Camarillo Premium Outlets

Voihan vitsi! Viime aikoina on tapahtunut niin paljon, että reaaliaikaista postattavaa on ollut läppäri ja kamera pullollaan (ja on edelleen, mikä on tietenkin iloinen asia), mutta meinasin tässä hässäkässä aivan unohtaa, että mulla on teille kuitenkin vielä mielettömästi kerrottavaa myös Jenkkireissulta. Jatkukoon siis Roadtrip-tärppien jako nyt vihdoinkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt kaikki tarjoushaukkajormat tarkkana (Make heräs ainakin), mikäli haluat tehdä edullisia löytöjä, kannattaa Losin reissulla ampaista oitis kurkkimaan Outlettien tarjontaa.

Niinkun näkyy parkkipaikalla ei ole tunkua ja tilaa riittää. Ajomatka juuri tänne kyseiseen Outlettiin taisi olla n. tunnin verran Hollywoodin ytimestä.

Alue on todella laaja ja eri liikkeiden kirjo huima, täältä löydätkin siis melkein kaikki mahdolliset muoti- ja urheiluvaatemerkit.

Hyvien halpojen löytöjen kunniaksi kelpaakin laittaa jalalla koreasti! #tanssinainakunvoin

Ihanaa pääsiäistä toverit rakkaat!

<3:Venla

Läksiäiset

Tämä otos kuvastaa hyvin meidän iltaa #photobombed #ahahaha

Viikonloppuna vietettiin rakkaan ystävämme Honkun läksiäisiä. Juhlakalumme sattuu olemaan epäilemättä porukan paras kokki ja intohimoisin ruoanlaiton rakastaja, joten hän halusikin itse loihtia illan menun ja viettää baari-illan sijaan, ennen kaikkea mielettömän hauskaa ja rentouttavaa,  meinasin ensiksi sanoa, että rauhallista koti-iltaa, mutta vaikka koti-illasta olikin kyse, ei se meidän tapauksessamme ollut kyllä sitä perinteisintä rauhallista illanviettoa nähnytkään.

Kiitos Hoang supermaukkaista herkuista <3

Ohjelmassahan oli mm. spontaania, jopa hiukan pelottavan heittäytyvää, kokematonta, villiä ja uhkarohkeeta akrobatiaa, sekä muotinäytöksiä, tai pitäisikö pikemminkö sanoa tyylikkäiden vaatteiden yhdistelemistä hirveimmällä mahdollisella tavalla. Alkoholilla ei suinkaan ollut osuutta päähänpistoihimme, olemme kaikki jo ihan tarpeeksi syntymähumalassa. Meininki on hulvatonta ihan luonnostaan!

Lisäksi Aasianmatkaajamme piti niin kauniin ja liikuttavan läksiäispuheen, että siinä valui taatusti jokaisen juhlameikit pitkin poskia.

Loppuillasta makoiltiin sohvalla ja jubailtiin.

Haikeisiin tunnelmiin takertumisen sijaan, keskityimme iloitsemaan ystävälle siunaantuneesta mahtavasta tilaisuudesta, sekä hänellä edessä olevasta upeasta kokemuksesta ja seikkailusta! Ja mitä siihen haikeuteen, sekä ikävään tulee, niin aika on tunnetusti opettanut meille, että sillä on tapana vierähtää niin nopeasti, että ystävämme on kohta takaisin kotosuomessa tuossa tuokiossa, ennen kuin huomaammekaan.

PS. Tosin juurikasvuni voi tänä aikana muutamaan otteeseen ilmoittaa, että ystäväni on viipynyt poissa liian pitkään, sillä sen lisäksi, että hän on rakas ystävämme, on hän koko porukan luottokampaaja. 😉 Hän siis tulee taatusti pärjäilemään loistavasti maailmalla, mutta apuva, me ollaan kaikki sen sijaan pulassa hiuspehkojemme kanssa täällä Suomessa! 😉

Honkulle onnenpotku pyllylle ja paljon riemua koitoksiin!

<3:Venla & muu konkkaronkka

Ihan rikki.

Moi tyypit!

Näin ensi alkuun haluan sanoa teille, kiitos lukuisista ihanista kommenteistanne.

