Sori pupuset! Blogini on viettänyt hiljaiseloa hetkisen. Syynä tähän on hirmuisen hektiset kuluneet viikot. Hupsista keikkaa, niin ne viikot vaan on vierähtänyt!

Meikäläinen on ollut muutto ja remppapuuhien parissa ja olen vielä jokusen aikaa. En olekaan vielä blogissa kertonut, että ostin avopuolisoni kanssa asunnon. Mieletön fiilis, kun vedettiin pankissa nimet kauppakirjan alle, ja se oli virallista. Kuulostaa niin aikuisten touhuilta, mutta minä taidan olla niin ikuinen lapsi, etten sitä aikuistumista tietyllä tavalla osaa edes käsittää. 😉 Mahtava tunne kuitenkin. Ihka oma koti, jota saa rempata niin paljon kuin huvittaa. Tehdäänkin siitä juuri meidän näköinen. Alkuperäiskunto olikin varmaan jostain seitkytluvulta, aikamoisen ankea ja karmea, mutta juurikin siksi täydellinen kohde meille, koska täysin remontoitava kohde olikin tähtäimessä.

Luontokuvaaja-Venla taas ollut vauhdissa. Teos: Luonto heräilee. 😛

Löytyykö lukijoistani tyyppejä, jotka ovat olleet samojen puuhien parissa tässä lähiaikoina?

 Ja voi pojat se muuttorumba! Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka hulinaa se onkaan. Käsi ylös, kuka tietää mitä tarkoitan? Käyt koko omaisuutesi läpi ja heität turhat tavarat pois ja pakkaat säästettävät kimpsut laatikoihin. Vaikka olenkin kaikkea muuta kuin himohamstraaja, ehkä pikemminkin neuroottinen siivooja (KYLLÄ MYÖNNÄN! Frendit-sarjan Monica-luokkaa), niin kyllä sitä turhaakin tavaraa oli silti vanhaan yhteiseen kotiin ehtinyt vuosien aikana kertyä. Toisaalta oli jollain tavalla todella puhdistavaa päästä eroon kaikesta ylimääräisestä kaapin täytteestä ja laittaa ne kimpsut kierrätykseen.

 Kuulinkin jostain, että ihmisten olisi hyvä muuttaa kahden tai kolmen vuoden välein, siinä mielessä, että silloin on myös pakko käydä koko omaisuus ja asunto läpi perinpohjaisesti, eikä ehdi kertyä sitä turhaa tavaraa niin paljon. Parasta tietysti olisi, ettei edes hanki mitään tarpeetonta, vaan tekee pitkällä tähtäimellä hyviä hankintoja ja harvoin. Siihen minä pyrinkin! Kummasti sitä eläessä kuitenkin kaikesta huolimatta jää varastonnurkkaan tavaroita, joista aivan hyvin voisi luopua. Nyrkkisääntö voisi olla: Jos et käytä/tarvitse jotain esinettä vuoteen, saati muista sen olemassa oloa, se tuskin on kovin elintärkeä sinulle. Rakkaimpia muistoaarteita lukuun ottamatta.

Tosin en usko, että kukaan haluaa turhan usein sitä muuttamisen vaivaa nähdä. Sen verran uuvuttavaa puuhaa se on. Luinkin jostain netistä, että Suomen Muuttopalveluyritykset ry:n mukaan muutto on kolmanneksi stressaavin asia ihmisen elämässä, läheisen kuoleman ja avioeron jälkeen. Enkä kyllä yhtään ihmettele, vaikka näin olisikin! 😀 Aikamoista hommaa.

Jottei menisi synkistelyksi, niin kaikesta on selvitty, vaikkakin pieniä vastoinkäymisiä on tullut vastaan. Muuttomiehet ei päässykään jelppimään muuttopäivänä, tuplabuukkauksen takia, mutta onneksi raavaat ja reilut kaverit tuli hätiin kantopuuhiin ja tavaroiden siirto kävi ongelmitta, tämäkin kääntyi siis voitoksi ja rahatkin säästy. Jee! Kiitti tuhannesti kantoapu-kamut!

Valitettavasti jostain on ajankäytön suunnittelussa tarvinnut tinkiä ja siksi blogipostauksia ei ole sadellut turhan tiuhaan viime aikoina. Mikä on kyllä harmittanut minua kovasti.

Harmikseni en ole myöskään ehtinyt treenailemaan tai näkemään ystäviäni todellakaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta onneksi kaikella on aikansa ja tämäkin remppaproggis tulee päätökseen, toivottavasti pian. 😀

Sitten ainakin osaan taas arvostaa kaikkea uudesta näkökulmasta,  sillä se minkä eteen on vuodatettu ennen kaikkea "aikaa, verta ja hikeä", on myös jollain tavalla todella palkitsevaa.

Treenijano on vaan kasvanut tässä tämän "pakostakin kevyemmän treenikauden" aikana ja olen käynyt salilla aamuisin sen mitä nyt olen ehtinyt. Päätin kuitenkin suosiolla jättää treenailun vähemmälle tämän muutto-rempparumban aikana. Sillä totesin, että itsensä kuuntelu on tärkeää jaksamisen kannalta. Kropan ollessa ehkä muutenkin tavallista stressaantuneemmassa tilassa, liian raskas fyysinen rasitus siihen kaiken päälle, olisi voinut olla liikaa ja tuottaa huonoja seurauksia.

Tämän hetkisessä ruokavaliossakin on parantamisen varaa, ja kovasti odottelenkin, että uusi keittiö on kokkailu kunnossa. Sen verran paljon enemmän on tullut viime aikoina syötyä noutoruokaa, kuin mitä mulla on yleensä koskaan tapana, onneksi kuitenkin myös niitä noutosalaatteja 😀  Hahaa älkää siis tehkö, niin kuin minä nyt olen tehnyt, vaan niinkuin minä sanon. Ruokavalio kohdalleen ennen kaikkea! Joskus kuitenkin elämässä tulee poikkeavia tilanteita, joihin on sopeuduttava, eikä turhaan niistä kannata stressailla. Olennaista on se halu ja tieto siitä, että minulle on vain vahvistunut se fiilis, että oikeasti rehellisesti rakastan enemmän terveellistä puhdasta kotiruokaa, kuin valmisruokamömmöjä. Puhdasta kotona valmistettua ruokaa syödessä olokin on paljon energisempi ja parempi.

Sneakpeek uudesta keittiöstä: valkoinen iso kiiltävä laattalattia ja musta kiiltävä kivitaso. Me likey! Kyllä tästä vielä megahieno tulee.

 Miten teidän kevät on edennyt? Haipakkaa mennään kohti kesää jo. Yritän kuitenkin muistaa elää hetkessä ja nauttia jokaisesta kauniista kevätpäivästä. Oliko teillä railakas vappu? Meillä se vierähti yllätysyllätys remppahommissa. Onneksi kuitenkin illalla ehdittiin käväistä ystävien illanistujaisissa nauttimassa Ninan itse tekemiä supermakoisia munkkeja ja simaa. Kiitos!<3 Valitettavasti unohdin räpsiä niistä kuvia.

Loppuun pakolliset salikuvat:

 operaatio: muuttopitsat hauberiin!

Paljon energiahaleja täältä ja tsemppiä kevään rutistuksiin kaikille!

 <3:Venla