Hei kaverit, mitä jos levitettäis hyvää ja kannustettaisiin toisiamme sen negatiivisuuden sijaan!
Vaikka luonteessani on varmasti paljon vikoja ja minulla on ärsyttäviä ominaisuuksia (totta hitossa! Eikös meillä kaikilla?) niin kuitenkaan huonoja käytöstapoja, kiittämättömyyttä, saati toisten syvää jatkuvaa kadehtimista, en kyllä itsessäni ainakaan tunnista. Sillä minun on vaikea ymmärtää, miksi se mitä on jollakin toisella, olisi muka minulta pois. Varmasti olemme kaikki joskus jollekin kateellisia, mutta se, miten sitä käsittelemme, riippuu monestakin seikasta.
Todellakin myönnän olevani kateellinen ajoittain joillekin, mutta silloin ennemmin hyväksyn, kuin kiellän sen tunteen. Sitten kysyn itseltäni, haluanko kadehtimiani asioita oikeasti omaan elämääni? Jos haluan, niin mitä olen valmis tekemään niiden asioiden eteen? Minusta on kehittävämpää myöntää tämä "negatiivinen" tunne, kuin paeta sitä.
Se miten asioihin suhtautuu riippuu myös varmasti siitä, millainen identiteetti ihmiselle on muodostunut.
Huom! Tässä vaiheessa on pakko todeta, että kuten tiedätte, en todellakaan ole psykologian-ammattilainen. Eikä tällä pohdinnalla minun ole tarkoitus mitään ammattilaisen oppeja osoittaakaan, mutta psykologia on aina kiinnostanut minua ja minusta on kiva lueskella tähän aiheeseen liittyviä kirjoja. Mielellään otan kommentteja vastaan teiltä kaikilta, jotka tällä osa-alueella olette fiksumpia siellä ruudun äärellä. Ja toki muiltakin! 😉
Minusta on kiva harrastaa itsetutkiskelua, pohtia miksi olen tällainen kun olen. Ja minusta kaikkien olisi hyvä joskus pysähtyä tutkiskelemaan omia ominaisuuksiaan ja piirteitään.
Sillä tavalla voit kehittää itseäsi ja tehdä oivalluksia toimintatavoistasi.
Oletko kateellinen jollekin? Myönnätkö olevasi? Pitäisikö sinun pohtia, miksi olet kateellinen? Voitko mahdollisesti kehittää itsessäsi näitä toisessa kadehtimiasi piirteitä tai ominaisuuksia? Jos et, mitä jos alkaisit rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet? Arvosta itseäsi, niin heikkouksia, kuin vahvuuksiasikin.
Minä olen sitä mieltä, että kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä. Jos olet sinut itsesi kanssa, tiedostat niin heikkoutesi kuin vahvuutesikin, ei sinun tarvitse polkea muita alas.
Kannattaa muistaa, että toisesta pahaa puhuminen, kertoo enemmän sinusta itsestäsi. Tiedättekö ne tyypit, joilla on aina hirveesti negatiivista sanottavaa muista ihmisistä? Näitä tyyppejä on työpaikat, nettien palstat ja bloggaajien kommenttiboksit täynnä. Eivätkö nämä ihmiset ymmärrä, että heidän sanomansa viestii enemmän heidän omasta elämästään, mahdollisesta tyytymättömyydestä itseensä ja huonosta itsetunnosta, kuin tästä kolmannesta osapuolesta? Toki täytyy ymmärtää, että sellaisen käytöksen taustalla voi olla monia erilaisia syitä. Mutta se, tarvitseeko sellaista käytöstä hyväksyä, on toinen asia.
Kateuteen ja katkeruuteen takertuminen, ei tuo meille hyvää oloa, vaan sen sijaan luo ahdistusta, ja estää meitä itse menemästä elämässä eteenpäin.
Toista dissaamalla, et usein vahingoita itse puheiden kohdettasi, sillä vahvan identiteetin omaava ihminen, ei horju sinun sanomisistasi. Enemmän luot sillä hallaa itsellesi.
Suosittelen keskittämään energiasi kadehtimisen sijaan, itsensä kehittämiseen ja omaan elämääsi.
Olit minkä ikäinen, kokoinen, näköinen, tai missä työssä tahansa. Se, että keskityt omaan elämääsi ja onnellisuuteesi, on paljon kehittävämpää, kuin toisten ihmisten anonyyminä mustamaalaaminen.
Ihmisillä tulee aina löytymään mielipiteitä sinusta. Tärkeintä on, ettet rakenna omaa itsetuntoasi tai minäkuvaasi niiden varaan.
