Ensimmäinen lomaviikko Suomessa ei olisi paremmissa tunnelmissa voinut alkaa. Erityisen ihanalta se on tuntunut siksikin, että vuosi sitten näihin aikoihin oltiin tyhjentämässä vanhaa asuntoa muuttolaatikoihin ja uuden kodin remonttipuuhat olivat jo täydessä touhussa. Asunnolla tulikin heiluttua remppahaalareissa yötä myöten. Varsinainen muuttohan ajoittui sopivasti juuri jouluaaton alle ja vanhan kodin jälkisiivousta tehtiin vielä heti jouluaaton jälkeen. Nyt tuo aika tuntuu jokseenkin hyvin kaukaiselta. Hah, onneksi. Sen verran aikaa ja energiaa kuluttavaa tuo jo kahden vuoden sisään toinen perusteellinen remppa oli, ettei siinä paljon joulunlaitolle jäänyt aikaa. Siitäkin projektista selvittiin ja tänä jouluna onkin sitten tarkoitus nautiskella senkin edestä.

Nyt luvassa kuvapäiväkirjan muodossa katsaus ensimmäiseen lomaviikkoon.

Kotona odotteli vegaaninen suklaakalenterini. Hieman riitti kirittävää, kun oli puoli kalenteria avaamatta. Positiivinen yllätys tosin tämäkin.

Joululahjatoiveeni toteutui heti ensimmäisten päivien aikana, kun maan peitti valkea lumikerros. Vielä kun saataisiin tämä pysymään aattoon asti. 

Ryntäsin heti saavuttuani kodin parhaaseen huoneeseen; saunaan. Löylyjä on ollut ikävä!

Tuomaan joulumarkkinoilla oli toki myös pyörähdettävä. Iso peukku ruokakojusta löytyneelle maukkaalle linssikeitolle. 

Stockan jouluikkuna.

Piipahdin kampaajalla leikkaamassa silmille kasvaneen otsatukkani ja pituudestakin lähti mukavasti. Olen iloinnut siitäkin, että pikkuhiljaa olen saanut terveemmän ja paksumman tukkani takaisin. Kaikkien niiden sinisten, liilojen ja punaisten värikokeilujen jälkeen. Olen käynyt nyt tasaisesti leikkaamassa blondauksen kuivattamaa latvaa. Nyt onkin sitten menty jo pidemmän aikaa ihka omalla värillä. Vielä kun saisin tämän tukkani jatkossakin pysymään päässä, stressillä kun on tapana viedä sekin mukanaan. Tällä hetkellä tosin näyttää, että mennyt syksy on saanut hiuksenikin kukoistamaan. Pienet on ihmisen ilot.

Lenkkejä ja leikkejä lumessa rakkaimman otuksen kanssa. Häntä on ollut eniten ikävä. 

Olen myös ottanut ilon irti heti ensimmäisinä päivinä jouluruokien kokkailusta ja syömisestä. Kuvassa punajuurilaatikko. 

Kun hänet nappaa kainaloon, maistuu unikin paremmalta.

Sisko ja ystävät tulivat kylään saunaillan viettoon.

Oli pakko tehdä viime joulun lemppareita: vegaanisia kylmäsavulohileipiä.

Viime viikonloppuna vietimme pikkujouluja ystäväporukalla. Olipas huippua nähdä niin monta ihanaa naamaa kerralla.

Sushi-ilta kotosalla kera perinteisten suosikki joululeffojen: Yksin kotona 1 ja 2.

Ihanaa päivää kaikille!

<3:Venla

Kun on aika monta vuotta saanut tehdä erilaisia töitä, toimia yrittäjänä ja lomilla reissalla maailmalla, on paluu koulunpenkille tuntunut paremmalta kuin mikään. Se ylioppilaaksi vastavalmistunut (ja samalla töitä tehnyt) Venla ei ehkä silloin olisi uskonut tätä vielä joku päivä sanovansa; mutta kylllä, hitsi vie mulla on ollut koulua ikävä.

Joten kannatti sitä motivaatiota opiskeluun ilmeisesti hakeakin näin useampi vuosi. Jos jotain lohduttavaa kaikille välivuosien kanssa kamppaileville kohtalontovereille voin sanoa niin; unohtakaa koko p*ska termi ja tehkää niinkuin sydän sanoo. Toiset se ohjaa suoraan jatko-opiskelemaan, toiset maailmalle ja toiset ehkä jonnekin aivan muualle. Itse opiskelen paljon mieluummin nyt, kun innostukseni on korkeammalla kuin koskaan. 

