23.08.2014 | 47 Kommentit

Kirje pienelle terapeutille.

WARNING! Tämä postaus ei sovellu ihmisille, jotka eivät ole eläinrakkaita.

Ensimmäisenä kun herään, hän katsoo minua surullisen näköisillä nappisilmillään suloisesti, hän ei kuitenkaan ole surullinen. Hän on iloinen, vain siksi, että heräsin hänen kanssaan tähän uuteen päivään. Hän antaa hellän märän pusun huulilleni ja nuuhkaisee hiuksiani. Sitten hän asettaa päänsä varovaisesti rintakehääni vasten ja kuuntelee kuinka sydämeni lyö. Hän mielellään jatkaisi unia kanssani. Minun on kuitenkin noustava ja lähdettävä töihin. Hän tietää, että sitä ennen on mentävä ulos. Ilma ei olekaan enää yhtä lämmin, kuin mitä se on ollut kaikkina muina yhteisinä lenkkiaamuinamme. Voimme molemmat jo haistaa tuulesta sen pienen kirpeän syksyä ennustavan raikkauden, ukkosmyrskyisen yön jälkeen.

Ulkoilun jälkeen on aamupalan vuoro. Hän odottaa niin kauniisti istuen vierelläni, kun teen hänelle purtavaa. Hän tuijottaa minua kavahtamatta, jos vaikka pöydältä sattuisi putoamaan jotakin.

Hän on syötyään kylläinen ja tulee kiittämään minua kauniisti. Sitten hänellä onkin taas energiaa leikkiä.

Jos palaan joinakin päivinä hyvin väsyneenä töistä kotiin, on hän aina yhtä innoissaan näkemisestäni, sillä ei ole merkitystä olenko ollut poissa tunnin vai viisi tuntia. Jälleennäkemisen riemu on aina yhtä pakahduttava.

Jos sinä pieni kaunis olento puhuisit samaa kieltä kuin minä, haluaisin kertoa sinulle, kuinka suunnattoman rakas, tärkeä ja korvaamaton olet minulle. Koska varsinaista yhteistä puhekieltä meillä ei ole, on turvauduttava elekieleen. En enää osaa, enkä edes halua kuvitella elämää ilman sinua. Sinulla on niin ainutlaatuinen luonne, eikä maa toista juuri sinunlaistasi päällään kanna.

Haluan viettää kanssasi niin paljon aikaa, kuin vain mahdollista, että ymmärrät, kuinka merkittävä olet minulle. Joskus toki saat minut hermostumaan käytökselläsi, mutta en halua näyttää sitä suuttumusta vahvasti sinulle, koska silloin sinä pieni jekkuilija luulet olevasi tilanteen herra. Sinun itsesi kannalta uskon, että sinun huomiotta jättäminen näissä tilanteissa, on sinun kasvamisesi kannalta parempi ratkaisu. Sinun täytyy ymmärtää kuka määrää, ettet itse joudu huolehtimaan, ettenkö minä osaisi pitää sinusta huolta. Usein joudunkin napakasti käyttämään kanssasi sanaa: ei, mutta päivä päivältä sinä ymmärrät paremmin miksi näin teen.

On mieletöntä huomata, kuinka sinä kasvat ja kehityt ja opit koko ajan kaikkea uutta. Enää et liiku ulkonakaan niin päättömästi, kuin silloin, kun saavuit elämäämme rikastuttamaan.

Tulen ikuisesti muistamaan sen päivän, kun pienenä pallerona tulit meidän elämäämme elävöittämään. Tuot niin paljon iloa, ettei sitä sanoin voi kuvailla. Se pyynteetön rakkaus, mitä sinulta saa, on jotakin niin uskomatonta.

Jo ihan lyhyessäkin ajassa minulla tulee kovin ikävä sinun tuoksuasi ja märkiä pusujasi, sekä hauskoja jekkuilujasi.

Suhtaudut muihin aina yhtä iloisesti, rohkeasti ja avoimesti. Jos maailmassa olisi enemmän myös sellaisia ihmisiä, kuin millainen persoona sinä olet, uskon, että se olisi paljon parempi paikka.

Jos minulla on huono päivä tai olen surullinen, sinä osaat lohduttaa minua, sillä et tarvitse sanoja, teet kaiken paremmaksi pelkällä läsnäolollasi. On hauskaa, kuinka edelleen hyppäät syliini loikoilemaan, vaikka et enää olekaan edes niin pieni, kuin tullessasi meille, mutta sitähän sinä et ymmärrä, luulet edelleen olevasi se pikkuruinen sylivauva.

