Oli oma mielialani millainen hyvänsä, ei ole päivää, jolloin treenien jälkeen olisi ollut alakuloinen olo. En siis yhtään ihmettele, että liikuntaa suositellaan nykyään myös yhtenä masennuksenkin hoitomuotona. Luin joskus, että liikunta saattaisi jopa lievittää lievää masennusta yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet, enkä sitäkään epäile kyllä tippaakaan. Lisäähän liikunta tunnetusti mielihyvähormonin, sekä tärkeiden tarvittavien välittäjäaineiden määrää ja saa lisäksi hermosolut kasvamaan. On se kyllä vaan mielettömän ihmeellinen lääke tuo liikunta ja mainio luonnollinen itsehoitokeino.
Uskon vahvasti myös siihen, että yhtälailla se, millainen ruokavaliomme on ja kuinka säännöllinen ruokailurytmimme on, vaikuttaa olennaisesti fyysisen kunnon ja terveyden lisäksi myös meidän mieleemme ja tuntemuksiimme.
Omasta kokemuksestani voin rehellisesti sanoa, että säännöllisen liikunnan ja ruokailurytmin sisältyessä arkeeni, on elämänlaatuni parantunut huomattavasti. Eikä sen paraneminen vaatinut yltiö kurinalaista treeniaikataulua tai ruokavaliota, vaan päinvastoin. Nimenomaan oman kehon kuuntelemista, treenejä joista nautin, suhteellisen puhdasta ruokaa, säännöllistä syömistä, herkkuja sopivassa määrin, sekä lepoa unohtamatta.
Kun liikun, unenlaatuni on parempi, olen tällöin myös luonnollisesti virkeämpi, ruokahaluni on hyvä ja olen selkeästi iloisempikin. Tämä elämäntapani siis todella parantaa hyvinvointiani. Tästä juuri aikoinaan valaistuneena ja innostuneena, halusin alkaa kannustaa ja inspiroimaan myös muitakin ihmisiä liikkumaan ja löytämään sen kullekin oman miellyttävän lajin, jotta tämä suunnaton ilo ja onni leviäisi. Tälla tavoin voisimme mahdollisesti jopa parantaa kansanterveyttämme tai edes muutaman uuden liikunnasta inspiroituneen ihmisen elämänlaatua.
Käsi ylös sinä, joka koet, että liikunta todella vaikuttaa positiivisesti mieleesi ja elämänlaatuusi! Ottakaa osaa keskusteluun.
Iloista alkanutta viikkoa lukijat rakkaat!
PS. Muistakaa tänään taas Fitnesspäiväkirjat klo.21. Avalla!
<3:Venla
Hei Venla!
Tykkään lukea kaikkia ”fitnessblogeja”, mutta sun blogista oon oikeasti saanut asioita irti ja sisäistänyt niitä. Kirjoitat niin, että terveellisen elämäntavan toteuttaminen tuntuu mahdolliselta ja siitä oon sit innostunut. Luulen et osittain sun ansioista oon ymmärtänyt et mun kannattaa liikkua just sen mukaan mikä fiilis on eli lähteä esim pelaamaan futista tai hyppimään portaita jos sali ei huvita ja motivaatio parempi ku koskaan ja kehitystäkin tapahtuu 🙂 Oot myös auttanut mua ymmärtämään et elämäntapaa tässä haetaan, ei itsensä kituuttamista treenaamalla väkisin tai syömällä liian kurinalaisesti. Kiitos <3
Ja ps. urheilu todellakin lisää hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua !!!
Heippa venla! Taas ihan mahtava teksti ja joka sana täyttä asiaa 🙂 sun elämäntavat ja ajatusmallit on auttanu muakin nauttimaan liikunnasta sen sijaan että stressaan siitä jatkuvasti jolloin siitä katoaa ilo kokonaan, ja oon myös oppinut kuuntelemaan kehoani ja voin todella hyvin verrattuna aiempaan. Ja uskon että kirjoituksillasi oot tsempannu tosi monia muitakin, oot huippu!!
Heippa! Terkut Kyproksen auringon alta. Nyt kolmen viikon liikkumattomuuden jälkeen tiedän mistä huono olo ja ärsyyntynyt mieli johtuu. Kaksi viikkoa kipeenä ja kolmas etelässä ( juu toki täälläkin voi treenata mutta mieli on niin tympiintynyt ettei mikään huvita, ei mikään! ). Nyt odotan kotiin pääsyä ( yleensä en haluaisi kotiin vaan haluaisin jatkaa täällä lämmössä ) omaa sänkyä, omatekoista ruokaa, treenejä kaverin kanssa, aamulenkkejä ja sitä jatkuvaa treenivaatteiden pesua 😀
Tiedän tarkalleen mistä kirjoitat. Omaan mielialaani olen vaikutuksen huomannut. Kiitos taas kivasta kirjoituksesta!
Hei Venla!
Blogisi on todella kiinnostava ja innostava, varmaan lempparini urheilublogeista. Tämä on myös aiheena mielenkiintoinen ja tärkeä, jos vaikka joku masennuksesta kärsivä saisi ajatuksen kokeilla liikuntaa.
Itse eriasteista masennusta pitkin nuoruutta ja aikuisenakin sairastaneena voin allekirjoittaa tuon väitteen että liikunta on yhtä hyvä mielialalääke lievään masennukseen kuin varsinaiset lääkkeet. Tietysti vakavammat masennustilat ovat erikseen, mutta niissäkin liikunta voi olla tukena. Nyt viime vuosina olen harrastanut urheilua fiiliksen mukaan ehkä 2-5 kertaa viikossa ja en ole ikinä voinut yhtä hyvin. Myös unettomuutta on ollut minulla aika paljon, mutta liikunnan myötä sekin on vähentynyt. Muutaman päivän liikuntatauon huomaa myös selvimmin ehkä siitä, ettei iltaisin ole niin uninen ja aamuisin niin virkeä kuin liikunnan jälkeen. Suosittelen ihan kaikille! Ja nimenomaan omien tuntemusten mukaan ja kehoa kuunnelle, ei sen mukaan mitä ”pitäisi” tehdä.
Liikunnasta on ehka apua alakuloisuuteen mutta masennukseen se ei juurikaan vaikuta. Masennus ja pieni alakuloisuus on aivan eri asia ja nykyaan sanaa masennus kaytetaan aivan liian helposti, ehka tietamattomyyden ja kokemattomuuden takia.. Masennus on vakava sairaus joka johtaa pahimmillaan kuolemaan. Siita ei noin vain pikkasen liikkumalla parannuta. Toivoisin etta et kayttaisi sanaa masennus ellet ole sita itse kokenut.
Ymmärrän, että masennus on moniulotteinen sairaus ja masennustilat voivat olla hyvin eriasteisia ja, että etenkin vakavat masennustilat eivät ole todellakaan mitään tahdonalaisia tiloja, eikä silloin voi vaan päättää, että lähdenpä tästä lenkille.
