(kuva täältä)

Löydän itseni itkemästä. Tuijotan ruutua, jossa näen kuinka vasikkaa tökitään heinähangolla. Lammas räpiköi omassa verilammikossaan. Teurastamon katosta roikkuu nautoja, jotka vielä taistelevat hengestään. Possua, joka vaikuttaa liikkumiskyvyttömältä hakataan, kun hän ei pääse nousemaan ylös. Lampaita, hevosia, lehmiä ja possuja kidutetaan rutiininomaisesti. Eläimiä pahoinpidellään kepeillä, putkilla, rautatangoilla, muovilaatikoilla ja niitä lyödään toistuvasti sähköpiiskalla. Oikeutta eläimille -yhdistyksen mukaan neljällä eri kokoisella Suomessa sijaitsevilla teurastamolla kuvatuilla videoilla esiintyy eläimiin kohdistuvaa voimakasta ja tarpeetonta väkivaltaa.

Kuvattu materiaali todistaa väkivallan arkipäiväisyyden.

Kuvamateriaali ei ole lavastettua elokuvaa, vaan aitoja pätkiä Suomen eläinten oloista.

”Syyskuun puolivälissä teurastamossa tehty nauhoitus alkaa klo. 7 ja jatkuu työpäivän loppuun. Sen aikana tainnutetaan 106 nautaa. Epäonnistuneita tainnutuksia tapahtuu päivän aikana 29. Näistä 19 on sellaisia, jotka teurastajat uusivat. Kymmenessä tapauksessa eläin on selvästi tajuissaan, mutta sitä ei tainnuteta uudelleen. Ensimmäisistä tainnutusyrityksistä epäonnistuu siis 27 %. Epäonnistunut tainnutus saa eläimet usein huutamaan tuskasta. Teurastamossa on vakavia ongelmia, mikäli yli 10 % tainnutuksista epäonnistuu. Eläinlääkäri näyttää olevan paikalla kuuden tainnutuksen ajan, näistä tainnutuksista kolme epäonnistuu.” Tilaston tulokset ovat siis kaiken kaikkiaan erittäin katastrofaalisia.

”Tämä on seurausta siitä, että työ teurastamoissa on kiireistä. Eläimet on saatava hengiltä nopeasti, jotta tuotanto toimii niin kuin tuotannon kuuluu. Ongelmissa ei siis ole kyse yksittäisten työntekijöiden ammattitaidottumuudesta.”

Kun katson tuota kuvamateriaalia tulen äärimmäisen surulliseksi ja vihaiseksi. Kerrottuani täällä viime heinäkuussa kirjoittamassani Vähemmän lihaa, enemmän kasviksia -postauksessa vähentäneeni itse reilusti lihansyöntiä ja lisänneeni kasvisruokiensyöntiä, sain ihanan paljon tukevia kommentteja, mutta myös valitettavan monta näitä tämänkaltaisia: ”Kuule Suomessa tuotantoeläimillä on todella hyvät oltavat, sillä eläintenpitolaki on tiukka ja sitä valvotaan tarkasti.”

Jos joku tuon kaiken videomateriaalin jälkeen vielä yrittää väittää minulle samaa, niin totean, että meillä on silloin hyvin erilainen käsitys eläinten hyvistä oloista ja valvonnan tarkkuudesta.

Vaikka aikaisemminkin minun arkiruokavalioon on kuulunut paljon kasvisruokia, niin haettuani vieläkin enemmän tietoa, en halua enkä pysty enää syömään lihaa ollenkaan. Tällaiset ovat tämänhetkiset tuntemukseni. Täysin kasvissyöjä olen ollut nyt kaksi viikkoa, ja parhaani aion yrittää jatkossakin. En siis syö myöskään kananmunia tai maitotuotteita. Tähän ainakin pyrin.

Tällä hetkellä päällimmäiset fiilikset ovat olleet lähinnä; miksi ihmeessä en ole tehnyt tätä päätöstä jo kauan aikaisemmin, koska eläinrakas olen ollut koko pienen ikäni.

Se on johtunut varmasti paljolti puhtaasti tietämättömyydestä. Nyt kun on lähtenyt liikkeelle siitä, mitä kaikkea haluaa ja voi syödä, niin tajuaa kuinka uskomattoman paljon on valinnanvaraa ja herranjumala mitä upeita makuelämyksiä, sanoisin parhaita ikinä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tajuan, että minä olen voinut nämä kaksi viikkoa paremmin kuin koskaan. En sano, että kaikkien pitäisi ryhtyä vegaaneiksi, eikä tarkoitukseni ole syyllistää muita. Fakta kuitenkin on, että suurinosa kuluttajista ei koskaan näe syömiään eläimiä, ja siksi niiden kärsimyksestä tehotuotannossa on valitettavan helppoa olla välittämättä. Kasvisruokavalion suosiminen vaikka edes muutamana tai yhtenä päivänä viikossa ja omien valintojen pohtiminen olisi kuitenkin jokaiselle suositeltavaa.