KATSO PEILIIN ja sano itsellesi:
Minä olen kaunis tällaisena kuin olen. Minä riitän tällaisena kuin olen. Minä olen täydellisen epätäydellinen, ja siksi minä olen juuri sopiva. Minä olen minä.
"A flower does not think of competing to the flower next to it.
It just blooms." –
Keskity kadehtimisen ja kilpailemisen sijaan olemaan oman elämäsi pääroolissa ja loistamaan siinä!
Inspiroivaa viikonloppua ja hyviä hetkiä itsetutkiskelun parissa!
<3:Venla
Oi, ihanaa tekstiä jälleen kerran! Itse kirjoitin hieman tästä samasta asiasta muutama päivä sitten.. kukaan ei ole täydellinen, ja esimerkiksi ”täydellisen kropan” omaavalla tytöllä, joka menestyy koulussa, jolla on komea ja mukava poikaystävä, saattaa olla kaiken sen takana jotain sellaista, mikä tekee hänestä surullisen tai elämästä hankalan. Kaikilla on omat akilleen kantapäänsä, ja mikäli itseensä ei ole tyytyväinen, on meillä jokaisella onneksi vapaus tehdä valintoja ja muutoksia, jotka ehkä auttavat hankkimaan paremman itsetunnon 🙂
Mukavaa viikonloppua!
http://hyvanmielanajatuksia.blogspot.fi/
Jälleen kerran täyttä asiaa koko teksti. Kiitos Venla ja hyvää kesää 🙂
Hyvä Venla just näin <3 Kateuden voi todellakin kääntää myös ”vahvuudeksi”. Voi inspiroitua muista sen sijaan että katkeroituu 🙂
Oi, ihanaa tekstiä jälleen kerran! Itse kirjoitin hieman tästä samasta asiasta muutama päivä sitten.. kukaan ei ole täydellinen, ja esimerkiksi ”täydellisen kropan” omaavalla tytöllä, joka menestyy koulussa, jolla on komea ja mukava poikaystävä, saattaa olla kaiken sen takana jotain sellaista, mikä tekee hänestä surullisen tai elämästä hankalan. Kaikilla on omat akilleen kantapäänsä, ja mikäli itseensä ei ole tyytyväinen, on meillä jokaisella onneksi vapaus tehdä valintoja ja muutoksia, jotka ehkä auttavat hankkimaan paremman itsetunnon 🙂
Mukavaa viikonloppua!
http://hyvanmielanajatuksia.blogspot.fi/
Kiitos samoin ihanaa kesää sulle 🙂
Jälleen kerran täyttä asiaa koko teksti. Kiitos Venla ja hyvää kesää 🙂
Voi kiitos samoin, kiva kuulla 🙂
Oi ihana teksti, ja täyttä totta! Oon ite miettinyt monesti samoja asioita ja se tunne on mahtava, kun on sujut ittensä kanssa, eikä pahemmin tarvitse muita kadehtia! Tietty tulee hetkiä kun tuntuu ettei ite onnistu missään, mutta mä ainakin saan käännettyä ajatukset positiiviseksi ja löydän ittestä monta hyvää asiaa. Nuorempana sitä kadehti suunnilleen jokaista ihmistä ja vertaili itseään muihin, mutta nykyään ei rehellisesti kiinnosta, ja tämä on mahtava hoksata!
Hyvä Venla just näin <3 Kateuden voi todellakin kääntää myös ”vahvuudeksi”. Voi inspiroitua muista sen sijaan että katkeroituu 🙂
Nimenomaan!! <3
Oi ihana teksti, ja täyttä totta! Oon ite miettinyt monesti samoja asioita ja se tunne on mahtava, kun on sujut ittensä kanssa, eikä pahemmin tarvitse muita kadehtia! Tietty tulee hetkiä kun tuntuu ettei ite onnistu missään, mutta mä ainakin saan käännettyä ajatukset positiiviseksi ja löydän ittestä monta hyvää asiaa. Nuorempana sitä kadehti suunnilleen jokaista ihmistä ja vertaili itseään muihin, mutta nykyään ei rehellisesti kiinnosta, ja tämä on mahtava hoksata!