En suinkaan väittänyt, että vakava masennus parantuisi pelkällä liikunnalla tai myöskään johtuisi liikunnan puutteesta, sillä tiedostan, että sairausalttiuteen vaikuttavat hyvin erilaiset syyt, niin perinnölliset tekijät, kuin erilaiset pettymykset ja menetykset, stressaavat elämäntilanteet, pitkään jatkunut stressi jne jne. Puhuin nyt ainoastaan siitä, kuinka liikunta voi mahdollisesti auttaa nimenomaan ainakin LIEVEMMÄN masennuksen hoitoon, jokseenkin yhtä tehokkaasti kuin lääkkeetkin. Joten se siis todellakin myös vaikuttaa masennukseen. Ymmärtääkseni liikunnan on myös todettu ehkäisevän masennusta. En kuvaillut sairauden piirteitä henkilökohtaisesta näkökulmasta, vaan puhuin ainoastaan masennuksen mahdollisesta hoidosta yleisellä tasolla, sekä liikunnan käytöstä hoidon tukena. Puhuin myös treenamisen positiivisesta vaikutuksesta omaan hyvinvointiini. Kiitos kommentistasi Sari! 🙂
Kyllä liikunta myös masennukseen auttaa. Oma poikaystäväni on parantunut masennuksesta (joka oli sitä luokkaa, että oli jo tappamassa itseään) ja on monet kerrat sanonut, että liikunta (ja koirat) helpottivat masennuksesta selviytymistä kovasti. Kun pääsee sieltä neljän seinän sisältä ulos vaikka kävelylle, niin olo piristyy kummasti.
Toki tarvittiin myös paljon puhumista, monet itkut ja muuta, mutta se liikunta oli yksi suuren suuri apu masennuksesta parantumisessa. Ja liikunnalla tässä tarkoitan ihan vain kävelemistä.
Useamman kuin yhden kerran kiskoin sen väkisin ulos eikä kyllä kertaakaan jälkikäteen harmittanut sinne lähtö. Nyt meillä molemmilla kaikki on ihan loistavasti. 🙂
Psykoottisen masennuksen ja kaksi vakavaa masennusta sairastaneena olen kyllä Venlan kanssa täysin samaa mieltä. Liikunta auttaa kaikenlaisiin masennuksiin, mutta eri asia on se pystyykö syvimmällä ollessaan edes ajattelemaan liikkumista. Siksi liikuntaa olisi hyvä varsinkin masennukseen taipuvaisille suositella jo ennalta ehkäisevästi. Ja viimeistään ensimmäisten oireiden ilmaantuessa. Tätä voisi jopa tukea verovaroin, koska tosiaan tietyssä vaiheessa sairastumista toimii todella paljon paremmin kuin lääkkeet. Mm. tuo psykoottinen masennus sitten onkin jo lääkitystä ja sairaalahoitoa vaativa. Mutta siitäkin toipumisessa pahimman mentyä ohi olisi ollut liikunnasta varmasti hyötyä, jos joku olisi siihen osannut kannustaa ja auttaa jo minulle erittäin synkällä 90-luvulla.
Kyllä, ehdottomasti näin on! itse tuun jotenkin tosi alakuloiseksi heti, kun en pääse liikkumaan.
http://punainenorvokki.blogspot.fi/
Arvostan sua ja sun ajatuksia hirveesti! Hienoo et joku opettaa nuorille, ja miks ei vanhoillekin, just sitä itsensä kuuntelua eikä pakkoliikuntaa. Mutta. Tähän on ihan pakko ottaa kantaa vaikken yleensä ikinä kommentoi tällasia. Oon ite 29-vuotias urheilijan anoreksian ja siitä seuranneen pahan kehon ylirasitustilan sekä monta pahaa masennuskautta kokenut urheilua ja terveellistä elämää rakastava nainen. Allekirjotan kyl sen et liikunta ja terveellinen elämä pitää virkeenä. Siinä vaiheessa ku ihminen on perusterve! Siinä vaiheessa ku on masentunut ja tilanne on niin kehno et tekis mieli vaan kuolla tai ainakin nukkua, tulevaisuudes ei oo valoa ja mikään ei tunnu miltään, se liikunta ei enää vaikuta. Ainakin omalla kohdalla oli niin. En olis ikipäivänä ajatellu edes lähteväni lenkille ku pelkkä sängystä ylös pääseminen vaati kaiken mahollisen tahdonvoiman. Ja muistan et siinä vaihees ku mulle sanottiin et hei lähe vähän ulos, se piristää, koin kauheita syyllisyydentuntoja siitä ku en jaksanu. Eli kyl sun puheissa pointtiakin on mut sekin riski nyt joku masentunut kokee huonommuudentunnetta ku ei jaksa liikkua. Haluun silti loppuun vielä sanoa et oot kyllä hieno nainen, susta pitäs kaikkien ottaa vähän oppia!
Kiitos paljon rohkeasta omakohtaisen kokemuksen jakamisesta, sekä kommentista, palautteesta ja kannustuksesta Janina! 🙂 Oon kanssasi samaa mieltä, vakavemmat masennustilat ovat toki täysin asia erikseen. Tietenkään vakavat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja, joista voisi vain päättää päästä eroon ”lähtemällä lenkille”. Puhuin nyt juurikin vain siitä, kuinka liikunta voi auttaa nimenomaan ainakin LIEVEMMÄN masennuksen hoitoon jokseenkin yhtä tehokkaasti kuin lääkkeetkin. 🙂
Moikka moi! Tykkään aivan paljon lukea näitä sinun kirjottamisia blogeja. Aina ollut yhtä mahtavia. Nää piristää mua aina, kun mulla on huono päivä. Kiitos siitä<3 sulla on aina täydellisiä kuvia<3 oot mun mielestä paras näyttelijä :)<3
Masennusta on montaa eri astetta, kyllä tämä on mielestäni hyvää asiaa myös masentuneille.
Tottahan se on ettei vakavasti masentunut pääse aina edes sängystä ylös ja varmaan moni siinä tilanteessa oleva tämänkin lukee. Ehkä tästä jää heidänkin mieleensä kytemään ajatus, joka nousee ilmoille sitten kun masennus taas hellittää.
Itse toivon, ettei yksikään masentunut luulisi että tilanne on lopullinen ja etteikö se masennus voisi joskus helpottaa. Kyllä se voi! Valoa on tunnelin päässä, vaikka tunneli onkin joskus niin pitkä ettei sitä vielä näy.
Täysin samaa mieltä! Itse paranin vaikeasta masennuksesta juurikin tämän liikunnan ja terveellisesten elämäntapojen ansiosta. Kumpa olisin vain keksinyt sen jo paljon aikaisemmin, olisin päässyt helpommalla. Eivät silloin lääkkeet tuoneet helpotusta, eikä terapia. Jännä, että tätä ei pahemmin lääkärissä korosteta, liikunnan merkitystä, vaan se on yleensä pillerit kouraan ja ovesta ulos. Tiedän ettei masentuneena ole helppoa nousta sängystä ja laittaa lenkkareita jalkaan, mutta jos jaksaa niin se palkitsee aivan varmasti. Itse kokeneena voin näin sanoa
http://matildaselin.blogspot.fi/?m=1
Minulle ainakin korostettiin lähes koko hoidon ajan, kuinka tärkeää olis käydä edes 20min kävelylenkeillä. Tai edes pienellä happihyppelyllä päivittäin 🙂
Selvästi olleet ammatitaitoiset lääkärit asialla sinulla 🙂 itselleni ne lääkkeet tosiaan vaan lykättiin kouraan ja sanottiin, että jos ei auta, niin voit saada keskustelu apua.
