”Moi,

minä olen ollut jo varmaan vuoden verran blogisi ”hiljainen” lukija eli en erityisemmin vieraile kommenttiboksin puolella. Nyt tuli kuitenkin jostain syystä sellainen fiilis, että on pakko kertoa kuinka paljon nautin tekstiesi lukemisesta. 🙂

Minulla itselläni on aika hankala elämänvaihe menossa: olen sairastanut seitsemän vuotta syömishäiriötä (kylläkin jo pitkällä voiton puolella siinä kamppailussa) ja olen ollut vuoden verran työttömänä yliopistosta valmistumiseni jälkeen (valmistuin alalta, jossa työpaikkoja ei yleensäkään ole hirveästi, mutta ei ainakaan tässä taloustilanteessa). Oma tilanteeni on siis aika epävarma ja hetkittäin hyvinkin ahdistava. Kuitenkin blogitekstejäsi lukiessa tulee lähes poikkeuksetta parempi fiilis, joka voi jatkua jopa monta päivää. Ja koska uusia tekstejä tulee melko usein, aina on iloisempi mieli.

Monet tekstit herättävät ajatuksia ja auttavat tajuamaan, ettei elämä ole niin vakavaa. Vaikka tilanne on nyt p*ska, huomenna asia voi olla jo toisin. Pitää yrittää saavuttaa asioita, joita haluaa ja jotka tekevät onnelliseksi. Pitää olla onnellinen myös tästä hetkestä, oli tilanne mikä tahansa… Se saa minutkin pyrkimään samaan, koska aina voi  kuitenkin hymyillä, nauttia ja rakastaa enemmän.

Ihailen ja ”kadehdin” hyvällä tavalla tapaasi elää, ja se saa minutkin pyrkimään onnellisempaan ja stressittömämpään elämään. Kiitos siis ihanista, innostavista ja ajatuksia herättävistä teksteistä!

Kiitollisena siitä, että jaat ajatuksiasi meidän kaikkien kanssa,

Ystävällisin terveisin,

Nimetön ”

Julkaisen tämän otoksen eräästä sähköpostista, jonka sain hetki sitten, koska haluan sanoa:

KIITOS.

Kiitos kuuluu sinulle (tiedät kyllä kuka) ja teille kaikille, sillä tämä viesti ja teidän kaikkien muidenkin ihanat kannustavat sähköpostit, merkitsevät minulle enemmän kuin uskottekaan.

Olen suorastaan sanaton. Ensinnäkin sen lisäksi, että te olette itse upeita, lahjakkaita persoonia. Arvostan, että joku vielä tänä päivänä, on oikeasti käyttänyt omaa kallisarvoista aikaansa, kirjoittaakseen viestin, tavallaan tuntemattomalle ihmiselle.

Eikä suinkaan minkä tahansa viestin, vaan viestin, joka puolestaan inspiroi minua jatkamaan. Bloggaaminen parhaimmillaan voi inspiroida puolin ja toisin, antaa vertaistukea monelle, herättää keskustelua, levittää vinkkejä, positiivisuutta, kannustaa muutoksiin, toimia päiväkirjana ja seikkailuna, jota rakennamme ja viemme yhteisvoimin eteenpäin.

Istun työhuoneessa läppärin ruutua tuijottaen, havahdun kun Make kysyy, onko mulla kaikki hyvin?

 Vastaan kyynelsilmin:

”On, liikutuin vain, kun luin näitä lukijoideni lähettämiä sähköposteja.”

Joten halusin vaan sanoa teille siellä ruudun takana, kuinka KIITOLLINEN olen.

YOU GUYS ROCK!

<3:Venla

PS: Olen kysynyt ja saanut luvan julkaista kyseisen viestin. En tietenkään jatkossakaan luvatta julkaise henkilökohtaisia viestejänne.