Viimeisen kahden viikon aikana on tullut laulettua yksin luokan edessä, hikoiltua koulun balettiesityksessä, puomitettua ja pidettyä teatterihistorian suullinen esitelmä ranskan barokista sekä Molièresta. Viimeinen koulupäivä huipentui contemporary method acting -tuntien ensimmäisten henkilökohtaisten projektien näytökseen. 

Vaikka balettikin oli haastavaa, kaikista suurinta päänvaivaa tuotti kuitenkin teatterihistorian esitelmä, sillä vaikka rakastan näyttelemistä, sen sijaan omana itsenä esiintyminen ja luennoiminen on kuulunut aina painajaisiini. Baletin arvioinnin perusteella kova työ ja harjoittelu oli ilmeisimmin tuottanut tulosta. Ja huh historian esitelmästäkin selvittiin.

Sydämeni meinasi pakahtua kaikesta siitä kauniista palautteesta mitä henkilökohtaisesta sooloprojektistani sain. En voisi paremmalla mielellä suunnata joululoman viettoon.

Syksy on ollut kertakaikkisen uskomaton ja ennen kaikkea mielettömän upeita ihmisiä täynnä. Olen niin iloinen, että polkuni johdatti minut Tanskaan ja juuri tähän kyseiseen kouluun. Pitkään aikaan en ole viettänyt näin jännittäviä päiviä ja lyhyt unisia öitä, mutta aikoihin en ole myöskään ollut näin onnellinen. Hurjan kiitollinen olo. 

Ihanaa alkanutta viikkoa toverit!

Kuvat esityksestäni: Constantin Gindele

”I finally found my planet.”

<3:Venla