Sama juttu. Ei neuvottu lähtemään heti 10 km juoksulenkille pöpelikköön vaan esimerkiks alottaa kävelemällä kauppaan ja takasin. Ite en välitä metsistä tai pururadoista, ulkoilen ja lenkkeilen mielummin asfalttiteillä, rannoilla ja puistoissa. Siellä on muita ihmisiä ja enemmän kateltavaa kuin puut 😀
Muutettuani kaamosalueelle, jossa aurinko ei nouse kahteen kuukauteen sairastuin lievään masennukseen. Tähän oli toki muitakin tekijöitä kuin vain kaamos, olin hukassa, kadotin itseni ja aina hyvänä ollut itsetuntoni romahti täysin. Parisuhteeni kärsi tästä kovasti ja älämäni oli todella mustaa ja koin syvää ahdistusta. Menin lääkäriin, sillä oli usein päiviä etten voinut lähteä töihin. Sain ohjeeksi juoksulenkkeillä kesken työpäivän aina valoisimpaan kellonaikaan, katse kohti taivaan rantaa ja jos olo ei helpota parissa viikossa niin mietitään lääkehoitoa. Harrastin kyllä jo muutenkin liikuntaa, mutta masentuneena kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä. Parissa viikossa olo parani hurjasti ja lääkkeitä en tavinnut koskaa.
Tämä oli todella hyvä teksti! 🙂 olen itse sairastanut vakavan masennuksen. Aikaa siitä on 3 vuotta kun aloin toipumaan masennuslääkkeiden ja terapian avulla. Edelleen syön estolääkitystä, mutta kyllä omat valinnat vaikuttaa aina siihen miten toivut. Olen sitä mieltä, että kun toipuminen alkaa, kannattaa panostaa hyvään elämään. Parhaiten siihen auttaa liikunta, säännöllinen ruokailu, sosiaaliset suhteet ja päihteettömyys. Minun mielestä lievästi masentuneiden kuuluisi ehdottomasti lukea tämä! Liikunta auttaa!
Olen koko ikäni pyrkinyt harrastamaan liikuntaa, lähinnä siksi koska kuuluu, siksi ”etten liho” enkä niinkään siksi, että siitä seuraisi mitenkään hyvä olo? Jopa ihmettelin, fitneksen yleistyttyä ihmisten hehkuttamaa ja peräänkuuluttamaa ”liikunnan aiheuttamaa hyvää oloa”-kun en tosissaan itse sitä ollut koskaan kummemmin kokenut, vaikka ns. liikuntaa olin harrastanut, kuntosalin muodossa on /off lähes koko aikuisikäni.
Lenkkeilyä inhosin, en voinut kuvitella ikinä juoksevani lenkkejä, kun siinä hengästyi ja kylkeen koski ja se oli tylsää.
Vuoden alussa lopetin tupakanpolton, pahaa tapaa oli takana kymmenisen vuotta.
Yksi ilta olin ystäväni kävelyllä, kun huomasin hölöttäväni taukoamatta.
Kaveri kysyi, olenko jostain erityisen iloinen, kun en hetkeäkään ole hiljaa.
Silloin mä tajusin, että hitto ! Mä puhun kokoajan KOSKA MÄ PYSTYN.
Mä viimein saatan rupatella ja kävellä reippaasti samanaikaisesti hengästymättä!
Tunsin itseni vähintäänkin supermieheksi, ja tästä innostuneena päätin kohdata sen kaikista kamalimman: lähdin juoksulenkille.
Ensin hiljaa, niin hiljaa etää koirakin käveli vierellä.
Mutta JAKSOIN koko matkan kotiin asti! Tämä oli siihenastisen elämäni ENSIMMÄINEN JUOKSU(tai lähellä ainakin..)LENKKI!
MIKÄ VOITTAJAFIILIS!
Toistin näitä juoksua muistuttavia lenkkejä parin viikon ajan, jonka jälkeen lisäsin varovasti vauhtia, ja huomasin pian pysyväni aktiivisesti liikkuvan miehenikin kyydissä!
Nykyään ylitän itseni muutaman kerran viikossa, kun nautin maisemista juosten, ja viimein.. SIITÄ LIIKKUMISEN ILOSTA.
Tarinani pointti taisi siis olla juurikin siinä, että nyt, löydettyäni minulle sopivimman lajin, sen jota voin harrastaa omin ehdoin, missä haluan, milloin haluan ja mihin tahtiin tahansa, jossa kehittymisen huomaa nopeasti, joka palkitsee joka kerta kun puuskutat vain vähän vähemmän kuin viimeksi, tai joka kerta kun jaksatkin kiertää vähän pidemmän lenkin.
Vihollisesta tulikin hyvä ystävä, ja tunnen mieletöntä ylpeyttä voidessani kertoa, että kävin lenkillä. Ihan vain siksi, koska mä pystyn. Mieletöntä 😉
Liikunta
Tykkäsin siitä, että tää kirjoitus oli ytimekäs ja straight to the point. Tiedän tarkkaan sen hyvänolon tunteen, mikä tulee liikunnasta ja muutenkin terveellisestä elämäntavasta, josta en voisi kuvitellakaan enää luopuvani. Haluaisin itsekin jotenkin kannustaa ihmisiä elämään terveellisemmin, en vain tiedä miten tai mistä aloittaisin.
Olen myös samaa mieltä että liikunta saa aikaan mielenpiristymisen. Viimeksi lauantaina pohdin asiaa. Hieman tylsistyneenä söin herkkuja ja mieli oli vaan huonompi. Lähdin lyhyelle lenkille, joka alun jälkeen jatkuikin ihan normaaliksi lenkiksi. Kylläpä olikin iloinen mieli kotiin tullessa. Juuri kävellessä saa selkeytettyä ajatuksiaan ja monet asiat oon suunnitellut yksin lenkkeillessä. Suosittelen. Kiitokset kivasta blogista ja nyt katsomaan fitnesspäiväkirjaa 🙂
Hei venla! puhut juurikin asiaa!! olen itse 15, käyn kuudesti viikossa treenaamassa tanssitunneilla, ja huh olen todennut ihan saman! se hyvä olo ja mieli ku on treenannut pää punaisena pari tuntia ja se todella vaikuttaa mielialaan, ja paljon! lisäksi kun syö suht puhtaasti ja sopivin väliajoin nii hyvä tulee! :)tykkään sun postauksista paljon, koska puhut oikeesti asiaa ja aiheet on tosi hyviä! 🙂
Kiitos Venla ihanasta blogista ja ihanasta tekstistä! Ihanaa että tätäkin aihetta tuodaan näkyville 🙂
Olen itse sairastanut koko aikuisikäni masennusta, ja voin todellakin olla yhtä mieltä siitä, että säännöllinen liikunta, lepo ja ruokailu ovat tärkeitä elementtejä sairauden hallinnassa. Omassa tapauksessani ne eivät yksinään riitä, mutta elämäntapojen ja lääkityksen yhteisvaikutuksesta olen saanut sairauteni hallintaan.
