28.05.2014 | 11 Kommentit

Meri, se halvin terapiamuotoni.

Se liplattaa, antaa raikkaan tuoksun ilmaan, se yhdistää ja erottaa. Se on mahtipontinen, ja jokseenkin todella pelottavakin. Siihen liittyy paljon muistoja. Ennen kaikkea se kuitenkin rauhoittaa ja antaa varsinaista sielunhoitoa. Nimittäin meri, ja sen äärellä oleminen.

Purjehtijaa tai todellista veneilijää musta ei todennäköisesti koskaan tule. Kiitos sen, että Lintsin laitteetkin saa mut helposti voimaan pahoin, suuresta aallokosta ja merenkäynnistä puhumattakaan. 😀

Mutta ah ranta, siellä voin niin hyvin. Mieli lepää meren äärellä. Aina kun on liikaa ajatuksia tai oon pahalla tuulella, niin mikäs sen parempi hermojentyynnyttäjä onkaan, kuin lenkki meren äärellä, tai istuskella rantakalliolla yksin tai ystävän kanssa, oli sää mikä hyvänsä. 

 

Tajusin, että tähän astisen elämäni varrella on kaikkien kotieni läheisyydessä ollut jokin vesistö. Ehkä kiintymys mereen, ja helppo kotiutuminen rantojen läheisyyteen, on siis tullut siinä sivussa huomaamatta. Niin ja  älkää siis ymmärtäkö väärin, mikään kämppäni ei siis kuitenkaan ole koskaan ollut varustettu varsinaisella merinäköalalla, vaan ranta on  ollut mukavan välittömässä läheisyydessä. 

Olen täysin rakastunut uuteen kotirantaani. Toki olin kiintynyt vanhankin kodin vieressä olevaan rantaan, mutta sen olin jo kolunnut läpikotaisin, muutaman vuoden aikana lenkkien parissa. Uudet maisemat ja vaihtelu on tervetullutta. 

Edellisellä viikolla niitä kauniita rantalenkki-päiviä riitti, mutta toissapäiväisen helteen jälkeen sää on näyttänyt kyllä huolestuttavasti siltä, että sauvakävelijät saa varmaan laittaa viikonloppuna suksetkin jalkaan, jos tää viileneminen tätä tahtia jatkuu. 😀 Sen verran on keli kylmennyt muutamassa päivässä. Vielä maanantaina oli bikineissäkin hiki ja tänään ei  meinannut kerrospukeutuessa nahkatakki, neule ja aluspaitakaan olla tarpeeksi. Oi kesä-aurinko, mihin katosit? 

 

 

<3:Venla

 

 

 

11 Kommentit

  1. pikkumyy

    Oon ihmetelly et miks Markku on su kuvissa, mut sit kuulin et ootteki yhessä 😀 ihania kuvia <3

  2. J

    Meri on kyllä minunkin suosikki 🙂 Itse asun Oulussa ja täälä on meren läheisyydessä aivan ihania maastoja lenkkeillä!

  3. Carita reivonen

    Oii! Miten ihania kuvia! Tulisipa taas lämpimiä ilmoja onko jotain paikkaa missä sulle voi keskustella? ❤️

  4. armi

    mä oon pienestä pitäen ollu meri-ihmisiä ja niin on koko meidän perhekin, oon niiiiiiin onnellinen että omistetaan vene ja voin vaan sanoa et lähtääks merelle, niin lähdetään. saaressa kävelen ympäriinsä monta tuntia ilman kännykkää tai mitään mittareita ja vaan nautiskelen kalliolla. moikkaan tuntemattomille merenkävijöille, niinkuin tapana saaristossa. veneellä otan kylmälaukusta kylmää vettä ja palan leipää, päälle juuri paistettua, itse kalastettua ahventa ja pahvialustalla leikattuja kurkkuja ja puolimuussaantuneita tomaatteja. tämä jos mikä saa mut onnelliseksi! kaikki on niin täydellisen epätäydellistä. meri ja saaristo on vain jotaan niin ihanaa. 🙂 <3
    täällä haminassa ei oikein oo rantapolkuja lenkkeilyyn, kun kaupunki on tosi pieni jo valmiiksi ja rannan läheisyydessä on ehkä puolen kilsan pätkä ja thats it. onneksi, onneksi, ONNEKSI on vene ja saaret! 🙂

  5. M

    Ite saan noita aivan samoja fiiliksiä, vielä mertakin kuitenkin enemmän, nimittäin Saimaasta! 🙂 AHH! Sielu lepää Saimaan rannalla!

Lähetä kommentti