Toinen asia, mitä olin alkanut tässä vuosien saatossa ikävöimään on koulun joulujuhlat ja koko se niitä edeltävä ainutlaatuinen tunnelma. Kun yksi lukukausi ja kaikki se aherrus on saatu päätökseen, ihmiset suuntaavat antoisin mielin loman viettoon. 

Mitä enemmän ikää on tullut mittariin, sitä enemmän olen alkanut arvostamaan lapsuuden kouluvuosien joulujuhlamuistoja ja niiden jälkitunnelmia. Voihan se tosin olla, että aika on vain kullannut muistot. Kun nyt oikein aloin yläkoulun joulujuhlia tässä muistelemaan, niin todellisuudessahan taisin kädet hikoillen siellä soitella oboella joululauluja yhdessä viulisti-ystävieni kanssa. Toisaalta ehkä siinä juuri se juju piileekin. Täällä blogissanikin paljon tänä vuonna esille tullut aihe; itsensä ylittäminen ja sitä seuraava palkitseva tunne. 

Keskustelimme juuri jokunen aika sitten ystäväni kanssa, kuinka tässä viime vuosina töitä tehdessämme olemme huomanneet, että kadehdimme (ihan avoimesti ja positiivisella tavalla) alakouluikäisiä, jotka ensin joulun alla kenties leipovat koulussa pipareita, askartelevat kortteja, esiintyvät joulukarkeloissa ja lopulta juhlatamineineen rientävät todistukset kädessä joululoman viettoon ja pulkkamäkeen. 

Yrittäjänä kun sitä työn ja vapaa-ajan rajaa on ollut hieman vaikeampi vetää ja olenkin jäänyt kaipailemaan sitä, ”nyt on hommat hoidettu ja aika siirtyä täysin joululoman viettoon” -fiilistä. Myös se viimeinen loppurutistus ja joulujuhlatunnelma on jäänyt luonnollisesti uupumaan. 

Tänä vuonna tilanne sai opiskelujen myötä kaivatun muutoksen, vaikka yrittäjä olen edelleenkin. Osallistuin koulumme joulujuhlan koristelu-tiimiin, joten pääsin askartelemaan mm. nostalgisia lumihiutaleita. Sen lisäksi sain kokkailla juhlaillalliselle jouluruokia yhdessä koulukavereiden kanssa. 

Eikös se vähän niin mene, että mitä heikompi kuvasaldo, sitä hauskemmat juhlat. Tässä nimittäin ainoat otokset kyseiseltä päivältä. Sen lisäksi taltioinneista tosin löytyy loppuillalta ehkä miljoona tanssivideota ja joulukaraoketulkintaa, ne videot jääköön ihan omaan arkistoon. 

Ihanaa viikonloppua toverit! Toivon, että kaikki muutkin joulujuhlatunnelmaa kaipailevat pääsevät tänä vuonna sellaisesta nauttimaan. 

<3:Venla

Viimeisen kahden viikon aikana on tullut laulettua yksin luokan edessä, hikoiltua koulun balettiesityksessä, puomitettua ja pidettyä teatterihistorian suullinen esitelmä ranskan barokista sekä Molièresta. Viimeinen koulupäivä huipentui contemporary method acting -tuntien ensimmäisten henkilökohtaisten projektien näytökseen. 

Vaikka balettikin oli haastavaa, kaikista suurinta päänvaivaa tuotti kuitenkin teatterihistorian esitelmä, sillä vaikka rakastan näyttelemistä, sen sijaan omana itsenä esiintyminen ja luennoiminen on kuulunut aina painajaisiini. Baletin arvioinnin perusteella kova työ ja harjoittelu oli ilmeisimmin tuottanut tulosta. Ja huh historian esitelmästäkin selvittiin.

Sydämeni meinasi pakahtua kaikesta siitä kauniista palautteesta mitä henkilökohtaisesta sooloprojektistani sain. En voisi paremmalla mielellä suunnata joululoman viettoon.

Syksy on ollut kertakaikkisen uskomaton ja ennen kaikkea mielettömän upeita ihmisiä täynnä. Olen niin iloinen, että polkuni johdatti minut Tanskaan ja juuri tähän kyseiseen kouluun. Pitkään aikaan en ole viettänyt näin jännittäviä päiviä ja lyhyt unisia öitä, mutta aikoihin en ole myöskään ollut näin onnellinen. Hurjan kiitollinen olo. 

Ihanaa alkanutta viikkoa toverit!

Kuvat esityksestäni: Constantin Gindele

”I finally found my planet.”

<3:Venla