Minulle liikunta ja terveelliset elämäntavat on ennen kaikkea sairauteni hoitomuoto, ja vasta sen jälkeen harrastus ja tapa huolehtia ulkonäöstäni. Median tuputtama terveellisen elämän ”jätä kaikki viljat ja hedelmät ja kaikki muukin mikä maistuu hyvälle ja jumppaa ainakin 3 tuntia päivässä” -ohjeet eivät millään sovi tähän tarkoitukseen. Olen myös pariin otteeseen palkannut itselleni personal trainerin saadakseni enemmän irti urheilusta, mutta heillekään ei ole tuntunut menevän perille että tavoitteenani ei ole laihtua vaan voida hyvin. Olen mielummin hiukan hyllyvä ja terve kuin täydessä tikissä ja silti vakavasti sairas. Siksi on ollut ihana lukea blogiasi, jossa nimenomaan keskitytään terveellisen elämän nautintoihin eikä täydellisen kehon tavoitteluun.
Minä oon aina inhonnu niitä ”löydä oma lajisi” -kirjoituksia, sillä niistä tunsin vain itseni huonommaksi. Olen aina ollut liikunnanvihaaja, mutta kaikkin muuttui kun löysin kuntosalin. Mulla oli aluksi pt ja kerrankin sain tosi kannustavaa palautetta. Nyt yli puoli vuotta myöhemmin olen lisännyt salikertoja jopa neljään viikossa, kun ennen en liikkunut yhtään. Sieltä se minun liikunnan ilonikin ja se joka paikassa kerrottu ilo lopulta löytyi. 🙂
Hei, mikä on viherjuomasi fitnesspäiväkirjassa 1.6. jaksossa? Olen hiljattain aloittanut ruokavalioremontin ja tänään kävin apteekissa. Ostin möller tuplaa, magnesiumia, beroccaa. Tarviinkohan jotain muuta vielä? Vielä olisin halunnut jonkun puhditavan tuotteen, ei kuurimaista tuotetta. Juotko vihreää teetä? Entä mihin aikaan päivästä? Oletko todennut mitään hyötyjä? Löytyykö jotain valmistetta mitä suosittelisit näin aloittelijalle?
Juuri näin. Liikuntakerta vastaa yhtä pilleriä 🙂 Varsinkin ulkona liikkuminen. Itse sairastan toista kertaa keskivaikeaa masennusta, tosin voiton puolella aletaan nyt jo olla, joten tiedän mistä puhun. Aina kun tuli kausia jolloin olin muutenkin fyysisesti kipeä (esimerkiksi flunssassa), enkä päässyt liikkumaan, myös masennusoireet pahenivat. Liikkuminen, ammattiapu (puhuminen siis ammattilaiselle) ja lääkkeet ovat kolme asiaa joiden avulla selviää. Lievästä masennuksesta voi parantua myös ilman lääkkeitä.
Vaikean asiasta tekee se, ettei masentuneena ehkä jaksa nousta sängystä ylös, tai ainakaan lähteä kodin ulkopuolelle. Siksi oliski tärkeää että olis joku henkilö patistamassa lähtemään ulos ja tukemassa, ja näin vois aloittaa ulkoilun pikkuhiljaa. 🙂
Itsellä ensimmäisellä kerralla jäi liikunta ja ammattilaisen kanssa juttelu vähemmälle, ja määrättiin vain lääkkeitä, ja otin ne koska en muusta tiennyt. Tälläkertaa sain heti aluksi parempaa hoitoa ja mentiin keskustelukäynnit edellä, aloitin liikunnan jne ja lääkkeet tulivat sitten vain tueksi. Nyt suunnittelen lääkkeiden lopettamista ja liikunnan ja keskustelukäyntien jatkamista. Elämä tuntuu hyvältä, pitkästä aikaa 🙂
Sinu Venla puhut aina täyttä asiaa! Itse olen nuoresta tytöstä asti harastanut liikuntaa ja nautin siitä jo silloin, mutta elämäntapani muuttui ammattokoulu aikaan huonoon suuntaan… Minulle rakas laji salibandy loppui pieneltä paikkakunnaltani ja sen jälkeen mikään liikunta ei tuntunut omalta:( Mutta! Nyt vuosi sitten aloin käymään salilla ja jumpissakin kävin välillä, niin kyllä päivä päivältä nautin liikunnasta yhä enemmän ja enemmän! Ja nyt kesän myötä olen innostunut juoksusta ja siinäkin saa aina niiiin hyvät fiilikset!:) kyllä se liikkuminen kannattaa vaikka tuntuisi että eih jaksaisi, mutta kannattaa mennä vaikka väkisin!:D t. Tyttö joka ihailee sinun elämän asennetta ja tyyliä rakastaa liikuntaa.:)
Olipas kiva ja hyvä kirjoitus. 🙂
Minä olen myös niitä, jotka huomaavat itsessään, kun on liikkunut, syönyt järkevästi ja nukkunut hyvin. Jaksaa niin paljon enemmän. 🙂
Mukavaa viikkoa!
Täällä kirjottelee 15 wee tyttö.Sä oot niin kaunis sun blogeja on kiva lukee ja niistä tulee parempi olo. Jatka samaan malliin!
Täällä kirjottelee 15 wee tyttö.Sä oot niin kaunis sun blogeja on kiva lukee ja niistä tulee parempi olo. Jatka samaan malliin!Mun on aina pakko kattoo kaikki fitnespäiväkirjan jaksot,ootan aina maanantaita,et pääsee kattoo fitnesspäiväkirjan uutta jaksoo katon tälläkii hetkellä sitä
Just parhaillaan katon Fitnesspäiväkirjoja. Tykkään tosi paljon ja oon kommentoinu ennenkin tätä, mutta oot niin hyvä roolimalli niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin. Mulan on ihan supersuloinen, pus hänelle <3 .
Itse pelaan roller derbyä ja sen ohella muuta liikuntaa tulee harrastettua. Oon huomannu että vaikka miten huono olo olis eikä huvittais yhtään mikään, niin kun vaan lähtee reippaasti liikkumaan niin heti huomaa että on parempi fiilis! Se todella auttaa parantamaan mielialaa, eikä ikinä kaduta treenien jälkeen että lähti.
Itse voin sanoa omasta kokemuksesta että kyllä liikunta ja terveelliset elämäntavat vähentävät masennuksen oireita ja lisäävät jaksamista päivittäin! 🙂 aloitin liikunnan yli 4 vuoden tauon jälkeen ja en ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen ja energinen ja ruokavalio sai muutoksia ENKÄ KADU PÄIVÄÄKÄÄN! Olen myös yksinhuoltaja 4 vuotiaalle pojalle ja jaksan touhuta ja juosta hänen kanssaan ja on myös huomannut että en makaa vain sohvalla väsyneenä. Kiitos venlalle mahtavasta tekstistä olet aivan mahtava! 🙂
Olen sairastanut vaikean masennuksen ja voin sanoa, että siinä mielentilassa ei auta MIKÄÄN! Mutta asia, joka sentään lievitti oloa muutamaksi tunniksi, oli liikunta. Ihanat ihmiset salilla, hymyilevät juoksijat lenkkipolulla ja tanssikaverit treeneissä oli niitä ihmisiä, joiden seurassa en ollut masentunut teini! Joten oon sun kanssa ihan samaa mieltä <3
Oon aivan samaa mieltä! Ite oon aina liikkunu ihan oman päänkopan takia (fyysiset muutokset tietysti kivoja siinä sivussa;)). Liikuntaan saa niin hyvin purettua just kaikkia ajatuksiaan ja stressiä ja kaikkea et huhheijaa. Lisäks se fiilis sen jälkeen on vaan niin hyvä. Ja kaikenlisäksi tämä ihana keino elämän piristykseen voi olla ihan ilmainen. Voi tehdä kuntopiirejä kotona tai käydä lenkillä – ei ole pakko ostaa kuntosalikortteja tai mitään muutakaan vastaavaa. Ja haluan uskoa et jokanen voi kyllä löytää ton liikunnan ilon, kunhan vaan löytää omanlaisensa lajin, oli se sitten vaikka kävely, jooga tai pesäpallo ! 🙂
Niin totta! Olen huomannut ihan saman :). Ennen makasin väsyneenä joka päivä, nyt olo on huomattavasti energisempi ja välillä virtaa riittää vaikka mihin (olkoonkin että kotona on pieni baby).