Totta! Ikä varmasti tuo monille tietynlaista tasapainoa ja arvostusta itseä kohtaan! Kun ei ehkä ajattele asioita enää niin yksioikoisesti. Mahtavaa kesää sulle 🙂
Wau, hieno teksti ja jokasana niin totta! 🙂
Wau, hieno teksti ja jokasana niin totta! 🙂
Oi kiva kuulla! Hauskaa kesää sulle! 🙂
Juttelin kateellisuudesta tässä hiljattain perheeni kanssa. Kun hetken mietittyäni totesin, että enpä taida ainakaan tällä hetkellä olla oikeastaan kenellekään kateellinen, ja sain vastaukseksi että mietipä vielä, ihan varmasti olet. 😀
Tiedän kyllä, että monilla on monet asiat paremmin kuin mulla, totta kai. Mutta mitä sitten? Jos mietin esimerkiksi sitä, että jollakulla on varaa ostaa paljon uusia vaatteita, ja mulla ei, niin eihän siitäkään kannata olla kateellinen. Useimmillahan ne on priorisointikysymyksiä: mullakin olis niihin enemmän varaa, jos esim.lopettaisin salilla käynnin, mutta en halua, joten syytä kateuteen ei siis ole!
Musta myös se on vähän hassua, kun toitotetaan aina sitä, että jos jollain on jokin asia paremmin kuin itsellä, niin mieti jotain mikä on paremmin sinulla kuin sillä toisella. Onko todella niin, että voidaksemme iloita toisen hyvästä, täytyy meidän ensiksi keksiä asia joka on itsellä paremmin? Miksi emme vain voi olla aidosti iloisia toisen onnistumisesta ja saada vastaavaa kohtelua kenties vuorollamme myös itse..?
Hieman innostuin pohtimaan, sen verran ajatuksia herättävä tekstisi oli 🙂 Kiitos siitä ja mukavaa, aktiivista ja rentouttavaa kesää!
Nimenomaan, olen samaa mieltä kanssasi, miksemme voisi vaan puhtaasti iloita toisen puolesta! Hienoa pohdintaa! Mahtavaa kesää sulle 🙂
Juttelin kateellisuudesta tässä hiljattain perheeni kanssa. Kun hetken mietittyäni totesin, että enpä taida ainakaan tällä hetkellä olla oikeastaan kenellekään kateellinen, ja sain vastaukseksi että mietipä vielä, ihan varmasti olet. 😀
Tiedän kyllä, että monilla on monet asiat paremmin kuin mulla, totta kai. Mutta mitä sitten? Jos mietin esimerkiksi sitä, että jollakulla on varaa ostaa paljon uusia vaatteita, ja mulla ei, niin eihän siitäkään kannata olla kateellinen. Useimmillahan ne on priorisointikysymyksiä: mullakin olis niihin enemmän varaa, jos esim.lopettaisin salilla käynnin, mutta en halua, joten syytä kateuteen ei siis ole!
Musta myös se on vähän hassua, kun toitotetaan aina sitä, että jos jollain on jokin asia paremmin kuin itsellä, niin mieti jotain mikä on paremmin sinulla kuin sillä toisella. Onko todella niin, että voidaksemme iloita toisen hyvästä, täytyy meidän ensiksi keksiä asia joka on itsellä paremmin? Miksi emme vain voi olla aidosti iloisia toisen onnistumisesta ja saada vastaavaa kohtelua kenties vuorollamme myös itse..?
Hieman innostuin pohtimaan, sen verran ajatuksia herättävä tekstisi oli 🙂 Kiitos siitä ja mukavaa, aktiivista ja rentouttavaa kesää!
Oonko mä aivan nössö, vai löytyykö täältä muitakin jotka herkisty tosta tekstistä! Siis tuli ihan vedet silmiin! Niin tärkeitä juttuja, mistä kirjoitit!
Ehkä tän herkistymisen takaa löytyy myös mun oma historia. Joskus olin just se tyyppi, joka alko mollaan ja ettiin muista niitä huonoja puolia kun koki kateutta. Nyt viimeisen parin vuoden aikana huomaan kasvaneeni henkisesti niin paljon, vaikka vielä mullakin ne heikkouteni! Mutta nykyään kun tunnen kateutta ja oon alkamassa ettiin niitä toisen heikkouksia, sanon ääneen ”mä oon kateellinen tolle kaverille” ja kun sen sanoo ääneen niin kappas se kateus ei ookkaan enää niin vahva tunne!
Koskaan ennen en ole sulle kommentoinut, mutta nyt oli pakko! Monesti miettinyt sitä kuinka hyvä roolimalli oot kaikille näille nuorille, jotka täälä tätä lukee! Kiitos vielä 🙂
Kiitos kun nyt kommentoit, se ilahdutti kovasti. 🙂 Nimenomaan henkinenkasvu ja asioiden itselleen myöntäminen auttaa huomaamaan ettei sellaiset tunteetkaan ole niin kuolemanvakavia 🙂 Hauskaa kesää sulle!
