontoa, hiljaisuutta ja omaa aikaa. 

Vaikka onkin monesti todella mukavaa, että palvelut ovat lähellä, on erämaan kaltaisessa ympäristössäkin jotain todella viehättävää. Sainkin viettää Mulanin kanssa laatuaikaa kaksin koko arkiviikon metsän siimeksessä uiden, saunoen ja ulkoillen. 

PS. Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa suden luonnossa.

<3:Venla