Ootte te vaan niin superkultaisia tyyppejä! Miten sinne onkin muodostunut noin ihanan kannustava lukijakunta? Saan teistä niin paljon voimaa ja olen joka ikisestä todella kiitollinen. Oli sydäntä lämmittävää lukea edelliseen postaukseeni rustailemianne kommentteja. On jotenkin niin liikuttavaa, että olette hennonneet uhrata pienen hetken päivästänne ottaaksenne osaa keskusteluun. Arvostan sitä todella. Teillä on sydän paikallaan. Nyt tekisi vaan mieli antaa iso hali jokaiselle teistä!

Palataan pian! Mulla on vaikka kuinka paljon kivoja postauksia varastossa teidän päänne menoksi, osa tosin vielä konkreettisesti toteuttamatta, mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? 😉

PS. Tänään on viimeinen mahdollisuus äänestää Indiedays Blog Awardseissa. Mikäli olette saaneet blogistani inspiraatiota, olisin todella kiitollinen jos kävisitte antamassa äänenne Elämää Venla Silmin -blogille TÄÄLLÄ! Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan mm. lippupaketteja kyseiseen gaalaan, sekä kivoja lahjakortteja. 🙂

Ei mulla muuta tällä erää. Lähetän täältä vaan leveitä hymyjä ja paljon rakkautta!

<3:Venla

Kahdeksan vuotta julkisessa työssä olleena olen luonnollisesti tottunut olemaan arvostelun kohteena ja samaan kritiikkiä ulkonäöstäni. Seitsemäntoistavuotiaasta asti ”lauta, pyöreä, läski, miehekäs, anorektikko” jne.  -termit ovat tulleet tutuksi ja kuultua yleensä juurikin anonyymien kommentoijien suusta, lähinnä netin keskustelupalstoilla, josta olenkin pysynyt kaukana. Blogissa sen sijaan on ollut teidän ihanien lukijoideni ansiosta jo pitkään positiivinen ilmapiiri, eikä sensuuriin ole tarvinnut turvautua, sillä asiattomia kommentteja on tullut jopa yllättävän vähän. Rakentavalle kritiikillle ja postaustoiveille olen sen sijaan aina ollut avoin, sillä juuri sillä tavoin saan myös kehitettyä blogiani eteenpäin. Yhdessä omien ja teidän ideoiden kautta siitä onkin muokkautunut oma kokonaisuutensa. Lisää kotitreenejä, reseptejä, hyvinvointipostauksia, pohdiskeluita, milloin mitäkin vinkkejä, luonto-, ja eläinpostauksia, asukuvia, sekä matkakertomuksia toivoessanne, on se inspiroinut minua keksimään, kirjoittamaan, panostamaan ja kuvaamaan niitä enemmän. On antoisaa kuulla, että joku oikeasti aidon innokkaasti kyseisiä postauksia odottaa. Olen halunnut myös kommenttibokseissa ja muualla mediassa käytyjen keskustelujen ansiosta ottaa osaa syvällisemmin ajankohtaisiin aiheisiin ja käsitellä minulle sydäntä lähellä olevia asioita.

Olen kertonut realistisesti huumorin kautta omista huonoista päivistäni ja kuitenkin silti pitänyt sinnikkäästi kiinni positiivisesta elämänasenteestani, josta onkin tullut paljon kiitosta, sillä yleensä iloinen fiilis tarttuu, siinä missä negatiivinenkin. En koe ylipäätänsä olevani sellainen ihminen, että velloisin ongelmissani, vaan haluan enemmin käyttää energiani siihen, että pulmiin keksittäisiin jonkinlainen ratkaisu. Täydellistä elämäni ei aina silti suinkaan ole, tuskin kenenkään, enkä sitä haluaisikaan, sillä erilaiset kokemukset kasvattavat ja muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme.