Kiitos inspiroivasta ohjelmasta, sua on ollut hauska seurata!
<3 Hannele
http://www.rakkaudelahannele.fi
En tiedä miten paljon mun pitäisi sua kiittää siitä että kirjotat tätä blogia! On aina niin ihana lukea sun ajatuksia täältä ja olen saanut tajuttomasti apua sun teksteistä. Maanantaistakin on tullut oikeasti viikon paras päivä kun aamulla tietää että pääsee illalla telkkarin äärelle kuuntelemaan sua. Pysy aina just tuollaisena kun oot! Olet huippu!!
Hyvää kesää <3
Osui ja upposi! Kyllä se vain niin on, että liikunta tekee ihmeitä. Silläkin uhalla, että ketään ei kiinnosta, jaan oman tarinani 😉
Muutama vuosi sitten mieli oli todella maassa noin 9kk, kaikki harmitti, itketti, ihmiset ärsytti ja sängystä ylöspääseminen oli siinä vaiheessa mun mielestä jo ihan hillitön suoritus. En tiedä miksi, mutta joka päivä roudasin itseni ulos vähintään tunnin kävely-/juoksulenkille. Oli äärettömän terapeuttista vain kuunnella musiikkia ja kävellä/juosta. Se oli kyllä semmonen henkireikä siinä vaiheessa, kun mikään muu ei kiinnostanut. Ehdottomasti tarvitsin sitä, sillä lenkin aikana tunsin aina olevani elossa. Vaikka tuon epämiellyttävän ajanjakson elämästäni jätänkin mielelläni taakseni, olen äärimmäisen iloinen siitä, että lenkit pysyivät ja lenkkeilen yhä edelleen – tosin enää muutaman kerran viikossa. Vaikka koko tuon 9kk ajan treenasin kavereiden kanssa, ei se ollut sama asia enkä kokenut sitä liikkumisen iloa. Monesti ryhmätreenit jätinkin väliin, koska ei suoraan sanottuna huvittanut nähdä ihmisiä. Yksin tehdyt lenkit taas antoivat aikaa omille ajatuksille. Olo parani, mutta niin hitaasti, että ei sitä siinä vaiheessa huomannut. Näin jälkikäteen ehdottomasti näen sen hyvän, mikä siitä lenkkeilystä seurasi. Ilman nuita lenkkejä oloni paranemiseen ja paluu normaaliin arkeen olisi kestänyt ihan varmasti kauemmin.
Liikunta ehdottomasti auttaa alakuloisuuteen ja lievään masennukseen!
Hyvä kirjoitus! Oot ehdoton suosikkini Fitnesspäiväkirjoissa!
Olen tänä keväänä löytänyt liikunnan ihan uudella tasolla. Toki olen aina liikkunut aikuisiällä varsinkin,mutta 25v. vaivannut reuma laittaa joskus kapuloita rattaisiin..Viime vuosi meni harakoille selkäleikkauksen ja siinä sattuneen hoitovirheen vuoksi. Mutta ilman liikuntaa ja siihen käytettyä sisua en olisi nyt tässä. Mielenvire parani treeni treeniltä,kun huomasi,että jaksaa,pystyy ja osaa. Nyt olen palkannut PT:n ja eilen olin ensi kerran pilateksessa! Eli oon hurahtanut!!! Tuo lepo tuntuu vaan vaikealta,nyt kun tekisi mieli mennä salille joka päivä.. 😀
Levosta ja sen tarpeellisuudesta ois kiva tietää kokemuksiasi enempi tai ehkä oot siitä jo kirjoittanutkin aiemmin!?
Mukavaa viikkoa!!
Millä kameralla otat kaikki blogisi kuvat? ne ovat niin hyvälaatuisia! Oot kyllä tosi inspiroiva ja iloinen. Ennen en urheilusta ollut kummemmin kinnostunut.mutta tämän sinun blogisi ja fitnesspäiväkirjojen ansiosta olen aloittanut liikkumaan paljon enemmän.Uusi lajikin on aloitettu ja käyn välillä lenkeillä ja olen ruvennut kotona satunnaisesti ”joogaamaan”.olet kyllä aina niin pirteä ja hyvä olo ja elämänlaatu oikein huokuu susta! Miten voit olla aina noin energinen?
Huomaan itsessäni heti illalla, jos en ole päivän aikana liikkunut ollenkaan, olo on levoton ja unen päästä on vaikea saada kiinni.Liikuntasuorituksen jälkeen uni tulee silmän räpäyksessä ja mieli on paljon virkeämpi ja postiivisempi!
Katsoin eilen fitnesspäiväkirjat ja mieleeni tuli että voisit tehdä meikkipostauksen, jossa kerrot miten meikkaat kun lähdet kaupungille tai syömään:)
Moi! Allekirjoitan tekstisi täysin! On aina ilo lukea postauksiasi ja katsella pätkiäsi Fitnesspäiväkirjoissa, sillä ajattelen melko samalla lailla asioista. Itse olen myös aktiivinen salilla kävijä ja vielä varmaan puolisen vuotta sitten olin vuoren varma siitä että menen joskus kisaamaan. Sitten aloin miettimään kisaamista ja fitness-lajia syvällisemmin ja totesin että ei taida olla mun juttu 😀 yhtään morkkaamatta niitä jotka kisaavat! Arvostan sitä kovaa työtä jonka he tekevät mutta en pidä ulkonäöllä kisaamisesta 🙂 saan sulta valtavasti inspiraatiota ja motivaatiota omaan treenaamiseen ja ruokailuun. Kiitos siitä ja jatka samaan malliin, oot upee!
Totta kai asia on monimutkainen, eikä voi suoraan sanoa, että liikunta auttaa masennuksen hoidossa, sillä asia ei varmasti aina näin ole. Toisaalta kaikki lääkketkään eivät vaikuta kaikilla ihmisillä toivotulla tavalla. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että liikunta ja terveellinen, säännöllinen syöminen parantavat elämänlaatua huomattavasti. Ihmettelenkin mikseivät kaikki (jotka siis siihen pystyvät) liiku ja syö hyvin.:)
P.S. Kiitos Venla ihanista ja inspiroivista teksteistä, niitä on aina ilo lukea!
