Casino, Joulubuffet

Toissa viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti sunnuntain perheillallinen Kulosaaren Kasinolla.

Make oli silloin viikonlopun töissä ja minullakin oli paljon hommaa. Olin varautunut, että viikonloppu menee molemmilla kokonaan duunien parissa. Make olikin kuitenkin sunnuntai päivällä laittanut minulle viestin: ”Pääsen lähtemään aiemmin töistä, joten laittaudu valmiiksi, varasin  alkuillaksi pöydän Kasinon Joulubuffettiin.”

Minähän satuin tietenkin juuri rupattelemaan siskoni kanssa puhelimessa päälle tunnin, ja sopivasti missasin tämän yllätysviestin. Hups! Samaan aikaan vanhempani olivat juuri hekin yrittäneet tavoittaa minua, kysyäkseen meitä sunnuntai-illalliselle kanssaan. Pienen hopun jälkeen, saimmekin loppujen lopuksi nopeasti (alle tunnissa) koko jengin kasaan ja menimme kaikki kimpassa, Veera ja Veeran kämppis Iida mukaan lukien Kulosaaren Kasinolle nautiskelemaan. Siispä loppu hyvin kaikki hyvin. Valmistautuminen on ihan yliarvostettua, tärkeintähän oli ehtiä illallistamaan hyvässä seurassa.

Jälleen kerran extemporejutut osoittautuivat juuri niiksi viikonlopun parhaimmiksi hetkiksi.

Yleensä olenkin sitä mieltä, että moneen juttuun pätee tämä: Liika etukäteen suunnitteleminen ja odotukset, vievät itse asialta sitä hohtoa. Siispä päähänpistot kunniaan!

Jos joulufiilis on vielä joltakulta hukassa, niin täältä sitä voi myös lähteä metsästämään.

Ihan mieletön tunnelma, eikö vain?

Mikä on teidän paras spontaanijuttu vähään aikaan?

<3:Venla

SOREL Boots

Kuten aiemmin jo kerroinkin TÄÄLLÄ , lähdin mukaan Indiedaysin ja SORELin luovaan yhteiseen kampanjaan, jossa sain yhdistää SORELin bootsit kolmeen erilaiseen asuuni.

Ensimmäisen asuni: lederhoset eli nahkabyysat (feikki), kevyt valkoinen kauluspaita (aina luottovalinta), mustavalkoinen muhkea neule ja kaulahuivi, sekä tietenkin mitkäs muutkaan kuin TIVOLI II HIGH BOOTSIT. Oon nyt näillä tallustellessani jälleen todennut, kuinka ihanaa ja tärkeää on ulos lähtiessä huomata, että kenkävalinta on osunut nappiin säällä kuin säällä. Ihan sama onko ulkona kova pakkanen, vai sataako vettä ämpäri kaupalla, eipä tarvi keleistä enää murehtia, kun jalat pysyy kuivana ja lämpimänä.

Toisen asun kruunaa perinteiset ajattomat tummanruskeat SCOTIA LACE BOOTSIT. Jotka mätsää hyvin yhteen ruskean Leopardiharsotunikani ja mustien farkkujen, sekä maastonvihreän teddyvuorellisen rotsin kanssa.

Kolmannessa asussa halusin näyttää, että nämä saappaat sopivat hyvin yhteen myös elegantimman ja juhlavamman asun kanssa. Asun viimeistelee TIVOLI II HIGH BOOTSIT yhdessä mustan karvahatun, kimaltelevan harso t-paidan ja mustien revittyjen farkkujen ja jakkutakin kanssa.

Ne jotka eivät ole vielä käyneet osallistumassa lukijakilpailuun kampanjasivulla,  niin hop hop! Nyt kiireen vilkkaa osallistumaan! Mikäli janoat voittaa lemppari SORELit itsellesi!