Kannattaa muistaa, että tehomaataloudessa ei ole kyse enää ravinnon tai muiden välttämättömyyksien tuottamisesta ekologisesti kestävällä tavalla, vaan kyse on pelkästä bisneksestä; liiketoiminnasta, jossa tärkeää ei ole muu kuin tehokkuus ja tuottavuus. Tässä maatalouden tuotannossa eläimistä on tullut pelkkiä tuotantovälineitä.

Tiedämme, että eläimillä on kyky tuntea kipua ja niillä on tietoisuus omasta itsestä. Silti ruoantuotanto perustuu keskeiseltä osalta sellaiseen ajatukseen, jossa eläinten henkiset kyvyt kielletään täysin.  Tai miten muuten voidaan oikeuttaa eläinten tappaminen omien mielihalujen vuoksi?

”Jos teurastamoilla olisi lasiseinät, olisimme kaikki kasvissyöjiä.” -Paul McCartney

Oletko koskaan miettinyt miksi makeistehtaalle tehdään kouluretkiä, ja näytetään miten karkkeja valmistetaan, mutta sen sijaan kukaan ei ole vieraillut luokkansa kanssa teurastamolla katsomassa miten pekoni tai uunimakkara tehdään? Niin, miksiköhän?

Tiesitkö..

..emakko/naarassika ei mahdu edes kääntymään porsitushäkissään, eivätkä ne täten siis pysty toteuttamaan voimakasta tarvettaan rakentaa pesää.

..Tilanpuute ja virikkeettömyys tekee eläinten elämästä kärsimystä.

..Kuvatuilla videoilla näkyvät käytöshäiriöt, kuten purrut hännät ja pakkoliikkeet kertovat eläinten henkisestä pahoinvoinnista.

..Useiden tuhansien eläinten sikalat ovat tulleet yleiseksi Suomessakin. Yksilöllinen hoito on näissä oloissa luonnollisesti täysin mahdotonta.

..Linnut on jalostettu kasvamaan teurastuspainoon viidessä viikossa. Yhdessä hallissa on yleensä vähintään 15 000 lintua. Varsinkin kasvatuksen lopussa broilerit elävät erittäin ahtaasti. Hallien valoja pidetään päällä lähes koko ajan, jotta broilerit söisivät enemmän, sillä linnut syövät vain valoisaan aikaan. Nopea kasvu vaatii veronsa; lintujen sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdit kehittyä. Kivuliaat jalkavaivat ovat yleisiä ja moni linnuista kuolee kesken kasvukauden.

..Vasikka otetaan pois emoltaan välittömästi syntymän jälkeen ja maito otetaan ihmisten käyttöön. Tähän perustuu maitotuotanto. Vasikka ei saa siis koskaan kokea emonsa hoivaa.  Jos vasikka on sonni, se kasvatetaan lihaksi. Lehmävasikan kohtalo on joutua itse maidontuottajaksi. Jotta maitoa tulisi, on lehmän synnytettävä uusi vasikka joka vuosi.

..Suurin osa meistä kauhistuisi jos koiria ja kissoja kohdeltaisiin kuten kanoja ja possuja tehotuotantotiloilla. Kuinka monen mielestä olisi hyväksyttävää pitää kissaa pienessä häkissä koko sen elämän ajan? Tai koiraa karsinassa, jossa se ei mahdu edes kääntymään?

..Suhteemme eläimiin on ristiriitainen. Monet suomalaiset koirat saavat joululahjoja, mutta sen sijaan SIAT, joita pidetään koiria ÄLYKKÄÄMPINÄ, elävät kurjissa oloissa ja kuolevat meidän makumieltymystemme tähden.

..Kanoilla on tyhmän eläimen maine, mutta todellisuudessa tutkimuksien mukaan ne ovat kuitenkin tietoisia eläimiä, jotka kykenevät mm. ajattelemaan tulevaisuutta.

..Riippumatta siitä mitä ja millä tavalla eläimet ajattelevat, varmaa on kuitenkin se, että ne kykenevät tuntemaan kärsimystä, kun niitä kohdellaan huonosti ja turhautumaan, kun ne eivät voi toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan.