Oonko mä aivan nössö, vai löytyykö täältä muitakin jotka herkisty tosta tekstistä! Siis tuli ihan vedet silmiin! Niin tärkeitä juttuja, mistä kirjoitit!
Ehkä tän herkistymisen takaa löytyy myös mun oma historia. Joskus olin just se tyyppi, joka alko mollaan ja ettiin muista niitä huonoja puolia kun koki kateutta. Nyt viimeisen parin vuoden aikana huomaan kasvaneeni henkisesti niin paljon, vaikka vielä mullakin ne heikkouteni! Mutta nykyään kun tunnen kateutta ja oon alkamassa ettiin niitä toisen heikkouksia, sanon ääneen ”mä oon kateellinen tolle kaverille” ja kun sen sanoo ääneen niin kappas se kateus ei ookkaan enää niin vahva tunne!
Koskaan ennen en ole sulle kommentoinut, mutta nyt oli pakko! Monesti miettinyt sitä kuinka hyvä roolimalli oot kaikille näille nuorille, jotka täälä tätä lukee! Kiitos vielä 🙂
Ihana Venla! Sulla on kyllä niin mielettömän älykkäitä ajatuksia 🙂 Tää teksti tuli hyvänä muistutuksena itselle näin pääsykokeen kynnyksellä. Supermukavaa kesää sulle!
Voi kiitos samoin sulle :)!
Mä oon harrastanut paljonkin itsetutkistelua tässä vuosien varrella, ja joskus just täysi-ikäisenä oli monistakin asioista muille kateellinen. Tosin sillä tavalla hiljaa etten siitä juuri pitänyt meteliä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että mulla ei oo mitään syytä olla kateellinen, että ne oli asioita joihin en voi itse vaikuttaa tai joihin en halua edes vaikuttaa. Ja että mun pitää keskittyä tekemään asioita mitä mä haluan ja olla välittämättä siitä mitä muut niistä sanoo. Mä myöskin jo tosi nuorena huomasin, että mä olen tosi erilainen kun kaikki muut, tän hyväksymiseen menikin sitten vuosi jos toinenkin ennen kun tajusin, että ihmiset voi pitää musta vaikka olenkin erilainen. Että musta oikeasti musta välittävät ihmiset hyväksyy mut just sellaisena kun olen. Edelleen olen kyllä tosi herkkä tulemaan huonolle mielelle, jos joku niitä mun onnistumisia ja valintoja kommentoi sellaisen negatiiviseen sävyyn.
Jokainen kuitenkin on loppujen lopuksi vastuussa omasta elämästään ja oonkin aika varma, että niillä jotka on kateellisimpia ja erityisesti ne jotka siitä huutelee, on niitä joilla on kaikista huonoin itsetunto eikä uskalla tehdä asioita joita itse haluaisi tai edes yrittää tavoitella. On niin helppoa olla kateellinen kun ei tiedä kaikkien asioiden taustoja ja tarinoita, vaan näkee vain ulkokuoren. Mä oon ainakin päättänyt vain kannustaa kaikkia ihmisiä ympärilläni ja olla iloinen jokaikisen sellaisesta saavutuksesta joista nämä ovat unelmoineet ja tehneet töitä niitä varten. Mutta all in all tää oli todella huippupostaus! 🙂
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Hienoa pohdintaa ja mahtava päätös tukea ja kannustaa muita! Kiitos kun kommentoit. Ihanaa kesää sulle 🙂
Olipas hyvä teksti. Pohdiskelen itse juuri kans usein näitä samoja asioita ja kirjoittelen niistä myös blogissani. Sun ajatukset ovat ihan huippuja!! Ja on mukavaa huomata kuinka sitä itsekin kasvaa ja kehittyy henkisesti. Sun ystävät saa olla ylpeitä ja onnellisia, kun omistaa sun kaltaisen ystävän.
Kiitos Venla!