<3:Venla

SORELin löydät myös Facebookista ja instagramista @SOREL @SORELfootwear #SORELstyle

TO DO LIST, when everything goes wrong

Tiedättekö sen fiiliksen, kun pitäisi soittaa sinne ja tänne, lukea ja vastata maileihin. Mennä tuonne, tulla sieltä. Tehdä tämä tuohon ajankohtaan mennessä, ja tuo toinen juttu siihen mennessä.  Niin ja ainiin sitten vielä tämä. Mieleen putkahtelee miljoona tehtävää asiaa. Mikä se yks juttu oli? Apua en edes muista, vaikka kuinka yritän! Jotain piti tehdä? Kääk, ahdistus, kiire. Pienikin asia tuntuu suurelta, koska asioiden kaoottisuus estää ryhtymästä tekemään yhtään mitään. Ei tiedä mistä aloittaisi?  Nyt sun pitää hengähtää, eräs viisas sanoi. No jospa sytytän kynttilät rentoutuakseni. AARGH! Tukka syttyi tuleen!  😀  Ei ole todellista! T’ässä vaiheessa itseänikin alkoi jo hieman huvittaa, naurahdin ääneen. Kynttilät, BAD IDEA selkeästi, ainakin tässä mielentilassa.

Joinain päivinä vaan saattaa tuntua, ettei mikään meinaa onnistua. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin ainakaan ei palanut koko hiuspehko päästä, pieni suortuva vain. Äsh totean, ettei sitä edes kukaan huomaa. Mikä tärkeintä, minä ainakaan.

Menen kylpyhuoneeseen huuhtelemaan käryäviä suortuviani, kun tulen takaisin olohuoneeseen, huomaan, että lattialla lepää pankkikorttini, joka on kahdessa osassa. Miten se on edes mahdollista? No tottakai on, Mulan söi sen. HÄN todella osasi kaivaa korttini lompakosta. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan tosin innostua, koirani saattaa olla nero? Tai kenties tuleva taskuvaras? Ehkä hän vain halusi rajoittaa mamman shoppailua. Hyvä Mulan, olet tullut äitiisi, ihanan ajattelevaista ja vieläpä niin taloudellista. No mutta hei syödyt kaukosäätimet ja kortit, who cares? Ne on vaan materiaa, ihmisiä tai otuksia sen sijaan olisi vaikeampi korvata.

Seuraavana päivänä olisi aikainen herätys, makaan sängyssä ja tuijotan kattoon, erehdyn kurkkaamaan puhelimen näytöstä, paljonko minulla on vielä aikaa nukkua. Virheliike, nyt  vielä sen lisäksi, etten saanut unta, aloin juuri stressaamaan liian lyhkäisiksi jääneitä yöuniani. Onpas katala kierre.

” Venla, sinä olet aina niin positiivinen. Välillä mietin, meneekö sulla kaikki aina putkeen?”

  NO COME ON! Kellä muka menee? Haluaisin itsekin tavata sen ihmisen. Tosin tuskin silloin uskoisin sellaisen tyypin olevan ihminen ollenkaan.

Harvemmin vain tulen kirjoittamaan blogia edellä mainitun mielentilan vallassa. Sillä stressi tappaa luovuuteni. Haluan kuitenkin antaa rehellisen kuvan elämästäni ja arjestani, kuten olen aiemminkin sanonut, joten on mielestäni syytä tehdä joskus poikkeuksiakin. Vaikkei sillä kiukun tai stressin hetkellä tulisikaan tuotettua tekstiä, niin ainakin näin jälkikäteen muisteloimalla.

Minusta on kuitenkin parempi levittää ennemmin positiivista hyvää mieltä, sillä liika negistely on raskasta ja tarttuu ikävästi muihin. En itse ainakaan jaksaisi lukea synkistely-tekstejä kovinkaan suurta annosta, ellei niissä ole pilkahdus toivoa tai ripaus huumoria mukana. Riittää, että luen uutisia, sillä maailmalla tapahtuu aivan liikaa julmia ja surullisia asioita. Miksipä en siis yrittäisi omalla pienellä panoksellani, oman päiväni lisäksi myös mahdollisesti ilahduttaa jonkun muun päivää pienillä teoilla, ystävällisyydellä ja asenteellani. Sillä jälleen kerran uskon, että voimme vaikuttaa elämänlaatuumme hyvin paljon myös tavalla, jolla suhtaudumme asioihin ja vastoinkäymisiin. Minä haluan olla läsnä ja nauttia joka hetkestä, niin hyvin kuin suinkin osaan.