Elämäni ilo ja valo. Sinä juuri, sinä pieni viaton karvaturri. Sinä olet ja tulet aina olemaan rakas oma lapseni. Minun mielestäni sinusta puhuttaessa tulee käyttää sanaa Hän, sillä et todellakaan ole vain Se. Olet paljon enemmän. Toivon kanssasi miljoonia ihania yhteisiä hetkiä.

Tämä on Sinulle Mulan.

Kaikki joilla on koira, tai jokin muu rakas lemmikki perheenjäsenenään, ymmärtää mistä minä nyt puhuin.

Koirien syvä hiljaisuus rauhoittaa meidät ihmisten turhilta sanoilta.Jean-Michel Chaumont

Maailmassa ei ole parempaa psykiatria kuin naamaasi nuoleva koiranpentu. -Andrew A. Rooney

Koirat eivät ole koko elämämme, mutta tekevät elämästämme kokonaisen. -Roger Caras

Kiitos sinulle, sinä oma pieni karvainen terapeuttini.

<3:Venla

47 Kommentit

  1. maj

    Ihanan koskettava teksi..tuli ikävä kissaani joka lopetettiin reilu puoli vuotta sitte…hän oli myös täydellinen höpsö poikani joka teki päivästäni aina paremman vain olemalla hän, änkemällä iltaisin nukkumaan kanssani samalle tyynylle, kuolaamalla aamuisin poskeni märäksi, seuraamalla minua aamuisin joka paikkaan haluamatta minun lähtevän kouluun, iltäpäivisin palattuani kotiin hän ylpeänä esitteli päivän metsästys saaliitaan, läksyjäni tehden makaavan koulukirjojeni päällä haluavan olla huomion keskipiste, juoksemalla ympäri taloa paperipallon perässä..rakastin kaikkea hänessä vaikka en olisi miellellään siivoillut päivän saaliita oksennuksen muodossa (onneksi kuitenkin harvoi :D) Lopulta kuitenkin kaipaan kaikkea tätä höpsöä meininkiä mitä sain kokea oman pikku kissani kanssa!<3
    Onneksi Mulan on saannut teiltä täydellisen kodin missä hänen on hyvä asua, hyvää syksyn jatkoa teille kaikille! 🙂

    • Venla Savikuja

      Oi ihanan kauniisti kirjoitit rakkaasta kissastasi, hänellä oli paras mahdollinen koti teillä varmasti. Niin se vaan kyllä on, miten itsekin sanoit, että kaikkia niitä höpsöjä ja toisinaan rasittaviakin tapoja tulee kyllä hirmunen ikävä.

  2. Memde

    voi kyllä tuli itku silmään. itse jouduin luopumaan rakkaasta koirastani erottuani, minulla kun ei yksin ollut aikaa koiralleni tarpeeksi. noh, nyt näen pientä vauvaani aina kun käyn vanhemmillani, siellä se saa juosta vapaana landella <3

    • Venla Savikuja

      Hän nauttii nyt varmasti siellä, jos on tilaa juostakin landella ja välittäviä ihmisiä huolehtimassa. <3

  3. vera matilda

    Ihana teksti! Oma koirani kuoli vuonna 2008 ja kaipaan häntä edelleen. Muistan kun äitini kysyi minulta nuorempana, haluanko sijoitus koiran. Vastaukseni oli ”en todellakaan” äitini sai minut kuitenkin katsomaan tätä koiraa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Nyt olen alkanut taas haaveilla koirasta, en ennen uskonut, että voisin rakastaa jotain toista koiraa samalla tavalla. Katsotaan 🙂 upea teksti!
    http://mynameisv90.blogspot.fi/?m=1

  4. Heidi

    Voi miten liikuttava teksti <3 ja niin totta! Mukavia syyspäiviä teille kaikille!
    T. 4 staffin onnellinen ”äiti”

  5. Pia

    Joka sana niin totta!! Miten ne koirat voikaan olla niin ihania :’) osoittavat vilpittömämpää kiintymystä kuin yksikään ihminen koskaan pystyisi ♡

  6. sarap

    Ihana kirjoitus! Jokainen lause kuin omasta suustani:)

    T. 19-viikkoisen suomenlapparin omistaja <3

  7. Henna-Riikka

    Niin ihana teksti, en kestä :´) Meilläkin 12-vuotias mummeli, odotan vielä vuosia yhteiseloa hänen (!) kanssaan<3

  8. Paula

    Ja kuinka sydäntä särkevää on välillä komentaa tai käyttää sanaa ei, mutta tiedämme että on pakko. Niin se yhteinen sävel löytyy parhaiten. ♥♥ tiedän tarkalleen mistä kirjoitat ♥♥ Hyvää syksyä ja nautinnollisia yhteisiä lenkkejä. Ehkä parasta sielun hoitoa on lenkki rakkaan karvaturrin kanssa metsässä syksyn väriloistoa ihaillen!

