Se ois kuulkaas loma nyt. Kirjoittelen pian lisää pidemmin, mutta tässä pikaiset terkut.

Ensimmäinen opiskeluvuosi on nyt takana. Mihin se aika oikein vierähti? Toisaalta kun alkaa taaksepäin katselemaan, niin aivan hurjastihan tässä ehti tapahtua. Olen kyllä nauttinut matkasta, vaikka rankkaakin on ajoittain ollut. Monen monta kertaa olen kuitenkin saanut ylittää itseni. Oli meillä aikamoinen vuosi. Nyt satoja muistoja rikkaampana kohti kesää.

Joskus pitää pysähtyä, katsoa peiliin ja sanoa: hyvä sinä. Sinä teit sen. Miten epätodelliselta se tuntuikaan viime vuonna, kun tulit hyväksytyksi kansainväliseen kouluun. Hirveästi jännitti kaikki tuleva. Niinkin paljon, että mietit miten tulisit pärjäämään.

Kaikkeen sitä vain ihminen tottuu ja selviää. Eikä vain selviä, vain ihan nauttii sydämensä pohjasta.

Ikkunasta puhaltaa lempeä tuuli. Asunnossa on hiirenhiljaista, vain kevyt näppäimistön näpyttely soittelee taustarytmiään, kunnes painat ”lähetä”. Ja siinä se oli, viimeinenkin koulutehtävä.

Kiitos Tanska. Kiitos Köpis. Kiitos lämmin ilmapiiri, jossa unelmientavoittelu ja itsensä toteuttaminen on tuntunut mahdolliselta. Nyt on aika pakata laukku ja suunnata kotiin halaamaan rakkaat ruttuun. Näin heidät viimeksi reilu kaksi ja puoli kuukautta sitten. Voiko siitä tosiaan olla niin pitkä aika? 

Turhan usein ei tässä itsekriittisessä maailmassa kannusteta pysähtymään ja lausumaan itselleen jotain kaunista. Tänään tein niin. Tee sinäkin.

Teatterihistorian tunnilta päällimmäisenä mieleeni iskostunut miete:

 

Ever tried.

Ever failed. 

No matter. 

Try again.

Fail again.

Fail better. 

-Samuel Beckett

 

Jälkiedit: En saanut julkaistua tekstiäni lentokentällä. Nyt jo onnellisena kotona Mulan kainalossa.

Ihanaa lauantai-iltaa toverit!

<3:Venla