Tällä viikolla on taas ollut useampia tehtäviä roolihahmon maailmaan uppoutumiseen ja työstämiseen liittyen. Pidin pääni yhdessä ideassa, saamistani ennakkokommenteista huolimatta ja lopulta se kannatti. Opettaja oli myös iloinen, että vaadin saada toteuttaa suunnitelmani. Meitä onneksi kannustetaankin olemaan jämäkkiä, sillä pitäähän sitä pystyä seisomaan oman työnsä, taiteensa ja valintojen takana. Niin kauan kuin itse uskoo ideaan, kaikki on hyvin. Ja kukapa muukaan sitä uskoisi, jos ei itse usko?
Helppoa päätöksienteko ei toki aina ole, varsinkin kun palaute on tullut arvostamaltasi opettajalta, jonka neuvoista noin yleensä kannattaa ottaa vinkit talteen.
Menneellä viikolla olemme työstäneet viime syksyn tapaan myös omia esityksiä ilman ohjaajaa joko pareittain tai pienissä ryhmissä. Ideat eivät onneksi tuntuneet loppuvan kesken ja hyvä niin. Enemmänkin valinnanvaikeus tuotti hieman päänvaivaa ja hepuleita, kuten IG Storyani seuraavat ovat saattaneet tällä viikolla aistia. Ainakin meillä oli hervottoman hauskaa ja sehän se on tärkeintä. Usein silloin se näkyy myös itse tuotoksessa. Muuten sitä liian helposti ajautuu kierteeseen, jossa painaa eteenpäin mutru suussa tukka putkella ja unohtaa sen olennaisen.
Mitä kaikkea sitä sitten tuli mm. tällä viikolla tehtyä?
Harjoittelin soittamaan harmonikkaa sekä rytmejä tietokoneen näppäimistöllä, suunnittelin koreografiaa, videota, valoja ja musiikkeja. Sen lisäksi syvennyin totalitaristisen yhteiskunnan maailmaan ja harjoittelin huoneesta pakenemista mallinukkea harhautukseen apuna käyttäen. Alkuviikosta olin myös yltä päältä suklaakastikkeen peitossa. Siispä aika perus viikko teatterikoulussa, jossa ehkä noin ylipäätään mikään ei toisaalta ole perinteistä. Mitä vaan voi tapahtua kun vain mielikuvitus on rajana ja jokainen viikko yleensäkin ottaen on hyvin erilainen.
Hauskaa lauantai-iltaa kaikille!
<3:Venla
Ihanaa, usko itseesi, luota kykyihisi ja ole valmis heittäytymään! 🙂 Löydät tien tai teet sen <3
https://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa