Ennen Köpikseen palaamista olin taas kesällä niin tottunut elämään Suomen läheisteni ympäröimäni, että vaikkei kurkkua kuristanutkaan enää samalla tavalla kuin viime vuonna kaiken ollessa uutta, tulihan se suru puseroon siitä huolimatta lentokentälle lähtiessä. Kesä oli niin ikimuistoisen ihana, etten tiennyt oliko mielessä päällimmäisenä haikeus vai kiitollisuus. Päätin tarttua jälkimmäiseen, se kun toimii huikean isona voimavarana ja tuo valoa elämääni.
Tiesinhän, että kaikki tulee menemään taas hyvin omalla painollaan ja niinhän siinä kävi, koulurytmi imaisi mukaansa ja pitää niin kiireisenä, ettei edes ehdi ajatella asioita joita etukäteen murehti.
Rutistin Mulania, hän nuoli kyyneleet poskilta, niinkuin aina. Salaa toivoin, että voisin piilottaa hänet reppuuni syliin koneeseen ja ottaa mukaan kotiin, tänne toiseen kotiin. Paikkaan, jossa on myös hurjan hyvä olla, kun saa haastaa ja kehittää itseään.
Kävin kotona saunassa ennen lähtöä viimeistä kertaa tänä kesänä. Katsoin yläterassilla tähtitaivasta ja painoin mieleen tuon näyn. Saman näyn, joka toi levollisen olon viimekin vuonna Köpiksen sängyssä maatessa. Joka ilta nukkumaan mennessä katselen peiton alta ikkunasta tuota samaa näkyä ja mietin, että siellä ne rakkaat nukkuu Suomessa tämän saman tähtikaton alla. Yhtäkkiä etäisyys ei tunnukaan niin isolta.
Ensimmäinen kouluviikko on jälleen ollut niin tapahtumarikas ja intensiivinen, että tuntuu kuin viikon sijaan olisin ollut täällä jo useamman kuukauden. Näytelmiä on tullut lueskeltua useampina iltoina ja kirjoitettua tajunnanvirtaa sekä tehtäviä kynä sauhuten. Jalat ovat puolestaan olleet liikuntatuntien jälkeen niin hellänä, että hyvä kun on päässyt portaita kapuamaan ylös. Ihanaa, tätä oli kyllä ikävä, vähiä yöunia ei niinkään.
Tiesin jo ennalta, että tämä tulee olemaan se THE VUOSI, kuten opettajat sanoivat. Niin paljon päällekkäisiä projekteja ja tehtäviä, että pitää vain luottaa prosessiin ja koittaa nauttia siitä, hektisyydestä huolimatta. Tämäkin sunnuntai vierähti koululla tehtäviä työstäessä.
Voimia ja iloa uuteen viikkoon toverit!
<3:Venla
Hei Venla! Löysin vasta äskettäin blogisi ja tänään ehdin selata sitä hieman enemmän; ihastuin tapaasi kirjoittaa ja ihaniin kuviisi heti :). Elämäntilanteesi kaikkiaan on ispiroivaa seurattavaa. Ja loistava tuo otsikko ”Tämä on THE vuosi”. Pistää lukijankin miettimään, ja voisiko näin ajatella (ja useinhan sen vasta jäkikäteen tajuaakin), että on – jokaikinen vuosi, jona hoksaamme tarttua hetkiin ja kiitollisuuteen. Kiitos teksteistäsi ja tsemppiä sinulle opintoihisi ja muihin projekteihisi siellä Tanskassa. Jään kuulolle.
Oi kiitos kauniista sanoista ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi<3
Ihanasti kiteytit kiitollisuus ajatuksen. Valoisaa viikkoa! Kuulemisiin 🙂
Ihana Venla olet <3