Tätä samaa aihetta olen toki sivunnut syvällisemmin aikaisemmissakin postauksissani, mutta taas se tuli ajankohtaiseksi, kun sain pari päivää sitten pitkästä aikaa viestin, jossa haluttiin antaa kritiikkiä siitä, että olen ärsyttävän armollinen itseäni kohtaan ja kaikenlisäksi liian positiivinen. Tämän viestin lähettäjän mielestä minun pitäisi keskittyä kertomaan enemmän blogissani myös siitä, mistä kohdista kropassani en tykkää ja mikä elämässäni ylipäätänsä ei mene putkeen tai on huonoa. Vaikka kuinka haluaisin kaikkien toiveita toteuttaa, tähän en voi kyllä suostua. En missään nimessä ala haukkumaan omaa kehoani. Mitä tekaistu tyytymättömyys itseeni osoittaisi nuorille lukijoilleni ja vanhemmillekin? ”Kun ei toikaan ole tyytyväinen itseensä, miksi se kannustaisi ketään muitakaan olemaan.”

Minusta tällaiset kommentit kertovat valitettavan paljon ihmisestä itsestään. Haluammeko todella parantaa omaa oloamme sillä, että nautimme siitä kun muilla menee huonommin? Tai siitä kun joku on onneton tai tyytymätön itseensä? En minä ainakaan. Tuntuu, että moni nykypäivän tositv-formaattikin perustuu  puhtaasti sille, että tehdään pilaa ihmisten kustannuksella, jotta katsoja voi kokea itsensä jotenkin paremmaksi. Surullista.

Haluan osoittaa, että tyytymättömyys itseensä korjaantuu oman pääkopan työstämisellä. Se on toki jokaisen oma henkilökohtainen päätös mitä kropalleen tekee. Liikunta voi tuoda ennen kaikkea hyvää mieltä ja sillä saa toki myös halutessaan muokattua kehoaan, mutta mikään laihdutuskuuri tai leikkaus ei itsessään korjaa eheäksi huonoa itsetuntoa. Minusta onnellisuus lähtee  juurikin itsensä hyväksymisestä. Haluan itse näyttää liikkuvani siksi, että rakastan kehoani, en siksi, että vihaan sitä.

Tuntuu, että moni haluaa juuri sitä mitä ei itsellä ole. Jos ollaan pitkiä halutaan olla lyhyempiä ja sirompia, jos taas ollaan lyhyitä halutaan olla pidempiä. Jos ollaan laihoja, halutaan lisää muotoja ja jos ollaan muodokkaita, halutaan niistä eroon. Mitä jos opettelisimme rakastamaan itseämme juuri sellaisena kuin olemme? Erilaisuus on kaunista. Mitä jos opettelisimme arvostamaan omia ainutlaatuisia piirteitämme, sen sijaan, että etsisimme itsestämme vikoja? Jos virheitä haluat etsiä, opettele ennemminkin nauttimaan ”vioistasi”. Ne niin sanotut viat kun voivat olla juurikin osa persoonallista ja ainutlaatuista sinua. Äläkä missään nimessä ikinä perusta käsitystä itsestäsi muiden kommenttien varaan, on tärkeintä, että kelpaa itsellleen. Mielipiteitä kun löytyy yhtä paljon kun ihmisiäkin.

Olen pahoillani jos joku kokee siitä pahaa oloa, että olen ilman valitusta, leikkauksia tai laihdutuskuureja tyytyväinen tähän kehooni, joka jonkun toisen mielestä on liian lihaksikas, laiha, lauta tai läski. Minä olen kuitenkin oppinut rakastamaan kehoani sellaisena kuin se on ja olemaan itselleni armollinen. Minä rakastan elämäntapaani, liikuntaa ja ruokaa, ja jos kiloja kausittain tulee lisää ja välillä taas lähtee, ei se muuta tervettä rakkauttani itseäni kohtaan, sillä en ole perustanut itsetuntoani ulkonäköni varaan, eikä näin kannattaisi tehdä kenenkään muunkaan. Niin klisee kuin se onkin; kauneus on katoavaista. Tärkeintä on mitä löytyy sieltä sisältä.