..Tämän ristiriitaisen eläinsuhteen häviäjiä ovat ”tuotantoeläimet”: siat, lehmät, kanat, turkiseläimet. Miksi näiden eläinten pitäisi kärsiä ja kuolla vain sen takia, etteivät ne ole ”lemmikkieläimiä”?

..Vaihtoehto on olemassa: voimme valita kasvisperäisiä tuotteita kaupoissa.

..Eläinten kärsimys ja kuolema on piiloteltu siistien pakkausten ja mainoksissa hymyilevien sikojen kuvien taakse.

..Eläimet menettävät kuollessaan saman kuin sinä itse; ainutkertaisen elämän, eli kaiken.

..Jos tietäisimme mitä eläimet kokevat kuollessaan, olisimme kaikki kasvissyöjiä.

..Kasvissyöjä pelastaa yli 400 eläintä joka vuosi.

..Lihantuotanto saastuttaa enemmän kuin autot.

..YK-raportin mukaan lihansyönti on suurin yksittäinen syy ilmaston lämpenemiseen.

Ainoa keino auttaa puolustuskyvyttömiä viattomia karvaisia ystäviämme on lopettaa lihansyönti tai edes vähentää sitä.

Eläinystävällisessä ruokavaliossa alkuun auttaa uudistunut aloittelevan kasvissyöjän infopaketti, jonka voit tilata tai ladata täältä: http://oikeuttaelaimille.fi/kasvissyonti/tilaa-kasvissyojan-infopaketti

Lähteet: http://oikeuttaelaimille.fi/

Haluaisin nyt kuulla, kuinka moni lukijani on kasvissyöjä tai harkitsee ryhtyvänsä sellaiseksi?

PS. Make on tässä kanssani mukana 100-prosenttisesti ja on ollut mahtavinta kuulla, että hänkin kokee kasvissyönnin aloitettuaan voivansa paremmin kuin ikinä.

Eläinten asia on nyt otettava vakavasti. Eläinsuojelun edistäminen on otettava hallitusohjelmaan. Olemassaolevia säädöksiä on alettava oikeasti valvoa. Eläinsuojelulaki on uudistettava niin, että eläinten näkökulma on etusijalla. Allekirjoita vetoomus eläinten puolesta: http://oikeuttaelaimille.fi/elainasia

<3:Venla

Moni onkin varmasti saattanut nähdä uutisia, joissa kerrotaan kuinka Essena O´Neill 18-vuotias australialainen tyttö, jolla oli yli puoli miljoonaa seuraajaa Instagramissa ja 250,000+ tilaajaa YouTubessa lopetti somekanavansa ja perusti sivun, jossa hän kertoo nyt todellisia tarinoita kuviensa takaa. Hän haki epätoivoisesti sosiaalista hyväksyntää meikkaamalla 12-vuotiaasta lähtien, pukeutumalla vanhentaviin vaatteisiin ja yrittämällä olla seksikäs. Hänellä oli pakkomielle saada lisää tykkäyksiä ja seuraajia, sillä hän luuli saavuttavansa onnen tulemalla somejulkkikseksi.

Kun hän oli saavuttanut ominaisuudet, joita kadehti niin sanottujen hänen silmissään suosittujen tyttöjen kuvien perusteella, ei asiat olleetkaan ymmärrettävästi muuttuneet yhtään sen parempaan suuntaan, vaan päinvastoin. Elämän rakentaminen pinnallisten seikkojen varaan teki hänen olonsa luonnollisesti entistäkin epävarmemmaksi, tyhjemmäksi, yksinäisemmäksi, kateellisemmaksi ja vihaisemmaksi.

Uskon, että niin kauan kuin teet asioita siksi, että ne ovat oikeasti itsellesi tärkeitä ja koet edustavasi arvoja joiden takana seisot, lisäävät ne hyvinvointiasi ja onnellisuutta. Mutta kuten tässäkin tapauksessa, ongelmat alkavat muodostua siinä vaiheessa, kun ihminen tekee asioita vain hakeakseen hyväksyntää, saadakseen seuraajia tai miellyttääkseen muita. Tämä on asia, josta olen kirjoitellut teille aikaisemminkin pidemmin mm. TÄÄLLÄ. Nuori ikä ja sosiaalinenmedia on jokseenkin pelottava kombinaatio, siinä on valtavat riskinsä. Kenenkään ei tulisi perustaa omaa identiteettiään tykkäyksien tai muiden ihmisten kommenttien varaan.

