Instagram-seuraajani tietävätkin jo, että saimme perheenlisäystä tämän viikon keskiviikkona. Haimme maailman suloisimman ja rakkaimman palleromme kotiin.

Tyttö sai rohkean, jopa ”äijämäisen” ja vauhdikkaan luonteensa myötä nimen Mulan, Disney-elokuvan inspiroimana. <3

Karvainen pikkukaveri on sopeutunut mainiosti.

Ensimmäiset päivät ovat olleet niin kutkuttavan jännittäviä. Vaikka pentu- ja koirankasvatus-oppaita on luettu jo etukäteen. Niin tietenkin silti sitä vasta käytännössä näkee millainen  luonne tällä meidän tapauksella on ja minkälainen veijari yksilö hän on.  Hahah, minussakin heräsi jopa jonkinlainen äidin vaisto, kun koko ajan on hirveä huoli, että sillä on kaikki varmasti hyvin. On tämä niin ihmeellistä. Ne, jotka ovat eläinrakkaita, ymmärtävät varmasti. Minulle lemmikit ovat aina olleet perheenjäseniä, ja rakkaimpia maailmassa. Koiraa minulla ei koskaan ole ollut, mutta rakkaita kaneja sen sijaan.  Kun kanit nukkuivat pois vanhuuteen, ajattelin etten enää koskaan halua lemmikkejä, sillä niiden lähdettyä lemmikkien taivaaseen, oli suru ja ikävä niin suuri. Aika kuitenkin tekee tehtävänsä ja nykyään osaa miettiä asioita eri kantilta. Tällöin sitä muistaa, että ihmisten on ymmärrettävä, että luonnollisesti lemmikit ovat lyhytikäisempiä kuin ihmiset, ja meidän tehtävä on huolehtia niistä parhaamme mukaan. Antaa niille paras mahdollinen koti ja elämä. Sillä myös luonnollisesti suru kuuluu elämään, ja ilman surua, ei olisi myöskään niitä upeita yhteisiä vuosia ja muistoja rikastuttamaan tätä elämän taivalta.

Tällainenkin treenihirmu niinkuin minä, on suosiolla skipannut aamusalit tässä alkuvaiheessa, ja herännyt ennemmin Mulanin kanssa leikkimään ja harjoittelemaan tarpeiden tekoa pihalle. Asiat aina tärkeysjärjestykseen. Perhe on ykkönen, kyllä sitä treenata pian ehtii, kunhan kaveri vähän kasvaa. Sittenhän me mennäänkin jo yhdessä aamulenkille, siitä tulee vallan mainio lenkkikamu. Toki nytkin ehtii treenailemaan jonkun verran eri aikoihin, kunhan asioita vähän organisoi.  Mutta vielä en ole edes malttanut. Hän on niin hurmaavaa seuraa. Se on niin antoisaa, kun näen koko ajan kuinka Mulan suorastaan imuroi itseensä kaikkea uutta ja oppii koko ajan. Hän selkeästi hyväksyi jo meidät vanhemmikseen, niin syvää kiintymystä ja rakkautta hän osaa jo osoittaa.

Löytyykö lukijoistani muita, jotka ovat myös vastikään saaneet uuden perheenjäsenen? Ja käyvät läpi näitä samoja jänniä upeita fiiliksiä kuin minä?

Veera ja Mulan.

Onnellisuutta on, kun pikkuinen karvapallero tuhisee, kuorsaa vieressä, maiskuttaa makoisasti, välillä pienen pennun suloiset isot tassut liikkuu ees taas, toinen taitaa nähdä vauhdikasta unta. Sitten pieni pallero herää unestaan ja vikisee pikkuisen, kunnes huomaa, että uusi mamma makaakin tässä sohvalla hänen vieressään. Hän kaivautuu syvemmälle mamman kainaloon ja nukahtaa uudelleen tyytyväisenä. Kaikki on hyvin. Kun uni on maistunut, onkin aika lähteä kiireen vilkkaa ulos leikkimään ja temmeltämään.  Ja silloin sitä energiaa onkin vaikka muille jakaa. Mielettömiä spurtteja. Mainio kaveri. <3

Muutamalta tulikin jo kysymyksiä, että mistä tuo pirtsakka vaaleanpunainen paita on, joka minulla on päällä tuossa ensimmäisessä kuvassa, jossa Mulan on sylissäni. Se on House of Brandonilta.

KAIKKI MUN BLOGIN LUKIJAT SAA -20% ALENNUKSEN House of Brandonin -TILAUKSISTA KOODILLA:

VENLA

<3:Venla