Voi kiitos, olipas kauniisti sanottu <3 Ihanaa kesää sulle 🙂
Mä oon harrastanut paljonkin itsetutkistelua tässä vuosien varrella, ja joskus just täysi-ikäisenä oli monistakin asioista muille kateellinen. Tosin sillä tavalla hiljaa etten siitä juuri pitänyt meteliä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että mulla ei oo mitään syytä olla kateellinen, että ne oli asioita joihin en voi itse vaikuttaa tai joihin en halua edes vaikuttaa. Ja että mun pitää keskittyä tekemään asioita mitä mä haluan ja olla välittämättä siitä mitä muut niistä sanoo. Mä myöskin jo tosi nuorena huomasin, että mä olen tosi erilainen kun kaikki muut, tän hyväksymiseen menikin sitten vuosi jos toinenkin ennen kun tajusin, että ihmiset voi pitää musta vaikka olenkin erilainen. Että musta oikeasti musta välittävät ihmiset hyväksyy mut just sellaisena kun olen. Edelleen olen kyllä tosi herkkä tulemaan huonolle mielelle, jos joku niitä mun onnistumisia ja valintoja kommentoi sellaisen negatiiviseen sävyyn.
Jokainen kuitenkin on loppujen lopuksi vastuussa omasta elämästään ja oonkin aika varma, että niillä jotka on kateellisimpia ja erityisesti ne jotka siitä huutelee, on niitä joilla on kaikista huonoin itsetunto eikä uskalla tehdä asioita joita itse haluaisi tai edes yrittää tavoitella. On niin helppoa olla kateellinen kun ei tiedä kaikkien asioiden taustoja ja tarinoita, vaan näkee vain ulkokuoren. Mä oon ainakin päättänyt vain kannustaa kaikkia ihmisiä ympärilläni ja olla iloinen jokaikisen sellaisesta saavutuksesta joista nämä ovat unelmoineet ja tehneet töitä niitä varten. Mutta all in all tää oli todella huippupostaus! 🙂
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Ihana teksti Venla!! Olen sinun kanssasi aivan samaa mieltä ihminen on täydellisen epätäydellinen kokonaisuus! Ihmisten piyäisi todella katsoa peiliin ja löytää omat heikkoudet ja kehittää niitä, koska jokaiselta löytyy jokin heikkous. Kehitä mielummin itseäsi, kuin sitä että teet toiselle hallaa puhumalla ja kadehtimalla häntä!! 🙂
Hyvää kesää sinulle!! <3
Nimenomaan!! Keskitytään kehittämään itseämme ja nauttimaan omasta elämästämme! Mahtavaa kesää sulle :)<3
Lyhyesti ja ytimeekkäästi sanottuna kateushan on sitä, että toisella on jotain, mitä itsekin haluaisi 🙂
Hienoa että kirjoitit tästä aiheesta. Koen voimakasta kateutta yhtä henkilöä kohtaan. Kateus on kamala tunne. Joskus en voinut edes tykätä hänen kuvista tai päivityksistä, tai oikein ottaa kontaktia häneen esim. illanistujaisissa. Pahaakin olen puhunut paljon.
Olen myöntänyt kateuden itselleni ja parhaalle kaverille. Aloin kääntää negatiivisuuden positiivisuudeksi, yritän olla iloinen hänen saavutuksistaan. Lisäksi yritän kateuden sijaan saavuttaa itse niitä asioita joita kadehdin. Ehkä tämä pikku hiljaa helpottaa. Pitää kanssa oppia vain pitämään itsestä ja kaivaa itsestä ne parhaat puolet. Ei kenenkään ihmisten elämä ole pelkkää kiiltokuvaa.
Kiva kuulla, että aihe kosketti ja hienoa, että olet osannut tunnistaa itsessäsi nämä tietyt asiat, joista kerroit ja pyrkinyt kehittämään toimintaasi vastaavissa tilanteissa 🙂 Mahtavaa kesää sulle!
Tuo teksti oli kuin minun kynästä- sinä sait sen paperille.
Työpaikalla tämä selän takana puhuminen on yleistä.. ja kertoo toDellakin puhujasta ja paljon. 🙁
Mutta sinulla on niiin paljon kivoja juttuja, että jatka samaan malliin . Aivan mahtava lukea näitä tekstejäsi.
Ihanaaa alkanutta kesää Venla !!!!! :):):
Kiitos samoin sinulle! 🙂
todella fiksua tekstiä! mun mielessä on pyörinyt monesti samanlaisia mietteitä. mun yatävä oli mulle kateellinen aiemmin mun miehestä, vaikka pyrin olemaan toittamatta mitään yli-ihanuuksia. nyt hänellä on poikaystävä joka on niinku täydellinen, ja huomasin itsessäni kateutta mutta pyrin kääntämään sen iloksi jota tunnen kaverin puolesta. tässä kohtaa tuntui vaan ristiriitaiselta koska hän selvästi osoitti minulle kateellisuutensa naljailemalla ja haukkumalla miestäni. nyt kun tilanne on kääntynyt, voin vaan todeta että miksi minä en voisi käyttäytyä asiassa fiksummin 🙂
Nimenomaan kuten sanoit, miksi itse jatkaisit tätä samaa kierrettä. Ennemmin suhtaudut itse positiivisemmin, kun ei se kateudessa vellominen kuitenkaan sitä omaa oloa paranna, vaan päinvastoin. Mahtavaa kesää sulle 🙂
Hei! Luin ensinmäistä kertaa tätä blogia. Tämä teksti oli tosi hyvä, herkemmässä mielentilassa olisin varmasti liikuttunut! Tosi tsemppaavaa!