Tarkoituksenani olikin vastailla jokaiselle jo useampi päivä sitten ja alkuperäisenä ajatuksenani oli myös postailla viikonlopun ohjelmanumeroista, sekä lisäksi julkaista toivomanne vatsalihastreeni. Aina ei kaikki kuitenkaan suju ihan suunnitelmien mukaan ja niinpä näiden edellä mainittujen tekeminen ei  valitettavasti olisi tullut kuulonkaan, sillä vatsalihakseni ovat olleet kipeät nauramisen ja treenien sijasta aivan muista syistä, nimittäin kaameasta kramppailusta. Voi morjens, olen siis postauksien rustailun ja virtuaalihalien lähettämisen sijaan, halaillut pönttöä oikein huolella. YÖK! Yleensä ilmeisen hyvä vastustuskykyni skippaa flunssa-aallot ja olenkin onnekseni erittäin harvoin kipeänä. Kuumeesta en kärsi juuri koskaan, ja jos saan jonkun pöpön, oireilee se korkeintaan parin päivän yskänä tai käheänä äänenä, joka lähtee itsekseen ilman sen kummempia potemisia tai toimenpiteitä. Kuuden ja puolen vuoden työputken aikana en ollut ikinä saikulla, ja se kertoo myös ilmeisesti jotain siitä rautaisesta vastustuskyvystäni, tai sitten liikunta, unimäärät, ravitseva ruokavalio ja vitamiinit ovat olleet erittäin kohdillaan ja tehneet tehtävänsä, kun onnistuin välttämään kaikki ne pahimmat sairastelu-aallot. Muistaakseni edellisen kerran, kun olin kipeänä, sain silloinkin ruokamyrkytyksen. Ja jälleen nyt ärhäkkä mahapöpö onnistui vetämään minut fleguksi sohvan uumeniin. Pari päivää on mennyt kylpyhuoneeseen kontatessa ja kuumehouruissa, kahden untuvapeiton alla villakerrasto ja pipo päässä täristessä. Energiaa ei sattuneesta syystä ole ollut edes luurin nostamiseen, joten olen tyytynyt erakoitumaan ja nukahtelemaan kesken leffojen, joita Make sitkeästi on laittanut pyörimään piristääkseen. Onneksi palvelussa ei ole ollut muutenkaa valittamista, ja kaikenmaailman vitamiini, sinkki, magnesium-vesiä on tullut litkittyä, sitä mukaa, kun niitä on eteeni ilmestynyt, appelsiineja ja lapsuudesta tuttua mustikkakeittoa ja maitohappobakteereita unohtamatta. Rakkain pieni karvaturrini on myös uskollisesti käpertynyt kylkeeni lämmittämään.

Näkymä kotisohvaltani käsin tästä nykyisestä olotilasta ja hetkestä olisi varmasti sopinut mainiosti tähän blogissa ottamaani linjaan, rehellisten tilannekuvien postailusta, ja ollutkin erittäin osuva ja jollain ankealla tapaa jopa viihdyttävä. Valitettavasti en jaksanut kuitenkaan virittää kameraa mihinkään, joten joudutte ”tyytymään” niiden kuvien sijaan, viime viikon lounastauon Talvipuutarha-visiitillä kameraan tallentuneisiin otoksiin.  Itsehän en ole takatalvea edes kohdannut, neljänseinän sisällä jumitettuani, mutta mikäli jollakulla on mieli maassa takatalven jälleen iskettyä, niin erinomaisena lääkkeenä siihen vaivaan, voi toimia äkkilähtö viidakkoon, eli vierailu Helsingin Talvipuutarhaan. Itse totesin viime viikolla, että pieni pako koleilta kaduilta ja kaupungin sykkeestä oli erittäin paikallaan, ja hiljaisuus, lämmin ilma, kaikki ne värikkäät kasvit, sekä valonmäärä piristivät mieltä ja kehoa kummasti, olo oli yllättäen heti paljon inspiroituneempi. Suosittelen!

Toivottavasti siellä alkuviikko on sujunut paremmissa merkeissä kuin allekirjoittaneella!

PS. Toivottavasti saitte tekstistä jotain selvää, en ole aivan varma kirjoitinko suomenkieltä laisinkaan, olo on sen verran heikko edelleen. Ahh, toisin kuin yleensä, tällä hetkellä haaveilen puhtaan ruoan sijasta, jostain erittäin tuhdista ja nopeasta energiasta, tästä lienee syyttäminen näitä parin päivän tahattomia erittäin alhaisia miinuskaloreita. Seuraavaksi kun alkaa tuntua, että ruokahalu palaa, ja jotain saattaisi pysyä sisällä, niin minä haluan oikein kunnon hampparin, ranet ja majoneesit, vaikken yleensä mikään suurin hamppari-fani olekaan.

<3:Venla