Sisäinen herätyskelloni herättää minut seitsemän pintaan. Auringonvalo tulvii ikkunoista. Kirkkaansininen taivas sädehtii Kööpenhaminan kattojen yllä. ”Tänään en mieti yhtäkään tekemätöntä asiaa, vaan nautin ennen kaikkea tästä hetkestä ja siitä mitä olen jo tehnyt” päätän. Mieli meinaa helposti tehdä tepposet ja laukata jatkuvasti eteenpäin tulevaan, etenkin silloin kun on tuntunut pidempään siltä, että päivistä meinaavat loppua tunnit kesken. Sitten onkin hyvä vain pysähtyä ja hengittää. Ymmärtää, etteivät ne tehtävät tekemällä lopu.
Lukion jälkeen halusin kokonaan suorittamisesta eroon, mutta enää en ajattele niin mustavalkoisesti. En koe tekeväni asioita siksi, että on pakko vaan siksi, että haluan. Silti kivoihinkin asioihin saattaa kuulua myös niitä vähemmän houkuttelevia velvollisuuksia. Monesti olen saanut kuitenkin todeta, että ne ovat puolestaan tarjonneet niitä ”ylitin itseni” kokemuksia. Koen, että sisälläni asustelee nykyään hyvänlaatuinen suorittaja, mutta sitäkin enemmän nautiskelija. Se, joka osaa iloita asioista ja aikaansaannoksista, mutta pyrkii nauttimaan ennen kaikkea tästä hetkestä. Kun tekee intohimolla asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, meinaa välillä liiallinen tunnollisuus horjuttaa tätä suorittamisen ja nautiskelijan balanssia. Silloin onkin hyvä palauttaa itsensä tähän hetkeen, päästää irti petollisesta ”sitten kun” ajattelusta. Muistutella itselleen kuinka tärkeää on nauttia tekemisestä, itse matkasta, ei miettiä lopputulemaa.
Niinkuin vanha ystäväni minulle ihanasti totesi: ”Ei sitä kannata kaikkea yrittää tänään tehdä, muutoin ei voi huomennakin herätessä iloita siitä, että on niin onnekas, että vielä riittää tekemistä”.
Niinpä tein niinkuin edellisessä postauksessa tuumasin, pyhitin viime lauantain oikeasti vapaalle, mielen levolle. Ja voi miten hyvältä se tuntuikaan. Pitkästä aikaa koulullakaan ei ollut viikonlopputreenejä. Siispä vaihdoin verkkarit leninkiin, harjasin hiukset ja suuntasin kaupungille. Haahuilin keskustan kaduilla, hymyilin vastaantulijoille, ihastelin vanhoja rakennuksia, istuin nautiskelemassa brunssia kahvilassa ja juhlistin rakkaan ystäväni synttäreitä ravintolan kattoterassilla.
Siinä auringonsäteiden loisteessa silmiä siristellessä sitä taas totesikin: Tässä on hyvä, juuri tässä hetkessä, läsnäolossa. Ei huomisessa, ei ensi viikossa tai kesässä vaan tässä.
Ihanaa viikonloppua toverit!
<3:Venla
Hei Venla! Tämä kommentti ei ehkä suoraan liity tähän postaukseen, mutta minua kiinnostaisi kuulla minkälainen suhtautuminen sinulla on nykyään alkoholiin? Luin blogiasi aktiivisemmin muutama vuosi sitten ja muistan että olit monta vuotta (?) juomatta ollenkaan alkoholia. Minua kiinnostaa tämä aihe, sillä olen itse ollut aluksi 6kk kestäväksi tarkoitetulla tipattomalla, mutta olo on ollut niin paljon parempi täysin ilman alkoholia, että olen halunnut jatkaa tipatonta pidempään ja olen jopa miettinyt juonko enää ikinä alkoholia. Kun jatkoin tipatonta, päätin että juon sitten kun tekee mieli jossain esimerkiksi juhlissa, mutta ei vaan tee mieli. Pää ja kroppa on toiminut paljon paremmin kuin ennen, vaikka olen käyttänytkin alkoholia maltillisesti ja harvoin muutenkin. Kivaa kevättä sinulle ja antoisaa aikaa Köpiksessä! 🙂
Moikka! Koen, että olen löytänyt itselleni sopivan balanssin alkoholin käytön suhteen (tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä). Olin tosiaan useamman vuoden juomatta pisaraakaan, nautin freshistä olosta ja pidän kovasti edelleen energisestä ja virkeästä olotilasta, sekä pirteistä aamulenkeistä, siksi en nautikaan alkoholia jatkuvasti, tai käy usein ulkona juhlimassa. Kiireisen arjen vastapainoksi, tykkään rauhoittua, rentoutua ja ladata akkuja eri tavalla. Välillä on toki kiva käydä ystävien kanssa ulkona istumassa iltaa tai tanssimassa, mutta minusta se on paljon hauskempaa, kun en tee sitä jatkuvasti. Saatan myös nauttia viinilasillisen tai pari hyvässä seurassa kotosalla tai ravintolassa herkullisen ruoan kera, sillä en ole kokenut, että se on vaikuttanut olotilaani negatiivisesti, ehkä jopa päinvastoin, se on sitten vuorostaan erilaista nautiskelua ja rentoutumista. Ja kun on käyttänyt alkoholia kohtuudella, ei se sitten ole syönyt seuraavan päivänkään energioita. 🙂
Ymmärrän kyllä mistä puhut, sillä muistan, että mitä pidempään olin itse alkoholilakossa, sitä enemmän aloin pohtia, että tulisinko juomaan alkoholia enää laisinkaan, olo oli niin mainio. Siksi sitä mielellään jatkoikin niin pitkään. Kannattaakin tietenkin tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Ihanaa kevättä sinulle! 🙂