Pakko sanoa muutama sananen niille, jotka saattoivat pahoittaa mielensä maanantain Fitnesspäiväkirjat jakson kommentistani. Suurin osa oli onneksi saanut ajatukseni ytimestä kiinni, mutta valitettavasti muutama ei aivan ymmärtänyt sitä, kun kerroin, että minun on välillä vaikea käsittää miksi nykypäivänä niin moni päätyy kirurgin veitsen alle hankkimaan esimerkiksi  isompaa rintavarustusta. Valitettavasti ohjelma-aika on rajallinen ja ymmärrän, ettei tähän ollut mahdollista laittaa koko pitkiä sepustuksiani aiheesta, mutta todella ikävää jos joku sai nyt väärän käsityksen sanomastani ja koki nämä muutamat ohjelmaan valitut lauseet niin, että suhtaudun jotenkin alentuvasti ihmisiin, jotka ovat syystä tai toisesta silarit päättäneet hankkia. Se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni, pahoittelut siitä.

Suurin osa onneksi ymmärsikin sen, että koen itse bloggaajana ja julkisessa työssä ollessani erittäin tärkeänä olla jonkinlainen roolimalli ja auttaa nuoria tyttöjä ja miksei vanhempiakin hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Mielettömän moni on myös ilokseni tullut erikseen kiittämään siitä, että tuon vahvasti esille vastakkaista kantaa tähän yleistyvien kauneusleikkausten viidakkoon.

Minusta on surullista, että niin moni määrittelee naisellisuutensa rintavarustuksen tai muiden muotojensa perusteella. Minusta naisellisuus on jotain niin paljon enemmän, kuin isot tissit tai ylipäätänsä ulkonäkö.

En kuitenkaan suinkaan tuomitse ketään, joka on päättänyt syystä tai toisesta silikonirinnat hankkia, koska olen muutenkin elämänarvoiltani sellainen ihminen, että annetaan kaikkien tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Ylipäätänsä koen, että kyse on jokaisen henkilökohtaisesta päätöksestä.

Olen vastuussa ainoastaan siitä, millaista kuvaa itse annan. Tiedän, että minullakin on paljon nuoria seuraajia, ja tiedostan että nykypäivänä ulkonäköpaineiden määrä on varmasti suuri. Olen itse sitä mieltä, että juuri erilaisuus on kaunista, se ettei ole toista samanlaista kuin sinä siellä ruudun takana. Siksi koen, että jos itse menisin kirurgin veitsen alle muokkaamaan itseäni, en näyttäisi enää Venlalta.

Jos kuitenkin joku toinen kokee, että isomman rintavarustuksen hankkiminen parantaa omaa oloa tai mahdollisesti itsetuntoa, en koe että se on väärin tai minulta pois. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia! Minua henkilökohtaisesti harmittaa vain se, kuinka monet joidenkin lasten esikuvat kertovat kannustavaan sävyyn erilaisista kauneusleikkauksista, aivan niinkuin lasten ulkonäköpaineiden määrä ei olisi jo aivan liian suuri.

Toivon vain, etteivät liian nuoret ihmiset päädy tähän leikkaus ratkaisuun ja myöhemmin sitten kadu päätöstään, sillä tällaistenkin ihmisten kanssa olen aiheesta keskustellut. Monelle kun itsevarmuus ja elämänarvot muokkautuvat vasta iän myötä. He ovatkin kertoneet, että kamppailivat teini-iässä oman kehon hyväksymisen kanssa ja päätyivät hankkimaan silikonit. Myöhemmin sitten vuosien päästä harmittelivat, että tekivät leikkauspäätöksen aivan liian nuorena, koska eivät olleet siinä vaiheessa vielä tietoisia siitä, mitä oikeasti haluavat tai sinut itsensä kanssa ja nyt myöhemmin toteavat, että se oli aivan tarpeeton ja hätiköity päätös.

Juuri tässä jokunen aika sitten puhuin erään ystäväni juhlissa kahdeksantoista vuotiaan tytön kanssa, joka kertoi miettivänsä nenäleikkausta, sillä hän oli saanut pojilta negatiivisia kommentteja nenästään. Minusta surullisinta on, jos pojat tai miehet saavat ajattelemattomillla kommenteillaan murennettua nuorten tyttöjen itsetuntoa. Toivon vain, ettei kukaan päädy leikkauspöydälle, ainakaan kenenkään muun aloitteesta. Minusta oli ihana huomata, kuinka tästä aiheesta syvemmin tytön kanssa juteltuani, hänen silmänsä suorastaan syttyivät ilosta ja hän ymmärsi, että tuollaiset poikien kommentit voi jättää ihan omaan arvoonsa. Jos mies kannustaa sinua leikkauspöydälle, ei vika ole sinussa, vaan hänessä, suosittelen silloin vaihtamaan miestä! Älä anna kenenkään esineellistää sinua. Maailmasta löytyy niin paljon ihmisiä, jotka hyväksyvät ja kunnioittavat sinua sellaisena kuin olet, jos tällaista seuraa ei vielä ole löytynyt, on parempi vaihtaa seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Minusta kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä, ei mikään leikkaus tai sen kummemmin dieettikään itsessään voi korjata itsetuntoasi vankaksi, sillä silloin unohdetaan kokonaan se, että olet niin paljon enemmän kuin pelkkä kuori. Sinulla on sydän, luonne, persoonallisuus, oma tempperamentti, ajatukset, tapasi puhua ja suhtautua muihin ihmisiin, kaikki ne, jotka tekevät sinusta juuri sinut ja ainutlaatuisen.