Koska haluan päättää tämänkin postauksen postiviiseen fiilikseen, on pakko jakaa teidän kanssanne muutama mielettömän ilahduttava kommentti, joka on tullut juurikin teiltä upeilta lukijoilta viime päivinä:

”On viimein pakko kommentoida, vaikkei se mitenkään keittoon liity! Kiitos,kiitos kotitreenivinkeistä! ! Kahden pienen lapsen äitinä on pakko miettiä, mitä ehtii päivässä tehdä. Haluaako käydä juoksemassa vai salilla. Itse rakastan juoksemista ja nimenomaan ulkona, joten se muu treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Kunnes keksin, että onnistuu se kotonakin.Eikun ohjeet kehiin ja nyt vajaan kuukauden tuloksena minulla on viimein oikeasti pyöreä berberi, lihaksikas sellainen! Hahaa! 🙂 Lihasta on tullut lisää ja sitä myöten voimaa juoksuun. Että kiitosta vaan! Lisääkin näitä ohjeita saa tulla eetteriin, en pistä pahaksi. Inspiraatiota tästä blogista todella saa. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle! :)” -Ansku (kommentti löytyi postauksestani Spicy coconut soup)

”Eka kerta kun kommentoin mihkään blogiin ikinä, mut nyt on kyllä pakko kiittää sua Venla ihanan inspiroivasta blogista! Ulkoasullisesti ja kieliopillisesti ihan täydellinen, rento blogi jota on ilo lukea. Eniten blogissasi pidän siitä, että se keskittyy hyvinvointiin yleisellä tasolla, eikä pääasia ole se kuinka vaikkapa saada se maailman täydellisin kroppa. Että liikkumisen ja terveellisen syömisen ei tarvitse olla ns pakkopullaa, vaan niitäkin voi soveltaa monella tapaa ja mennä fiiliksen mukaan. Saadaan täältä ystävien kanssa paljon mm hyviä ja terveellisiä ruokavinkkejä, ja erityiskiitos siitä että yleensä nämä sun ruuat on yleensä helppo valmistaa eivätkä vaadi mitään superihmeellisiä aineksia. Erityisesti näitä reseptejä toivotaan lisää! Mukavaa pian alkavaa viikkoa ja voi hyvin, me tykätään susta isosti! <3″ -Sini (kommentti löytyi postauksestani: The best porridge ever)

”Ihana postaus ja aivan mielettömät kuvat – pakko sanoa, että sulla on tapahtunut huikee kehitys valokuvaajana! =)<3 oot ihan pro nykyään!” -Iiris  (kommentti löytyi postauksestani: Terapiaa kansallispuistossa)

Valitsin ylläolevan ensimmäisen kommentin siksi, että minusta on ihanaa, että kiireinen kahden lapsen äiti on löytänyt kotitreeneistä ilahduttavan ratkaisun treeni-aikataulu pulmaansa. On myös mahtavaa, että tulokset ovat tukeneet hänen rakasta juoksuharrastustaan. Hienoa on myös se, että tämäkin kommentti osoittaa ihanan kannustavasti muille, ettei aina tarvita kalliita salikortteja, vaan tehokkaan treenin saa kyllä halutessaan tehtyä oli ympäristö mikä hyvänsä.

Toisen kommentin valitsin siksi, että on ihanaa, että isompi kaveriporukka on inspiroitunut juurikin hyvinvointipostauksista ja resepteistä, ja että hekin ovat oivaltaneet ettei terveellisten elämäntapojen tarvitse olla suorittamista,  vaan jokainen voi soveltaaa niitä rennosti juuri omalla tavallaan, täten siitä saakin helposti rakkaan elämäntavan, eikä kausittaisen vaiheen.

Kolmannen kommentin valitsin tähän siksi, että olen käyttänyt viime aikoina runsaasti aikaa saadakseni teille parempilaatuisia ja ammattitaitoisempia kuvia, jotta blogia olisi entistä mielekkäämpi lukea ja katsella. Siitä syystä on ihanaa, että joku on huomioinut tämän.

Ylipäätänsä haluan sanoa, että ette arvaakaan kuinka palkitsevaa on saada teiltä kommentteja, tämänkaltaiset palautteet ovat juuri se paras kiitos ja kannuste työstäni.

Mikäli olette saaneet blogistani inspiraatiota, olisin todella kiitollinen jos kävisitte antamassa äänenne Elämää Venla Silmin -blogille Indiedays Blog Awardseissa TÄÄLLÄ!  Teillä on aikaa äänestää vielä tämän viikon sunnuntaihin asti. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan erilaisia kivoja palkintoja. 🙂

Ihanaa torstaipäivää toverit!

PS. Kiitos Oona aivan ihanasta Björn Borg -synttärilahjasta!<3

<3:Venla