Some todellakin on tietynlainen epätodellinen maailma. Jos siellä olo alkaa ahdistaa, on syytä viettää enemmän aikaa ”virtuaalitodellisuuden”  ulkopuolella. (pitäisikö ehkä jopa sanoa ”virtuaaliepätodellisuuden” ulkopuolella?).

Oma itsetuntoni ei perustu teidän tai kenenkään muunkaan positiivisten tai negatiivisten kommenttien tai tykkäyksien varaan. Tiedän itse millainen olen. Minulle oli onnekseni ehtinyt muodostua vankka itsetunto ja identiteetti jo ennen julkista työtäni näyttelijänä ja bloggaajana. Siksi varmasti koenkin, etten ole lähtenyt muuttamaan itseäni saamieni palautteiden perusteella tai joutunut esittämään jotain mitä en ole. Olen alusta alkaen tehnyt vain asioita joista nautin, ja välittänyt blogini kautta sellaisia sanomia, jotka ovat lähellä sydäntäni. Mitä enemmän otan asioista itse selvää ja mitä valistuneemmaksi tulen yhteiskunnallisten asioiden tilasta, sitä selkeämmin myös näen arvomaailman, jota itse haluan välittää ja edustaa.

Oli sitten kyse opiskelusta, työstä, harrastuksista, tai vaikka siitä sometilistäsi, mitä ikinä teetkään, jos et tee sitä itsesi takia, vaan muiden tähden ja varsinkin jos toteutat elämääsi parantaaksesi statustasi, ollaan erittäin huolestuttavalla ja ahdistavalla kestämättömällä polulla, joka ei johda kuin umpikujaan. Se ei palvele ketään, ja viimeisemmäksi se palvelee itseäsi. Muista, että muita voit yrittää huijata, mutta et koskaan itseäsi.

Kannattaa aina muistaa, että vaikka ihmisen instagram-tili näyttäisi täydelliseltä, kenenkään elämä ei sitä kuitenkaan todellisuudessa ole. On sanomattakin selvää, että sosiaalinen media koukuttaa, mutta mikäli huomaat sen hallitsevan liikaa elämääsi, on tervettä ottaa etäisyyttä. Onko jokaista hetkeä tarpeellista raportoida muille ja kenen vuoksi sen oikein teet? On hyvä irtaantua oman elämänsä liiallisesta julkisesta raportoinnista ja keskittyä nauttimaan maailmasta ja läheisistä, olla ennen kaikkea tilanteissa läsnä.

Olen myös yhtä huolissani kun Essena siitä, että sukupolvemme opetetaan kuluttamaan ja kuluttamaan koko ajan vaan lisää, sen kummemmin kyseenalaistamatta ja miettimättä, mistä kaikki oikein tulee, ja millä hinnalla se on tehty.

On rohkeaa ja hienoa, että hän antoi rakentamiensa kulissien romahtaa ja kokee nyt ajavansa vihdoin asioita, joiden takana hän itse seisoo ja jotka hän kokee tärkeäksi.

Minulle tärkeitä asioita ovat: koirani, läheiset, terveys, eläimet, luonto. Se, että saan tehdä luovia töitä, joista oikeasti nautin, sai niistä sitten rahaa tai ei. Kaikista tärkeintä on sisin, sekä itseni, että muiden. Kaikki muu on vain pintaa. 

Nyt kysynkin, mikä on sinulle tärkeätä ja millaisia arvoja juuri sinä haluat välittää?

<3:Venla

Viime viikonlopun aamiaishetkeni vierähtivät loistavassa seurassa, kun brunsseilimme yhdessä lauantaina, sekä sunnuntaina ihanien tyttöjen kesken erilaisilla kokoonpanoilla.

Miten rentouttava tapa viettää vapaapäivää perinpohjin kuulumisia vaihdellen ja leipomuksista nauttien. Tälläkin kertaa ruokaisat brunssieväät osoittautuivat nappivalinnaksi, kun päivä kääntyi myöhäiseen sunnuntai-iltaan juttelutuokioidemme perinteisesti venähtäessä.

Vaikka postauksen kuvat ovatkin eräältä arjen aamupalaltani, niin viikonlopun mielensopuikoihin ikuistuneille brunssiotoksillemme yhteistä on seesteinen tunnelma ja kynttilänvalo.

Kyllä tämän tyttöenergian voimin jaksaa taas mainiosti!

Mikä on sinun brunssibravuurisi tai lempi brunssiherkkusi? Minun uudeksi suosikikseni nousi ehdottomasti viikonlopun tarjoilupöydästä löytynyt ystäväni leipoma kasvispiirakka.

Ihanaa viikonjatkoa toverit!

<3:Venla