Itseäni kun ahdistaa tai stressaa jokin asia tarpeeksi, lähden juoksulenkille ja tsadam, ahdistus ja stressi kadotettu. Saan liikunnasta mielihyvää ja sen kyllä huomaa jos ei jostain syystä ole päässyt pariin/muutamaan päivään liikkumaan..Tulen äksymmäksi ja ahdistuneemmaksi.
Ihmiset joilla on mahdollisuus liikkua mutta eivät käytä riittävästi tätä mahtavaa lahjaa, jäävät paljosta paitsi! Sen lisäksi, että liikunta parantaa kuntoa ja ylläpitää terveyttä, se antaa mielihyvää ja elämän laatu paranee!
Oot aivan loistava esikuva nuorille ja miksei vanhemmillekin ihmisille! Näytät todella hyvää esimerkkiä miten suhtautua ruokaan, ulkonäköön ja liikuntaan terveesti, eikä sairaalloisesti kontrolloiden. Oikeastaan tällä hetkellä tää on ainoa blogi, josta oikeasti inspiroituu, koska tekstit ovat omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin liittyvää, eikä kirjoituksia miten dieettiä taas tiukennetaan ja vartaloa kiristellään sieltä sun täältä.. Oot todella kaunis ihminen niin ulkoisesti kuin sisäisesti ja inspiroit minuakin aivan älyttömästi! 🙂 Oikein mahtavaa kesää sulle ja koko teidän perheelle 🙂
Liikunta todellakin vaikuttaa mielialaan! 🙂 Mulla oli väsymystä viime vuonna ja tämän vuoden alussa ja luulen sen johtuvan myös liikunnan puutteesta koska joskus silloin saattoi olla etten liikkunut moneen viikkoon. Nyt olen huomannut sen miten liikunta oikeasti vaikuttaa koska aina kun tulen lenkiltä on niin hyvä fiilis! Kuinka usein Venla syöt herkkuja,mitä teet jos näät herkkuja ja niitä tekee kauheasti mieli. Toivottavasti vastaat! 🙂
Moi venla katsoin eilen fitnesspäiväkirjat sain hyviä vinkkejä. Mutta todellinen ongelma on se että minulla on ongelmia mielialan oman kehonkuvan kanssa tunnen että en ole kaunis ja vaikka olen suht koht hyvässä kunossa niin se ei riitä @piudelli intas mutta minun puolisoni on kehuu koko ajan minua mutta koen sen vitsinä mutta sitten esim kun katson itseäni peilistä niin ajatelen hyi mikä keho ja sitten mieliala on välillä niin maassa että joskus saatan ajatella että mikään ei oo hyvä ja sitten joskus on semmoisina päivinä olen niin masentunut kun paino ei oo mennyt ales päin ollenkaa sitten mutta toivovasti ossat antaa hyviä vinkkejä <3
Itse sairastin keskivaikean masennuksen ja (keskivaikean) paniikkihäiriön vuosina 2008-2011. Nyt jälkeenpäin olen miettinyt tuota aikaa paljonkin ja ihmetellyt miksi lääkärit eivät koskaan korostaneet terveellisiä elämäntapoja masennuksen hoidossa? Söin vaan päivästä toiseen lääkecocktaileja (yhteensä yhdeksää eri lääkettä) ja jos yksi ei toiminut niin se vaihdettiin toiseen. Paino nousi +25 kiloa, mutta tästä ei kukaan koskaan maininnut. Tupakointia ei koskaan pyydetty lopettamaan. Koskaan yksikään lääkäri ei ehdottanut että kokeile ulkoilua jos vointi sallii. Jos joku asia mätti, sen hoitoon määrättiin uusi lääke. Kertaakaan ei kysytty millaisella ruokavaliolla elin (ranskalaiset ja nakit olivat aika yleinen). Alkoholia meni myös runsaasti, mutta senkään kyttöön ei kukaan puuttunut. Luultavasti sen käyttö kuitenkin pahensi vaan oireita.
Loppujen lopuksi tein sen mitä ei saisi tehdä, eli lopetin pikkuhiljaa itse kaikki lääkkeet. Tuntui vaan siltä että kun olossa ei tapahdu mitään muutosta eivätkä lääkärit tee asialle mitään, on itse kokeiltava jotain uutta. Luin netistä liikunnan ja ruokavalion vaikutuksesta hyvään oloon ja aloin tehdä kävelylenkkejä. Huomasin niiden auttavan ja aloin kokeilla juoksua, aluksi 100 metriä, sitten 200 ja muutaman kuukauden päästä meni ensimmäinen kilometri juoksua ikinä! Aloin ostella erilaisia vihanneksia ja niitä syödessä mietin miksi koskaan lopetin niiden syömisen? Nekin maistui niin hyviltä!
Nykyään painan vähemmän kuin ennen masennusta, sekä juoksen 5-7 kilometrin lenkkejä useasti viikossa. Alkoholia kuluu harvoin, tupakoinnin olen lopettanut aikapäiviä sitten ja kalan syöntiä lukuunottamatta olen täysin vegaani. Olo on energinen ja mieli virkeä. Toivottavasti joskus pääsisin työskentelemään nuorten kanssa, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, olisi ihanaa auttaa heitä elämässä eteenpäin. Ihanaa kesää Venla ja kiitos hyvästä blogista! 🙂
Moikka! Oon jonkunaikaa seuraillut sun blogitekstejä ja nyt telkkarista tulevaa Fitnesspäiväkirjat-sarjaa ja miettinyt että näkeekö susta koskaan kiukkuista puolta, kun aina tunnut niin iloiselta ja positiiviselta. Eilisen jakson katottuani en voinut muutakun nauraa iloissani että ihanaa kun kiukut iskee myös noin positiivisiin ihmisiin kuin sinä. Aamukiukkukohtaus oli niin hellyyttävä ja pystyn niin samastumaan tuollaiseen oloon ettei tee mieli edes puhua kun kiukuttaa. Ihanaa että saadaan nähdä myös tämä inhimillinen kiukkupuoli sinusta 🙂
Muutenkin sun blogia ja varsinkin sarjasta sua seuranneena oon eniten vaikuttunut sun asenteesta siihen, ettei kannata tavoitella päivää kestävää kisakuntoa vaan nimenomaan sitä kestokuntoa että on hyvässä kunnossa kokoajan. Ihailtavaa myös huomata että vaikka menet fiilisten mukaan ja syöt myös herkkuja olet noin teräksisessä kunnossa !
Voisko sulta saada lisää erilaisia kotijumppaa koskevia postauksia?
Aurinkoista kesän alkua sulle superpositiiviselle!
Mä olin masentunut, ahdistunut, stressaantunut ja ärtynyt jatkuvasti, lihoin ja inhosin itseäni, sain lähes paniikkihäiriöitä ja minulla oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Kesällä se hiukan helpotti, mutta kyti koko ajan. Koko kesän valmistelin itseäni, että syksyllä alkaa treenaus, koska läskit ahdistivat. Ja siellä salilla on käytävä. Kesän pyöräilin joka paikkaan ja mietin, että syksyllä pumpataan. Elämäni paras päätös oli liittyä SATSille. Olen niin rakastunut liikuntaan, terveellisiin elämäntapoihin ja ITSEENI. Olen aivan eri tavalla tuntenut oloni hyväksi ja hyväksynyt itseni. Talvella varsinkin aloin saada mielttömiä endorfiinipöllyjä, kun kunto oli kohonnut riittävästi. Olo oli kuin rakastuneella!!! Viime viikko oli ensimmäinen kerta sitten syksyn kun treenit jäivät välistä. Huomasin miten väsynyt olin ja herkut maistuivat!