Olen itse tosi herkkä kadehtimaan, mutta yleensä ne on vain ohi meneviä hetkiä joita en kohta muista. Suurin apu minulle on ollut, kun olen opetellut sanomaan kavereille jos olen heille kateellinen. Ystävät yleensä naurahtavat lempeästi ja kertovat mitä he itse kadehtivat minun elämässä. Heidän kauttaan olen oppinut arvostamaan kaikkea sitä hyvää mitä minulla on. Ja toisaalta kateus ei enää tunnu niin möröltä, kun siitä voi puhua jollekin avoimesti! 🙂
Kiitos tästä!
Nimenomaan, ollaan ennemmin avoimia ja puhutaan suoraan, niin huomaammekin, että kaikki ihmiset kamppailevat välillä näiden samojen tuntemuksien parissa, eikä ne niin mörköjä sitten olekaan 🙂 Ihanaa kesää sulle!
On ihanaa kuinka nykyään tiedostetaan enemmän positiivinen asenne ja suhtautuminen toisiin kanssaeläjiin. Olen tehnyt paljon tutkiskelua itseni kanssa, ja en tunnista itsessäni kateellisuutta. Pidän itsestäni. Silti minua ärsyttää monet ihmiset ja heidän tekemänsä asiat. Onko enää tilaa ylipäänsä negatiivisille tunteille? Välillä hermostun siitä, että itselle ei sallita ”vääränlaisia” tunteita. Ahdistun siitä, että minun pitää ajatella kaikista positiivisesti, ja ikävät tunteet toisia kohtaan pitäisi kuopata. On hyvien käytöstapojen mukaista olla juoruamatta sellaisia asioita ja pahansuovasti tuoda asiat esille, mutta oman mielenterveyteni vuoksi minun on päästävä sanomaa, että ”Voi vitsit, että harmittaa, että toinen käyttäytyy tuolla tavoin.” Ja ärsyttää sekin, että jos esimerkiksi mainitsen, että tietynlaiset kuvat, joissa ihmiset kekkaloi puolialasti hyvin treenatun kroppansa kanssa, on mielestäni mauttomia, saan osakseni kommentteja, että ”kateellisten panettelua”. Kateus ei ole syy kaikkeen. Syy voi olla myös arvoissani, joissa toimisin eri tavalla. En tuomitse, kerron mielipiteeni ja erilaiset mielipiteet luovat keskustelua. Mielestäni kritiikkikin on joskus perusteltua.
Tämä ei varsinaisesti ollut edes vastine kirjoituksellesi, vaan ajatuksenjuoksuani asioiden toiselta puolelta.
Hieno teksti! Arvostan Venla mielettömästi hyvää asennettasi elämään ja itseesi!
Totta, olen samaa mieltä kanssasi, varmasti kaikki joskus syyllistyvät toisten arvosteluun syystä tai toisesta. Esimerkiksi vaikka sitten juuri erilaisen arvomaailman takia. Nimenomaan, erilaiset mielipiteet luovat myös keskustelua. 🙂 Mahtavaa kesää sulle!
Jälleen kerran aivan mahtava postaus! Nä sanat onjust niitä mitä mun piti nyt kuulla, motivoit aivan järjettömästi kiitos venla. Ihanaa kesää sulle ja samankaltasia postauksia tulemaan 🙂
Kiva kuulla, kiitos!! Mainiota kesää sulle 🙂
Hmm, taidan olla ainut, mutta minua häiritsi, että mielestäni liikaa totesit asioita, ennemmin kuin olisit niitä pohtinut.
Otan vaikka esimerkiksi tämän kappaleen:
”Usein kateus on merkki siitä, ettei itse ole täysin tyytyväinen elämäänsä. Ihmisiä järkyttää, kun joku onkin parempi jossain asiassa, kuin me itse, ja sitä on todella vaikea hyväksyä. Tällöin koemme helpommaksi keinoksi muiden väheksymisen, jotta itse tuntisimme olomme paremmaksi. Usein onkin myös helpompi heijastaa kateus muihin, koska meistä on vastenmielistä nähdä kateutta itsessämme. Se koetaan negatiivisena asiana.”