Sellaisen ”mikään ei tunnu onnistuvan” -päivän jälkeen yleensä totean, että on parempi mennä  suosiolla aikaisin nukkumaan, ennen kuin hiusten sijasta ehdin kiukuissani polttaa koko talon. Illalla asiat tuppaavat tuntua kaatuvan pahemmin päälle, mutta onneksi aamulla kaikki näyttääkin valoisammalta.

Ja vaikka vihaankin suorittamista ja tehokkuusajattelua. Niin myönnettäköön, että kyllähän se pakollisten tai vähemmän pakollisten asioiden ja velvollisuuksien valmiiksi saaminen vaan tuntuu hiton hyvältä. Vielä kuitenkin sitäkin paremmalta tuntuu, kun osaat höllätä, laittaa henkisen hyvinvointisi etusijalle, asiat tärkeysjärjestykseen ja huomata mitä kaikkea hyvää ympärilläsi on, vallitsevasta kiireestä ja stressistä huolimatta. Tajuat, että tämä ei ole kaikki, tämä on vain väliaikainen tila, jonka ei pidä päästää tulla pysyväksi, oman jaksamisesi ja hyvinvointisi kannalta. Kannattaa muistaa, että usein me itse teemme itsellemme kiireen. Aina on mahdollisuus hypätä pois oravanpyörästä. Vähintään hellittää edes hetken aikaa. Tai jopa tehdä pieniä pysyviä muutoksia, jotka sallivat enemmän aikaa itsellesi ja vähemmän kiireelle. Mihin meillä edes on kiire? Ja ketä varten? Joskushan se kiire tulee kuitenkin loppumaan. Yleensä kaikkien kiire loppuu viimeistään siinä kohtaa, kun oma tai läheisen terveys pettää. Olisipa hienoa, jos osaisimme havahtua jo ennen sitä.

Onneksi tästä ”mikään ei onnistu” -päivästä on jo aikaa, pieni etäisyys siihen päivään, auttoi näkemään positiivisia puolia myös siinäkin päivässä. Niin kliseistä kuin se onkin, aina elämä kuitenkin voittaa, ja tänään olikin jo MAHTAVA PÄIVÄ, koska päätin niin heti aamu viideltä, kun heräsin.

Välillä ihmisen, joka haluaa tehdä kaiken sata lasissa ja mahdollisimman hyvin, on vaikea olla stressaamatta pienistäkin asioista, mutta onneksi hyvällä tavalla rennompaa elämänasennetta voi myös opetella.

Jos tunnistat, että sinulla on hoidettavia asioita liikaa,  joskus  TO DO LISTAN tekeminen helpottaa suuresti. Minua se helpottaa hyvinkin paljon. Aloittaminen on aina toki kankeinta, mutta kun pääset vauhtiin, niin yhtäkkiä huomaat, että hommat onkin hoidettu. Anna itsellesi tilaa.  Älä vaadi itseltäsi liikaa. Hengitä syvään. Käy toimeen. Sinä pystyt siihen.

Seuraavat kuvat on otettu tänään, kun haimme arkeemme  joulufiilistä, käväisemällä Tuomaan Joulumarkkinoilla. Oletteko jo ehtineet käydä paikan päällä tunnelmoimassa? Juuri puhuttiin kotiin palatessa, että nämä päivän pienet erilaiset yhteiset extempore rentoutumishetket ovat juuri niitä parhaimpia.

My super cute & fresh jacket and beanie are from Kari Traa. (gifted)

Tunnelmallista viikonloppua ihanat tyypit!

PS. Muistattehan, että vielä on jokunen viikko voimassa tämä mahtava tarjous blogini lukijoille:

STUDIO SERENITYN uusille asiakkaille 1. käynti tutustumistarjouksella:

 Kaikki alle 100 euron hoidot -10% ja kaikki yli 100 euron hoidot -20%.
Myös lahjakortteja saa ostettua tuolla tarjouksella vuoden 2014 loppuun asti! Ei muuta kun nyt heti hakemaan arkeen tai pikkujouluihin itselle kivaa piristystä: ripset ja kynnet kuntoon!

 <3:Venla