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että liikunta auttaa alakuloisuuteen ja miksei lievään maksennukseenkin. Ei varmasti ole ainoa lääke, mutta ainakin yksi tehokas 🙂
Katsoin viimeisimmän fitnesspäiväkirjan ja mun lempparikohtaus oli ehdottomasti sun aamun kiukkukohtaus! Ihanaa, kun muutkin saa kiukkukohtauksia nälkäisenä! Oli pakko näyttää se omalle avomiehelle. Ehkä se ymmärtää mua nyt paremmin, jos jotkun muutkin saa vastaavia kohtauksia 😉
Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa ja täytyy sanoa, että olet erittäin fiksu ja luonnollisen kaunis nuori nainen. Näitä kumitäytteisiä, kaikissa mahdollisissa tosi tv-ohjelmissa marinoituja tuulitunnelihömppiä on julkisuudessa jo aivan riittämiin, joten todella virkistävää lukea myös fiksujen, terveitä elämäntapoja noudattavien julkkisnaisten ajatuksia. Olet hieno roolimalli erityisesti nuorille tytöille ja myös meille vähän vanhemmille naisille.
Itse erittän vakavaa masennusta sairastaneena allekirjoitan Venla sinun puheesi liikunnan tarpeellisuudesta. Itse olin todella huonossa kunnossa, mutta lääkärini vain patisti liikkeelle ja joka kerta kontrollikäynnillä käydessäni kyseli, olenko käynyt myös lenkillä. Aluksi oli suorastaan hirveää ja uuvuttavaa lähteä, mutta vähitellen aloin huomata, että kyllä se liikunta auttaa kuin auttaakin ainakin omalla kohdallani (lääkehoidon ohella).
Hellurei! Oikeesti ihailen sua suuresti! oot tosi kaunis ulkoisesti ja sisäisesti! Inspiroit ja motivoit mua hurjasti!:) oot ihana! voiko sulta tulla kysymään neuvoa missäkään? Esim. Kikissä oikeesti oot ihan paras!
Moikka Venla! Ensinnäkin kiitos ihanasta ja motivoivasta blogista! 🙂 Olen blogisi kautta saanut monia hyviä treenivinkkejä vaikken yhtä tavoitteellisesti treenaakaan. Olen samaa mieltä tästäkin postauksesta kanssasi, liikkumisen jälkeen on aina tosi hyvä ja reipas olo. Mitään treeniohjelmaa mulla ei ole, treenaan lähinnä miten hyvältä tuntuu, mutta onko sun mielestä kannattavaa juosta lenkkejä (yritän kohottaa peruskuntoa) n. 170 keskisykkeillä? (Yritän juosta hiljaa mutta silti kuulostaa kamalan korkealta lukemalta…) Ja miten sykkeet saisi alemmas, jos ne juostessa nousee ”väkisin” tuonne 170:een? Kannattaako aloittaa ihan kävelystä/pyöräilystä vai onko tuo juokseminen silti ihan ok kuntoa kohottava vaihtoehto?
Kiitos jos vastaat ”kiperään kysymykseen” 🙂 Mukavaa kesää!
Hei Venla
Ensimmäistä kertaa kommentoin sulle kun liittyy hyvin kysymykseni tähän postaukseen.
Olen yli kolmikymppinen nainen joka ei ole liikkunut pian kahteenkymmeneen vuoteen!
Halu olisi nyt kova ja tarve myös.En osaa ajatella mistä aloittaisin kun hengästyn jo pienistä pihatöistä.
Olen todella ahdistunut ja stressaantunut jonka vuoksi pois töistäkin nyt.Kärsin pahasta jännityksestä kehossani ja stressi nostaa lämpöäkin sekä väsyttää.
Ruokavalio ei ole kohdillaan… Syön väärin ja liian vähän.
Blogiasi on ihana seurata, se piristää ja antaa voimaa ja uskoa että ehkä minäkin joskus tuntisin eläväni oikeasti..kunhan keksisin miten.
Olisi ihans kokea liikunnanilo jota en ole kokenut kuin lapsena. Pelottaa että jos en onnistukaan tai saan itseni pahempaan jumiin fyysisesti tai teen jotain väärin koska edes peruskuntoa ei ole.
En tiedä tuttavistani ketään joka näin psljon olisi neljän seinän sisällä js se väkisinkin tekee huonommuuden tunnetta.
Kaikkea hyvää sinulle ja suloiselle koirallesi joka vilahtelee yhtä eläväisenä kanssasi fitnespäiväkirjoissa!!
Onko Mulan pitbull?
Heips, tämä kommenttini ei liity artikkeliisi, vaan tuohon ihanaan Fitnesspäiväkirjaan. Täytyy myöntää, että se on parasta, mitä minä olen telkkarista suomenkielisenä katsonut.
Katselen jokaisen jason sillä tavalla pikkuhiljaa viikon aikana, koska niistä jaksoista tulee niin hyvälle tuulelle. Nyt jo vähän harmittaa, että sarja loppuu. 🙂
Ja siis itse olen 46-vuotias nainen ja harrastuksena painonnosto.
Olette kyllä kaikki mahtavia, oikeita ilopillereitä. Sarja on tehty avoimella sydämmellä ja se näkyy.
Kyllä määkin oon sitä mieltä,että liikunta pitää mielen virkeänä. Tykkään niin kovasti tästä blogista ja siitä kuinka aito ihminen olet. Uskon myös siihen,että monet saavat innostusta lukiessaan tätä blogia <3 Ihanaa Kesää sulle ja Markulle ja sille söpölle Mulan koiralle <3
– Oona
Moi Venla!
Oon seurannu sun blogia ihan älyttömän kauan, aina odotan innolla koska kirjotat uuden blogipäivityksen. Musta tuntuu, että tää sun blogi vaan paranee päivä päivältä ja mun mielestä kirjotat aina tosi kivaan sävyyn ja järkevästi sun tekstit. Seuraan myös muita fitnessblogeja, mutta pakko sanoa että tää sun blogi on ehdottomasti yks lemppareista. Sulla on elämänasenne kohdallaan, ja varsinkin fitnesspäiväkirjojen jälkeen se on vielä korostunut. Kaikkea hyvää sulle ja kiitos paljon isosta inspiraatiosta 🙂
Kyllä varmasti liikunta auttaa alakuloon, jos ei nyt sitten ihan kliiniseen masennukseen. En ole perehtynyt siihen puoleen niinkään hyvin…
Omassa elämässään huomaa kyllä, jos jo toista lepopäivää menee, eikä ole ”tehnyt mitään”, alkaa nykiä ja ärsyttää tietyllä tavalla. Monet nykyajan työtkin ovat sellaisia, ettei ruumis paljon joudu ponnistelemaan ja teoriani on, että sitä tuntee itsensä tärkeäksi ja jotain tehneeksi ihan eri tavalla, kun haastaa lihaksiaan ja kestävyyttään.
Ihanaa, kun nykymaailmassa liikunta on niii-iin monimuotoista, että kaikille varmasti löytyy jotain itselleen sopivaa ”heilumista” 🙂
Ihana teksti ja ihana sinä!