Tällainen tyyli kirjoittaa ainakin häiritsee minua, vaikka rakastankin blogiasi ja elämänasennettasi. Eihän kateus välttämättä tarkoita, että olisi tyytymätön omaan elämäänsä – sehän voi olla vain ohimenevä tunne siitä, miten jollain on joku asia todella hyvin, oli se sitten ulkonäöllinen tai henkinen juttu. Totta kai kateudessa vellominen ja sen ruokkiminen kertoo jonkin sortin henkisestä epätasapainosta, ja tässä lähinnä viilaan pilkkua. Mutta eihän vaikkapa pieni lapsi, kateellinen toiselle hienosta lelusta, ole tyytymätön omaan elämäänsä.
Veikkaan, myöskin psykologiaa sen kummemmin opiskelematta, että kateus juontuu jostain evolutiivisesta asiasta, kuten luonnonvalinnasta ja kilpailusta. Kenenkään toisen paremmuus ei ainakaan minua järkytä tai tule enää tässä vaiheessa yllätyksenä. Mieltäisin kateuden enemmänkin haluna olla itse se paras, omata parhaat ominaisuudet ja olla kaikkein kilpailukykyisin yksilö. Siltä minusta ainakin kateus tuntuu, että minun tulisi itse yltää korkeammalle tasolle. Kyllähän ihminen on niin eläin kuin olla ja voi, ja halu olla alfayksilö juontuu jo kaukaa menneisyydestä.
Myöskään ensimmäinen reaktio kateuteen ei ole kaikilla muiden väheksyminen ja automaattinen ”en olis ees halunnutkaan”-defenssikeino. Jotkut vaipuvat epätoivoon ja itseinhoon, näkevät kaikkialla vain kauniita ihmisiä ja maksaisivat mitä vaan ollakseen joku heistä. Tällainen ”hyi mitkä lihakset naisella, en haluis”-tyyli suhtautua kateuteen näkyy lähinnä tässä fitnesstouhussa. Mieti miten perheväkivallasta kärsivä mies/nainen suhtautuu ystäväänsä, jolla on oma avioliitto hyvin. Totta kai kateutta löytyy, mutta tuskin se näkyy minään väheksyntänä ja kiusaamisena.
Minun ei myöskään ole vaikea nähdä itseäni kateellisena, sillä olen siihen aika tottunut. Riippuu ihmisen nöyryydestä ja vaatimattomuudesta, osaako tutkiskella itseään sen verran objektiivisesti, että tietää olevansa kateellinen ja voi sen itselleen myöntää. Voin myöntää helposti, että tulen kauniille ihmisille kateelliseksi, mutta tiedän myös syypään siihen, ja se on minun huono itsetuntoni. En koskaan menisi haukkumaan itseäni kauniimpaa, saatikka kääntämään kateuttani hänen syyksi.
Näistä syistä minua häiritsee toteava kirjoitustyyli, koska olen joistakin asioista eri mieltä kanssasi ja omat tuntemukseni ei vastaa sitä, miten aika suoraan totesit kaikkien toimivan. Toivottavasti ymmärrät, sillä olen monesta tekstisi asiasta kuitenkin samaa mieltä!
