Moni siitä vihjailikin jo, edellisen postauksen kuvien jälkeen. Sain siis muutamilta kommenttia ja viestiä siitä, että kohta blogistani saadaan varmasti lukea iloisia uutisia.

En ensin oikein ymmärtänyt mistä jengi puhuu. Kunnes sitten muutamien samankaltaisten vinksu-hymiöiden ja sanavalintojen jälkeen, tajusin mistä on kyse. Arvatkaa mitä kaverit, joudun nyt tuottamaan joillekin mahdollisesti pettymyksen. Mikäli edellisen postauksen kuvissa mahani näytti mahdollisesti alhaalta pallomaisesti turvonneelta, kyse oli vain selllaisesta ainakin minun kaveripiirilleni tuiki tutuksi tulleesta nimityksestä kuin; menkkaturvotus. Samanlaista turvotusta vatsalleni aiheuttaa myös herkuttelu, mutta olen valmis ”kärsimään” silloin tällöin herkkujenkin takia tuon turvotuksen.

Joten ennen kuin kukaan alkaa enemmän mitään spekuloimaan, saati onnittelemaan, niin pakko pysäyttää huhut ja todeta: kyllä, tiettyyn aikaan kuusta meikäläisen paino saattaa nousta useammankin kilon, alavatsaa, sekä naamaa turvottaa, ja muutoin suhteellisen hyväkuntoiseen ihooni saattaa ilmestyä muutama näppy. That´s life. Olen iloinen, että hormonitoimintani skulaa normaalisti, vaikka en monen muunkaan tavoin mikään kuukautisten sivuoireiden fani olekaan.

Itsehän en siis edes kokenut tai ajatellut, että näyttäisin kuvissa raskaana olevalta. 😀 Päälle kuusi vuotta kameran edessä töitä tehneenä, olen luonnollisesti tottunut siihen, että töihin on mentävä, vaikka olisi kuinka pahat silmäpussit, naamaturvotus tai bad hairday. Niinkuin aivan varmasti kaikki muutkin ihmiset. Ero on tietenkin vain siinä, että mahdollisesti harvemmin ne, jotka eivät satu olemaan julkisessatyössä ikuistavat näitä hetkiä sosiaaliseen mediaan, saati miljoonan ihmisen nähtäväksi.

Jos kuitenkin päivittäin työskentelet kameran kanssa, tai käyt treenikuvauksissa, haastatteluissa jne. saattaa olla päiviä jolloin ne hetket ja ulkomuotosi ikuistuvat nauhalle tai paperille, vaikka itselläsi ei se kaikista hehkein ja edustavin olo olisikaan. Minun mielestä se on vain realistista elämää.

Ja vaikka kauniita valokuvia ihailenkin, en missään nimessä halua jakaa itsestäni blogiin pelkästään kuvia, joissa näyttäisin mahdollisimman solakalta tai rasvattomalta, sillä sehän antaisi eritoten nuorille lukijoilleni varsin epärealistisen kuvan kunnostani. Eihän suinkaan minullakaan ole kestona vatsapalat koko ajan tiukimmillaan näkyvillä, eihän se olisi edes terveellistä. Enkä sitä tavoittele. Elämässäni on paljon tärkeempiä asioita. On myös toki otettava huomioon, että toisilla geneettisten tekijöidenkin ansiosta vatsalihakset saattavat näkyä kestona muita helpommin, mikäli on luonnostaan alhaisempi rasvaprosentti. Vaikkei oma kuntoni sen suuremmin ailahtelekaan, siksi etten harrasta dieettejä. Niin välillä on kuitenkin kausia, jolloin keskityn haastamaan itseäni enemmän lihaskuntotreeneissä, jolloin minun runsaalla syömiselläni lihasta saattaa karttua enemmän, ja tulla myös pientä nesteturvotusta. Kun taas toisinaan on kausia jolloin haastan itseäni enemmän lenkkipoluilla, jolloin sekin saattaa vaikuttaa ruumiinrakenteeseeni. Tällöin saatan näyttää ehkä pienemmältä, koska faktahan on, että kyse on hyvin erilaisesta treenistä. Usein lomilla ja reissuilla myös herkut maistuvat, ja jos tulee muutama kilo lisää, senkin kanssa olen aivan sinut, sillä arkeeni ja normaaliin rytmiin palatessa ne lähtevät usein pois, joten sekään ei hyvinvointiani horjuta, vaan päinvastoin. Lähtökohtaisesti en siis itse keskity siihen miltä näytän, vaan ainoastaan treenaamaan monipuolisesti ja nauttimaan liikunnasta. Erilaisten treenitapojen sivutuote on ulkonäön mahdollinen muuttuminen, joskin mun tapauksessa ehkä varsin pieni sellainen.

Olen myös sitä mieltä, että katsojilta ja lukijoilta vaaditaan kuitenkin jonkin sortin medialukutaitoa, sillä ajattelen tavallaan postauksen toteuttamisen ikään kuin aikakausi-, treeni-, hyvinvointi- tai muotilehden sivujen kaltaisesti. Tarkoitus on inspiroida, herättää ajatuksia ja tuoda hyvää mieltä arkeen kivoilla teksteillä, pohdinnoilla ja hienoilla kuvilla. Rakastan suunnitella ja valokuvailla erilaisia maisemia, ihmisiä, asioita ja tilanteita, ja kehittyä valokuvaajana. Jos taas olen itse kameran edessä mallina, en kuitenkaan anna omien turvotuksieni estää tuottamasta blogiini sisältöä.

Eli yhteenvetona: pullat ovat täällä taloudessa uunissa lähinnä keittiöstä löytyvässä sähkölaitteessa. Korvapuustit nimittäin. 😉

Aitoa torstai-iltaa rakkaat lukijat!

<3:Venla