Tänään oli surkee fiilis aamusta lähtien, väsytti ja pää särki. Kuitenkin töistä päästessä lähdin salille ja nyt olo on mitä parhain :))
Sulta saa oikeasti paaaljon motivaatiota, usko tai älä. alotin vähän aika sitten salilla käymisen ja herkkujen pois jättämisen. Sulta saa niin hyviä vinkkejä ja kaikkea. Sussa on niin paljon positiivistä energiaa levität sittä muihin ihmisiinkin.
Jatka samaan malliin 🙂
P.S Onko/Voitko tehdä postausta missä vinkkejä ruuasta ja treenistä salilla aloittelijoille? 🙂
Hei!
En yleensä kommentoi tällaisiin, mutta olen seurannut blogiasi aktiivisesti. Olen ammatiltani lähihoitaja ja työskentelen mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa. Opiskelen tällä hetkellä myös sairaanhoitajaki. Mielestäni osuit kirjoituksessasi hyvin asian ytimeen. Olen työni kautta ja koulun kautta päässyt tutustumaan erilaisiin mielenterveyden häiriöihin ja myös masennukseen. Olen lukenut ja kuullut tutkimuksista, joissa liikunnalla todellakin todetaan olevan positiivinen vaikutus mielialaan ja sitä todellakin käytetään yhtenä hoitokeinona lievässä masennuksessa. Tietysti ihmiset ovat yksilöitä ja ihmisillä eri kokemuksia asiasta.
Kiitos kuitenkin mahtavasta blogistasi, siitä on ollut kuuleman mukaan monelle suuri apu liikunnan, hyvän olon ja itsensä hyväksymisen löytämiseen! 🙂 itsekin olen saanut uuden postauksen jälkeen positiivisen fiiliksen!
Pidä lippu korkealla ja nauti tulevasta kesästä säästä riippumatta! 😉
Moi Venla! 🙂
Halusin tulla nyt kommentoimaan, vaikka olenkin blogiasi jo seuraillut pitemmän aikaa. Kuten moni muukin on täällä todennut, ihana löytää treenibloggaaja jolla on terveet arvot ja järki päässä. Annat mahtavaa esikuvaa nuorille seuraajillesi.
Myös minun täytyy sanoa, että fitnesspäiväkirjat- sarjan myötä mielikuvani sinusta muuttui täysin. Vaikutat ihanalta ihmiseltä, jatka samaan malliin! Kirjoitin postauksen sarjastanne juuri, jossa jouduin kumoamaan ennakkoluuloni… 🙂
http://onthemoveblog.blogspot.fi/2015/06/mielipide-fitnesspaivakirjoista…
Terkuin lukijasi Laura 🙂
Hyvä postaus! Liikunta auttaa mielenlaatuun ja joka kerta liikunnan jälkeen olo on piristynyt! 🙂
Aurinkoista loppuviikkoa!
Ps. Jos ehdit tutustua mun blogiin, jonka aloitin vasta ja ehkä kertoa mielipiteesi asioista joista olen kirjoittanut, se olisi tosi ihanaa!
http://www.onnenhetkisetblog.blogspot.fi
-Elise
Itellä toistaiseksi se liikunnan aiheuttama hyvä olo tulee vasta kylmässä suihkussa, kun pesee hiet pois ja virkistyy 😀 Joo en ole ollut masentunut, ehkä jonkin verran jatkuvaa alakuloa jossain vaiheessa, mutta on se kyllä kiva lähteä ulos reippailemaan. Yleensä liikunnan kanssa tulee kuunneltua musiikkia, joten ne ovat miulle ne kaksi mielen kohentajaa.
Vaikeaa masennusta tuskin kannattaa hoitaa pelkällä liikunnalla, mutta liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat varmasti tärkeä osa masennuksen hoitoa. Ehkä siinä on osittain kyse myös elämänhallinnasta? Monesti se, että on jonkinlainen rytmi heräämisen, syömisen, liikunnan, nukkumaanmenon jne. suhteen, auttaa pääsemään kiinni arkeen.
Hei Venla.
Jännä sattuma, tein juuri lounasta ja sanoin miehelleni: Minusta hyvällä ja terveellisellä ruokavaliolla on hämmentävän suuri vaikutus omaan mielialaani, liikunnasta puhumattakaan! :)Ja sitten päädyin lounaan ohella lukemaan tätä postaustasi. Olen itse vasta parin vuoden aikana löytänyt liikunnan ja terveellisen ravinnon ilon. Tänä aikana olen laihduttanut -35 kg. En voisi enää koskaan kuvitella eläväni niin kuin elin silloin. Kiitos upeasta blogista, minusta sinun teksteistä ja elämänasenteestasi voi ottaa oppia kuka vain ”vauvasta-vaariin” 🙂
Kiitos hyvästä tekstistä! Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lääkkeiden ohella liikunta auttaa huomattavasti myös vakavan masennuksen hoidossa.
Itselläni oli takana kolme unetonta vuotta, ja jossain vaiheessa tajusin, että tunnollisena ihmisenä hoidin vain ne pakolliset jutut, mutta muun ajan makasin sängyssä ja halusin nukkua. Vapaapäivänä saatoin maata sohvalla koko päivän ja olla tekemättä mitään. Sitten vaihdoin illalla sänkyyn, jossa unettomana pyörin läpi yön. Ajattelin väsymyksen olevan jotain muuta kuin masennusta, sillä minä positiivinen, auttavainen tyttö ei voisi masentua. Näin kuitenkin kävi.
Lääkärissä sain ensimmäisen kerran vain reseptin kouraan ja kontrolliajan muutaman viikon päähän. Liikunnasta ei mainittu sanaakaan. Ystäväni kuitenkin houkutteli minua osallistumaan kerran viikossa hänen kanssaan jumpalle, ja tämä ”kerran viikossa” pelasti varmaan minun elämäni. Edes kerran viikossa oli syy lähteä jonnekin, koska joku minua odotti. Olin päässyt noiden unettomien vuosien aikana todella huonoon kuntoon, ja alku oli kankeaa. Aiempi aktiivinen elämäntyyli kun oli vaihtunut unen puutteen vuoksi sohvaan, herkkuihin ja elokuviin. Jumpasta kuitenkin sain kipinän aloittaa liikunnan uudelleen: liityin kuntosalille ja lähdin lenkille ihan itsekin. Olo korjaantui huomattavasti, tosin kahdet masennuslääkkeet oli vielä tässä tukena.
Nyt tilanne on se, että syksyllä tavoitteena on juosta puolimaraton, käyn salilla säännöllisesti, olen hyvävointinen ja tyytyväinen itseeni. Suoraan sanoen paremmin ei voisi mennä. Vieläkin syön lääkkeitä, sillä masennukseni oli niin vakava. Mutta liikunnan voisin yhtä lailla lisätä lääkelistaani, niin paljon sillä on ollut vaikutusta. 🙂 Hoitolinjaukset saisi muuttua kautta maan, että masennuksen hoitoonkin alettaisiin enemmän käyttää liikuntaa hyödyksi. Kaikille tämä ei tietenkään riitä, mutta fyysisestä hyvinvoinnista on hyötyä myös henkiselle puolelle.