Jos kuitenkaan muotoihinsa ei ole tyytyväinen on niitäkin mahdollista muokata luonnollisemminkin keinoin esim. treenaamalla. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikka itse treenaan paljon, en tee sitä siksi, etten rakastaisi kroppaani tai että olisin tyytymätön, vaan juuri siksi, että kunnioitan kehoani sellaisena kuin se on ja saan treenistä irti jotain niin paljon enemmän kuin pelkkiä ulkonäöllisiä muutoksia, nimittäin terveyttä, hyvää oloa ja energiaa. Minusta olisi tärkeää, että rakastaisi itseään, oli sitten minkä kokoinen tai näköinen tahansa. Minun terve rakkaus itseäni kohtaan, ei ole muuttunut sen myötä olenko ollut sirommassa, turvonneemmassa tai laihemmassa kunnossa, sillä olen ollut silti se sama Venla sisältä. Sen sijaan energiatasoni ja elämänlaatuni on muuttunut paremmaksi liikunnan ilon, säännöllisen syömisen ja niiden tuoman hyvinvoinnin ja virkeyden myötä. Vaikka itse treenaan salilla, en suinkaan ajattele, että muiden täytyisi näin tehdä, toki lihaskuntoaan on terveyden kannalta hyvä pitää yllä, mutta kaikilla sen sijaan ei suinkaan tarvitse olla isoja lihaksia, vallitsi sitten millainen treenibuumi tahansa. Minä en henkilökohtaisesti itse ihaile vain tietynlaista kauneutta, vaan erilaisia valloittavia persoonia. Tärkeintä on, että toteuttaisi myös sitä tapaa liikkua, mistä itse nauttii. Minun on vaikea käsittää miksi erilaisuuden arvostaminen usein unohdetaan, ja niin moni haluaa mennä siihen samaan muottiin. Pahimmassa tapauksessa yhden asian muokkaaminen kirurgilla ajaakin mielettömään leikkauskierteeseen, koska lähdetään sen niin sanotun oman pään sisällä olevan "täydellisen" virheettömän ihmisen jäljille, jota ei ole olemassakaan. Koska ongelma on korvien välissä, ei kehossa.

Ei pidä myöskään ottaa minun sanomaani liian henkilökohtaisesti itseensä, tarkoituksenani ei ollut loukata ketään, tai aiheuttaa mielipahaa, jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, niin siis minullakin.

Jos olet itse sinut silikoniesi kanssa, silloin ei pitäisi myöskään muiden eriävät mielipiteet aiheesta horjuttaa.

On otettava huomioon, että me keskustelimme ohjelmassa lähtökohtaisesti kauneusihanteista, ja silikoneihin liittyen terveistä nuorista naisista, jotka leikkaus päätöksen päättävät tehdä. En suinkaan puhunut nyt rintasyöpää sairastavista tai erilaisista mahdollisista kehityshäiriöistä.

Minua ei kiinnosta vallitseeko lehtien palstoilla tai mahdollisesti ulkomailla julkkisten keskuudessa milloin mikäkin trendi, oli kyseessä sitten huulitäytteet, silikonit tai iso takamus. Pelottavinta on, että monella nuorella ei ole vielä kehittynyttä medialukutaitoa, ja joka tuutista puskevat kauneusleikkaukset ja ihanteet aiheuttavat mielettömät paineet  ja pahimmassa tapauksessa halun pyrkiä itse näihin samoihin muotteihin. Tätä ilmiötä vastaan minä aion taistella jatkossakin ja muistuttaa edelleen jokaiselle vastaantulevalle nuorelle tytölle, joka kertoo poikien kommenttien tai median luomien paineiden takia harkitsevansa leikkausta, kuinka uskomattaman kaunis ja riittävä hän on juuri sellaisenaan, koska toista samanlaista persoonaa ja olentoa, ei maa päällään kanna.

Sääli jos joku itse asettaa itsensä pelkäksi miesten seksiobjektiksi ja laukoo julkisuudessa omia totuuksiaan siitä, ettei muu kuin isorintainen nainen voi olla miesten mieleen, tämä saa kyllä rehellisesti sanottuna minun vereni kiehumaan,  asia kun ei todellakaan mikään faktoihin perustuva totuus ole, päinvastoin, makuja on niin monia kuin meitä ihmisiäkin. Itse pienirintaisena en ole koskaan saanut mitään negatiivista palautetta miehiltä rintavarustuksestani, vaan aivan päinvastoin.

En alunperin ajatellut ottaa kantaa koko tissikeskusteluun, koska mielestäni on hassua, kuinka paljon muutenkin tämä pelkkä yksi ruuminosa saa tilaa ja huomiota lehtien palstoilla, aivan niinkuin naisessa ei mitään muuta kiinnostavaa olisi.

 En ajatellut sen pidemmin aiheesta virkkoa, sillä Vilma Peltonen kirjoitti jo aiemmin blogissaan aiheesta erittäin monipuolisen ja asiallisen postauksen, enkä voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Lisättävää ei juuri löydy. Käy ihmeessä lukemassa upean Vilman postaus täältä, jos et ole sitä vielä tehnyt.

Yhtälailla Vilman tavoin, koen olevani erittäin seksikäs, eikä se suinkaan perustu siihen kuinka suuri rintavarustukseni on. Ylipäätänsä ehdottaisin monia miettimään onko seksikkyys todella se ainoa tärkein ominaisuus, johon sinä haluat pyrkiä? Surullista on, jos ei itsessään muuta kehitettävää löydä. Minä ainakin haluan oppia uutta, kehittää itseäni, taitojani, nähdä maailmaa ja kasvaa ihmisenä, avopuolisona ja ystävänä. Enkä suinkaan rakentaa elämääni ulkonäöllisten seikkojen varaan.

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme.

Ihanaa keskiviikkoa lukijat rakkaat!

<3:Venla