Sisäinen herätyskelloni herättää minut seitsemän pintaan. Auringonvalo tulvii ikkunoista. Kirkkaansininen taivas sädehtii Kööpenhaminan kattojen yllä. ”Tänään en mieti yhtäkään tekemätöntä asiaa, vaan nautin ennen kaikkea tästä hetkestä ja siitä mitä olen jo tehnyt” päätän. Mieli meinaa helposti tehdä tepposet ja laukata jatkuvasti eteenpäin tulevaan, etenkin silloin kun on tuntunut pidempään siltä, että päivistä meinaavat loppua tunnit kesken. Sitten onkin hyvä vain pysähtyä ja hengittää. Ymmärtää, etteivät ne tehtävät tekemällä lopu.

Lukion jälkeen halusin kokonaan suorittamisesta eroon, mutta enää en ajattele niin mustavalkoisesti. En koe tekeväni asioita siksi, että on pakko vaan siksi, että haluan. Silti kivoihinkin asioihin saattaa kuulua myös niitä vähemmän houkuttelevia velvollisuuksia. Monesti olen saanut kuitenkin todeta, että ne ovat puolestaan tarjonneet niitä ”ylitin itseni” kokemuksia. Koen, että sisälläni asustelee nykyään hyvänlaatuinen suorittaja, mutta sitäkin enemmän nautiskelija. Se, joka osaa iloita asioista ja aikaansaannoksista, mutta pyrkii nauttimaan ennen kaikkea tästä hetkestä. Kun tekee intohimolla asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, meinaa välillä liiallinen tunnollisuus horjuttaa tätä suorittamisen ja nautiskelijan balanssia. Silloin onkin hyvä palauttaa itsensä tähän hetkeen, päästää irti petollisesta ”sitten kun” ajattelusta. Muistutella itselleen kuinka tärkeää on nauttia tekemisestä, itse matkasta, ei miettiä lopputulemaa.

Niinkuin vanha ystäväni minulle ihanasti totesi: ”Ei sitä kannata kaikkea yrittää tänään tehdä, muutoin ei voi huomennakin herätessä iloita siitä, että on niin onnekas, että vielä riittää tekemistä”.

Niinpä tein niinkuin edellisessä postauksessa tuumasin, pyhitin viime lauantain oikeasti vapaalle, mielen levolle. Ja voi miten hyvältä se tuntuikaan. Pitkästä aikaa koulullakaan ei ollut viikonlopputreenejä. Siispä vaihdoin verkkarit leninkiin, harjasin hiukset ja suuntasin kaupungille. Haahuilin keskustan kaduilla, hymyilin vastaantulijoille, ihastelin vanhoja rakennuksia, istuin nautiskelemassa brunssia kahvilassa ja juhlistin rakkaan ystäväni synttäreitä ravintolan kattoterassilla.

Siinä auringonsäteiden loisteessa silmiä siristellessä sitä taas totesikin: Tässä on hyvä, juuri tässä hetkessä, läsnäolossa. Ei huomisessa, ei ensi viikossa tai kesässä vaan tässä. 

Ihanaa viikonloppua toverit!

<3:Venla

Nyt vuorossa se lupailemani pieni kurkistus uuteen Köpis-kotiini. Tämän katon alla on tullut asusteltua kohta kolmisen viikkoa. Vaikka edellinen hieman modernimpi asuntokin oli ihana, on tässä uudessa minun makuuni sellaista jotain ainutlaatuista idyllistä kodikkuutta. Vanhat narisevat lautalattiat, huonekorkeus, leveät ikkunalaudat ja asunnon pienet yksityiskohdat sekä viihtyisä tunnelma saivat minut kotiutumaan jo heti ensimmäisen viikon aikana. 

Taulut eivät ole vielä päätyneet seinille ja lisää kukkia sekä maljakoitakin olisi tarkoitus hankkia jossakin vaiheessa. Kuvia katsellessani tajusin, että melkeinpä kaikki ihanat kirjat, unicorn-kalenteri, karttameikkipussi sekä kortit ovat siskoltani lahjaksi saatuja. Hän onnistuu aina antamaan mieleisiä, ajatuksella hankittuja muistiaisia. 