Kiitos paljon palautteestasi, ja siitä, että jaksoit kirjoittaa näin pitkän kommentin, arvostan. 🙂 Minun ei kuitenkaan suinkaan ollut tarkoitus sanoa, että kirjoittamani asiat olisivat faktoja. Vaan esitin vaihtoehtoja/selityksiä. En sanonut, että kaikki ihmiset suinkaan toimisivat tekstissä esittämälläni tavalla, olemmehan kaikki erilaisia yksilöitä. Ja aivan totta kuten sanoit, kateus voi olla vain ohimenevä tunne. Puhuinkin myös kateudessa vellomisesta ja katkeruuteen takertumisesta. Ja muotoilin ehkä väärin lauseen ” ettei ole täysin tyytyväinen omaan elämäänsä”. Tarkoitin sillä, että kuten itsekin sanoit, pikku lapsikin kadehtiessaan kaverin lelua, ei hetkellisesti ”ole tyytyväinen omaan ns. tilanteeseensa, koska haluaisi lelun itselleen” ei suinkaan olisi tyytymätön koko elämäänsä. Tarkoitin myös ”järkyttämis” sanavalinnallani sitä, että toisten paremmuus ”horjuttaa mieltä” kun halutaan olla itse paras, juurikin esimerkiksi vaikka sitten tähän sinun ”kilpailukykyisin” yksilö teoriaasi viitaten. Sekin on kuitenkin vain vaihtoehto ja esimerkki, ei suora totuus. Kuten sanoit, se oli taas sinun henkilökohtainen tapasi tuntea kateutta. Ja varmasti se voi olla myös monen muunkin. Enkä suinkaan itse puhunut oikeastaan kateudesta fitnesstouhuun viitaten ollenkaan, vaan täysin yleisellä tasolla. Ja joku taisikin ehtiä jo kommentoimaan, että myös esimerkiksi toisen tasapainoista parisuhdetta kadehtiessa (jos itse elää vaikka siinä sanomassasi väkivaltaisessa suhteessa), myös väheksyminen ja kaverin parisuhteen tai kumppanin dissaaminen, on mahdollinen reaktio joillain ihmisillä. Ei suinkaan jälleen siis kaikilla ihmisillä, myös sanomasi itseinhoon vaipuminen voi olla aivan yhtä mahdollista. Ja saamme toki olla asioista erimieltäkin, kirjoitan blogissani luonnollisesti omia ajatuksiani ja mahdollisia näkökulmia asioihin. Ehkä olisi pitänyt enemmän tätä korostaa, pahoittelut siis siitä. Ja mahtavaa kesää sulle 🙂
Moikka, hyvä teksti. Tunnistan itseni tästä, koska melko usein murehdin kun ei ole aikaa ja rahaa toteuttaa kaikkea mitä haluaisi. Siinä vierestä katsellessa ystävien hankintoja ja elämän eteenpäin menossa välillä kateus iskee. Itse opiskelen kaukana puolisostani ja suutin osa kateudesta liittyy siihen, miksi me ei voida asua ihanasti yhdessä. Noh vielä kun hetken malttaa niin odotus palkitaan. Sama juttu laihdutus projektini kanssa. Ei pitäisi verrata omia muiden saavutuksiin varsinkaan jo lähtötilanteessa hoikempaan ystävääni 🙂
Mukavaa kesää, kiva lukea kirjoituksiasi!
PS. Minkä merkkinen/ mistä tuo ihana vaalea mekko loppukuvassa on ? 🙂
http://tickleyourfancy.indiedays.com/2014/06/02/bikini-fitness-ei-ikina/ Ootko vielä lukenu tätä postausta? Mitä olit mieltä?
Asiaa niin kuin aina ! Hyvää kesää !
Hieno ja ajatuksia herättävä teksi, taas! Mä oisin kiinnostunut lähettämään sulle hieman pidemmän puoleisen tekstin, joten ajattelin kysyä, löytyykö sulta esim. sähköpostiosoitetta, johon voisin lähettää viestini? 😀
http://humpula.blogspot.com
Oikein osuva kirjoitus, on totta että nykyään ihmiset liikaa vertailevat omia elämiään toisiin ja sitä kautta myös kateus on nostanut enemmän päätään.
myös sosiaalinen media lisää sitä,että ollaan kateellisia toisille, kun nykyään itsensä ulostuonti ja oma-kehu on jokaiselle arkipäivää kun latailee päivityksiää facebookkiin ja kuviaan instagramiin, mitä sitä ennen tehtiin. Ei ainakaan sitä:)
Olet aivan ihana!! Sisäinen hyväolo on se, mikä tekee ihmisestä kauniin 🙂 Hirveästi kaikkea hyvää sulle!!! 🙂
Tää on miun eka kerta ku kommentoin blogeihin ja tuntuu ihan hassulle! Mutta oli pakko, tämä teksti pisti todellakin miettimään ja oli uskomattoman hyvä ja tsemppaava:) Oot uskomattoman ihana persoona!
Voi kun kaikki osaisi ajatella yhtä positiivisesti kuin sinä<3 maailma olisi parempi paikka 🙂 välillä tuomitsee itseään liikaa herkuttelusta tai jos ei jaksanutkaan mennä salille, mutta aina kun lukee sun blogia niin palaa maan pinnalle ja tajuaa että ei elämä siihen kaadu! 🙂
oi tämä oli ihanasti kirjoitettu oli kiva lukea tälläistä ja oli kiva saada vinkkejä tohon kadehtimiseen, koska kyllä minäkin joskus olen kadehtinut esim. kaverin uutta paitaa tai jopa jotain korviksiaettä olisipa kiva saada tollaset kanssa, vaikka ei tarvitsisikaan niitä…