Sade ropisee ikkunaan. Kotona on omituisen hiljaista. Koiruli on vielä hoidossa äidillä ja iskällä. Olen viime päivinä nauranut niin paljon Mulanin ihanille reissukuville. Kyllä, kuulitte aivan oikein. Mulanin matkaotoksille. Siellä se toinen on saanut nautiskella vanhempieni kanssa Lapissa. Kiivetä Saana-tunturille, jutella poroille, kahlata koskessa, temmeltää mökillä, viettää oikein kunnon koiran kesälomaa. 

Mutta meillä on kyllä ollut kova ikävä. Koti ei oikein tunnu kodilta ilman häntä. Odotan, että saan hänet kainaloon. 

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt toipua reissusta. Jet lag iski sitten pahemmin kuin kuvittelinkaan. Reissun jälkeen on tullut vietettyä joka päivä unettomia öitä. Taas perinteisesti Jenkkien päässä aikaerorasitusta ei tullut laisinkaan, onneksi.

 — Kirjoitin tuon ylemmän tekstin päivällä. 

Arvatkaas mitä? Nyt on luvassa terkkuja ihan reaaliajassa. 

Tuo rakkain karvainen palleroni saapui tänään kotiin. Tässä hän kuorsaa tyytyväisenä ja reporankana viekussani. Tassut välillä unissa vipattaa ja kuonon viiksikarvat väpättää hänen uneksiessaan Lapin seikkailuista. Voi onni. Maailmalla on vaikka mitä upeita paikkoja, mutta kyllä se kaikista paras ja levollisin paikka on kuitenkin tässä, hänen vierellään. Ehdottomasti.

<3:Venla