Valaisimet ja pikkuesineet lähtivät mukaan edellisestä kodista ja jollakin ihmeen kaupalla kukkakin selvisi hengissä tänne asti. Ruokapöydän tuolit olivat kirppislöytö. 

En kuvannut kuin oman puoleni meidän kämppisasunnosta ja toisen puolen keittiöstä. Kämppikseni puolelta löytyy myös ihastuttava hurmaava tiiliseinä.

Mukavaa viikonloppua toverit!

<3:Venla

Huh, olipahan taas viikko. Se koostui liian lyhyistä yöunista, mutta myös erittäin opettavista kokemuksista. Läheisten iltaisin soittaessa ja kysyessä millainen päivä minulla on ollut, tuntuu, että sitä on vaikea joskus edes sanoin kuvailla. Taidealalla kun ne tunnit eivät ehkä ole sieltä ihan perinteisimmästä päästä. Perjantaina Emotional Awareness -tunnin jälkeen silmäluomet olivat taas itkusta turvoksissa ja olo muutenkin niin häkeltynyt, etten saanut kakistettua sanaa suustani. 

Olin koko alkuviikon stressin vuoksi niin pahalla tuulella, että huomasin tarkastelevani maailmaa hyvin negatiivissävytteisten linssien läpi. Olen kyllä jo tähän ikään mennessä oppinut, että liiallisella stressaamisella on tällainen vaikutus minuun. Siksi koinkin parhaaksi pitää turpani kiinni ja olla levittämättä turhaa pahaa oloa ympärilleni. Mieluummin pyrin käymään yhden syvällisemmän ja rakentavamman avautumiskeskustelun läheiseni kanssa, kun kiukuttelen kaikille lähettyvillä olevilleni. Kun mm. se stressaamani teatterihistorian suullinen esitelmä oli lopulta ohitse, tuntui kuin iso paino olisi lähtenyt hartioiltani. Samassa havaitsin olevani taas se oma peruspositiivinen itseni. 

Loppuviikon illat hujahtivatkin sitten mm. Movement Psykologia -analyysia kirjoittaessa ja Balm in Gilead -näytelmän harjoituksissa. Enää kaksi viikkoa esitykseen, jaiks. 

Loman jälkeen uusi lukujärjestyksemme täydentyi ensimmäistä kertaa joogalla. En ole tainnutkaan koskaan aiemmin olla fyysisesti läsnäolevan opettajan ohjaamalla joogatunnilla, sen sijaan online-joogaa on tullut satunnaisia kertoja kokeiltua. Etenkin tällä viikolla tuo kyseinen aamutunti oli kyllä erittäin tervetullut vastapaino kaikelle muulle ohjelmalle. Enkä olisi parempaa aloitusta viikonlopulle voinut toivoa.

Näytelmätreenejä<3

Niin mainiosti kuin treenivaatteissa ja tukka takussa viihdynkin, kaipaan hieman tällä hetkellä yhtä sellaista päivää, jolloin voisin vetää jalkaan muutakin kuin pieruverkkarit. Sutia huulille punaa ja mennä ravintolaan syömään. Viime päivinä olen ihastellut koulumatkoilla tanskalaisten rennon tyylikästä ja huoliteltua pukeutumista. Siellä ne vaan tuulessa ja tuiskussa sinnikkäästi painaa menemään keväisissä kuteissa. Itsehän poljen siinä rinnalla tuulitakissa ja retkeilytamineita muistuttavassa asukokonaisuudessa (sillä lämpö ja mukavuus ennen kaikkea). Hahaa!

Rentouttavaa sunnuntaipäivää!

Minä vedän sen tuulitakin jälleen niskaan ja suuntaan koululle tanssitreeneihin. 

<3:Venla