Hello March. I have big plans for you.
Kuten moni lukiani jo tietääkin. Olen ehdottomasti aamuihmisiä, (paitsi silloin, kun olin lukiossa ja paiskin samalla töitä ja kukuin vielä kaikki illat yömyöhään läksyjä tehdessä tai kavereiden kanssa hengaillessa) Siinä elämänvaiheeessa en kokenut olevani aamuihminen, ehei en todellakaan. Muistutin aamuisin lähinnä zombia. 😀
Pienestä asti olen kuitenkin nauttinut aamuista. Viikonloppuaamuisin olin aina se, joka heräsi meidän perheestä ensimmäisenä. Muistan vieläkin, kuinka nautinnollista oli hiippailla hiljaisessa talossa. Jos en ryhtynyt piirtämään, maalailemaan, tanssimaan tai kirjoittamaan tarinoita (kyllä kuulitte aivan oikein, olin pienenä kova rustailemaan satuja) niin avasin tietenkin telkkarin ja katsoin lastenohjelmia. Usein lastenohjelmien loputtua, telkkarissa pyöri (siiihen aikaan ainakin) sellainen suomalainenohjelma, jossa kaksi naista vetää kotijumppaa. Muistan monestikin kipaisseeni hakemassa äidin vaatekaapista kevyet käsipainot ja alkaneeni treenamaan kotona, niiden iloisten jumppanaisten opastuksella. Yleensä viimeistään tähän aikaan, myös äiti, iskä ja siskoni heräsivät.
Kun suljen silmät, voin palata siihen samaiseen hetkeen. Niihin hetkiin liittyy niin vahvat tuoksu- ja äänimuistot. Kuulen kuinka äiti napsauttaa kahvinkeittimen porisemaan, ulko-ovi käy ja iskä kävelee postilaatikolle hakemaan lehden. Leivänpaahtimen vipu pomppaa ylös ja samassa kuulenkin jo äidin kutsuvan kaikkia aamupalalle. Joskus minua täytyi patistaa pöydän ääreen useampaankin otteeseen, sillä saatoin aamuisin helposti unohtaa syömisen, jos oikein keskityin tekemään jotain muuta. Äiti ja iskä jakoivat Hesarin puoliksi (silloin kun se vielä oli sellainen jättimäinen lehtinen) ja toinen levittäytyi oman osansa kanssa keittiönpöydän ääreen ja toinen olohuoneeseen. Muistan vieläkin, kuinka silloiset rakkaat kanimme kurottautuivat äidin lukiessa lehteä jogurttikupille apajille, ja luultavimmin haukkasivat myös Hesarista oman osansa mennessään, siinä sylissä pomppiessa.
Vaikka minä olen kasvanut, ovat tietynlaiset aamuperinteet säilyneet. Rakastan edelleen aamuja koko sydämestäni, aamupalahetkiä, auringonnousua, omia aamuhetkiäni ja treenejäni, sekä yhteisiä jaettuja aamuhetkiä, oikeastaan kaikkea mikä aamuihin liittyy.
Koska oon näin aamufani, oli eilinen kaikin puolin täydellinen päivä. Vietimme ystävieni kanssa jo perinteeksi muodostunutta brunssia meidän luona. Brunssia, joka jatkui aamusta iltaan. Mikäs sen parempaa, kun koko päivän mittainen aamuhetki. Hyvää ruokaa, hyvässä seurassa, tällaisia sunnuntaiden pitäisi aina olla.
Jos maaliskuu alkoi näin mainioissa merkeissä, en usko, että loppukuusta voi tulla muuta kuin vähintään yhtä hyvä.
Meidän brunssimeininkejä, herkkuja, rentoutumista ja höpinöitä voitte nähdä hyvinkin mahdollisesti lisää Huhtikuussa AVA:lla, kun Fitnesspäiväkirjat -sarja alkaa!
Shirt, Nike Pants, bebe jacket, Bershka scarf,Zara hoodie, Victoria´s Secret, bag, Forever 21, shoes, Nike cap, Cubus
Have a happy Monday you all!
<3:Venla
Narsisteja näkyvissä..
”Tuo niitä narsisteja sieltä kaupan alkupäästä kaurahiutalehyllyn läheltä..” heti tämän huudahdettuani tajusin, että joku meni vikaan. Äsh, so close. Persoonallisuushäiriöiden sijaan löysin ruokaostoksia tehdessäni Lidlistä kauniin kimpun narsisseja. Oi ihanuutta, ensimmäinen keväänmerkki bongattu! Nyt se merkki tuoksuu ja piristää myös meidän keittiönpöytää.
Toisen merkin bongasin kotipihaan saapuessani, kun havaitsin kadunlakaisijoiden käyneen. Puhdas hiekaton katu suorastaan kutsui Mulania ja mua luokseen lenkille, ja mehän mentiin.
Huikean viikon jälkeen luvassa rauhallinen rentouttava perjantai-ilta. Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on kaverit?
Pineapple Shirt, Zara Long blazer, Forever 21 pants, bebe Hat, H&M
Ihanaa viikonloppua ja herkkuja napaan!
Toivottelee,
Venla <3
Touch of Colour
Vielä jokunen postaus aivan muista aiheista kuin reissujutuista, sen jälkeen lupaan taas tykittää jenkkimeininkejä kahta kauheammin!
Tässä Kari Traan kevätmalliston parasta antia. Räikeetä pinkkiä sen olla pitää, vai mitä?
Jos yrittäisin määritellä arkivaate-tyylini, sanoisin sen olevan ennen kaikkea minun näköinen, klassinen, usein hyvin yksinkertainen. Yleensä tyylissäni on mukana ripaus naisellisuutta, ja vastapainoksi on jonain toisena päivänä taas selkeästi havaittavissa poikamaisuutta, yhtenä päivänä sporttista ja seuraavana hipahtavaa vivahdetta. Kovin monipuolista siis. Kaikille niin sanotusti erilaisille tyyleilleni ominainen ja yhteinen piirre on se, että tunnen vaatteet ylläni oloni ennen kaikkea kotoisaksi. Sen lisäksi huomaan usein, että outfiteissani on joku pieni Venlamainen twisti. (Olipa yllättävä havainto tosiaan, kun itse ne valitsen ja yhdistelen :D).
Suosin arkivaatteissa huomaamattani usein hillittyjä värejä, ellei ole kesä. Mutta toisin kuin arkikledjuissani, niin treenivaatteissani räväkät värit kulkevat mukana ympäri vuoden. Usein mitä enemmän väriä, sen parempi. (No okei, täytyy myöntää, että on mulla myös jokuset mustat ja harmaat treenikuteet), mutta kummasti ne neonvärit vaan aina miellyttää silmää enemmän, kun on lenkki tai gymi-kuteista kyse. Onko mulla hengenheimolaisia?
tights, jacket and headband, Kari Traa (gifted).
Sen lisäksi, että pirteät treenivaatteet piristävät päivää tämän pilvisen harmauden keskellä, on räikeissä väreissä toinenkin bonus, ainakin meikäläiselle; jos eksyn jonakin päivänä lenkkipolulla (mikä on mun suuntavaistolla hyvinkin mahdollista), voi pelastuspartio-helikopteri varmaan havaita mut ilmasta käsin helpommin. Toivottavasti. 😉
PS. Kotivaatetyyliäni puolestaan kuvailisin näillä kuudella sanalla: rumimmat mitä kaapista löytyy, pieruverkkarit, villasukat.
Superhauskaa viikonloppua toverit!
<3:Venla