  9. Merja

    Upea teksti 🙂 niin tutun kuuloinen. Mulla oli 10 vuotta sitten shetlanninlammaskoira ( äitin pikkukulta).
    Vaikka koirani pois lähdöstä on 10 vuotta, muistoissa pysyy vahvasti, ikuisesti.

  10. Emmi

    En kestä kuinka söpö tuo teidän koira on! Koirakuume vaan pahenee kun selaa sun instagramia 😀

  11. Roosa

    Ihanasti kirjoitettu! Olen itsekkin todella eläinrakas ja tuntuu aina niin hyvälle, kun joku puhuu lemmikistään niin nätisti. Kyllä nuo söpöt veijjarit piristää aina kummasti 🙂

  12. BB

    Ihana kirjoitus 🙂 Sai toisaalta hymyn huulille, mutta toisaalta tuli melko haikea olo. Oma koiravauvani lähti luotani muutama kuukausi sitten. Hänellä oli oma ainutlaatuinen persoonansa, eikä varmasti toista samanlaista tule vastaan koskaan, eikä kyllä ole väliksikään tulla. Hän oli ainutlaatuinen ja itseasiassa hänenkin nimi oli Disney-hahmolta lainattu. Ikävä on suuri, enkä oikein vielä pysty koiraani ajattelemaan, kun itku tulee paikasta riippumatta. Kaikesta surusta huolimatta oli koirani silti paras ”asia” mitä elämässäni on koskaan ollut. Lopettamispäätös oli käsittämättömän vaikea, mutta pikkukaverilleni paras ratkaisu. Olen ikuisesti kiitollinen, että sain viettää koirani kanssa yli 200 kuukautta, mutta silti aika meni aivan liian nopeasti.

    Sen vain haluan sanoa, että nauti jokaisesta hetkestäsi koirasi kanssa. Niistä hyvistä ja ”vähemmän hyvistä” hetkistä 🙂 Rapsutuksia Mulanille!

    • Venla Savikuja

      Voi, otan osaa<3 Onneksi ihanat muistot säilyy aina. Kiitos<3 Mulan lähettää märkiä pusuja ja jaksamista sinne!

  13. Ellu

    Koirat on kyllä parhaita! 🙂 Todella kaunis teksti. <3 Tuli kauhee ikävä omaa koiraani, joka jouduttiin lopettamaan vajaat 4 kk sitten. 🙁

  14. Jenna

    Hieno teksti! Koiranomistajana pystyn samaistumaan täysin. Ihmisillä olisi paljon opittavaa koirilta..
    Ei niitä turhaan kutsuta ihmisten parhaiksi ystäviksi <3 Terapeutin roolin lisäksi ainakin oma koirani on myös erittäin hyvä personal trainer; joka päivä on lähdettävä lenkille, satoi tai paistoi, väsytti tai ei.. Ja koira kulkee vierellä vaikka maailman ääriin, ei luovuta koskaan eikä myöskään hylkää omistajaansa!

  15. sannab

    Ihana teksti ja niiiiin totta joka sana! Vaikean eron jälkeen pojat (2 suomenlapinkoiraa) jäi mulle. Ja myönnettävä se on ettei se aina ole helppoa ilman apua elää kahden ison koirulin kanssa… töistä tullaan suoraan kotiin lenkille eikä jäädä kaverien kanssa esim kahville. Tämä onkin monelle täysin käsittämätöntä. . No käyt äkkiä käyttämässä ne pissalla on aika usein se mitä kuulee.. vastaus on EI! Nämä rakkauspakkaukset ovat jo tässä vaiheessa odottaneet minua koko päivän enkä voisi ajatellakaan jättävän heitä heti uusiksi.. se tunne kun raskaan työpäivän päätteeksi raahaudut kotiin väsyneenä ja avaat oven… hyppii, pomppii, pussaa, halaa… Tuo jos joku saa hymyn huulille! On kuinka rankkaa tahansa en vaihtaisi pois! Pyyteetöntä rakkautta!

Lähetä kommentti