Saavumme Poriin. Ympärillämme on ihanan letkeä festaritunnelma, sateesta huolimatta. Sen sijaan tämän vempeleen alapuolella parveilee pieni hilpeä, mutta hiljainen porukka. Ilmassa on aistittavissa jännitystä. Läppä ei lennä niinkuin yleensä, joku korkeintaan naurahtaa hermostuneesti. Minä olen harvinaista kyllä, aivan hiljaa. Sitä se jännitys teettää, kun miljoona ajatusta laukkaa samaan aikaan pään sisällä. Hetken jo mietin, pitäisikö sittenkin perääntyä ja toivottaa muille iloista brunssia yläilmoissa. Ukkostakin on luvattu, se ei ainakaan yhtään lievennä kauhuskenaarioita korvieni välissä. Yllättäen sade kuitenkin lakkaa ja taivas jopa selkenee hieman. Yritän muistutella itselleni, että pelko on vain tunne, jonka voi kohdata. Joissain tapauksissa tuo tunne voisi olla niin vahva, että se kannustaisi toimimaan, pakeneminen tuntuisi luonnollisemmalta ratkaisulta. Pelot eivät ole kuitenkaan aina pahasta, ne voivat tukea myös itsesuojeluvaistoa. Ymmärrän, että tässä tapauksessa pelkoni on kuitenkin osittain aiheeton ja teen päätöksen. Ei hitsi vieköön, kyllä se on mentävä, ettei sitten jälkeenpäin tarvitse harmitella.

Istumme tuoleihin ja turvallisuudesta vastaavat henkilöt laittavat vitsien saattelemana vyöt kiinni. Pöytä alkaa nosturin voimalla vienosti keinuen kohota kohti korkeuksia. Tukeva maa katoaa jalkojen alta. Aluksi hirvittää, en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, muistinkohan hengittääkään. Tuijotan hetken pöytää, enkä viitsi kuikuilla alaspäin. Pikkuhiljaa alkujännitys alkaa kaikota ja uskallan jo tähyillä ympärilleni. Kun olemme taivaalla, houstit keventävät tunnelmaa ja alkavat tarjoilla herkkuja. Olo on rauhallinen ja voin keskittyä nauttimaan maisemista.

Tälle lievälle korkeanpaikankammoiselle tämä kokemus merkitsi pelon voittamista ja itsensä ylittämistä.
Kertakaikkiaan ikimuistoinen elämys!

Kuinka moni teistä on sattunut käymään DINNER IN THE SKY -päivällisellä/ vastaavalla? Nyt viikonloppuna Porissa tai aiempina vuosina Helsingissä tai Tampereella? Tai kuinka moni aikoo mahdollisesti suunnata tuonne elokuussa, kun Dinner in the Sky vierailee jälleen Helsingissä?

PS. Olisi mahtavaa kuulla, millaisia pelkojasi sinä olet päättänyt kohdata ja voittaa?

<3:Venla

Toinen päivämme Hangossa valkeni aurinkoisena ja leppoisissa tunnelmissa. Upotimme varpaat hiekkaan ja otimme rennosti. Vaikka seikkailumieltä löytyykin edelleen, ja telttailu on retkeillessä enemmän kun jees, osaa sitä tässä iässä jo arvostaa myös hyviä yöunia, majoitusta ja astetta rennompia huveja. Toisin kuin joskus aiempina vuosina, oli tämän reissun missiona hyvän ruoan ja upean kesäpäivän tunnelman fiilistely, niiden meidän myöhäisten teinivuosien autossa yöpymisen ja railakkaan yöelämän sijaan. Vaikka olihan se kieltämättä edelleenkin hauska käydä pyörähtämässä myös illan riennoissa.

Heräsin lauantai-aamuna alakerrassa aamupalan parissa häärineiden ystävien iloiseen puheensorinaan. Toinen päivämme Hangossa sisälsi sängyllä löhöilyä, maailman parantamista, brunsseilua, maailman suloisimman Ruffe-koiran rapsuttelua, nauruhepuleita, rannalla kävelyä, kalliolla istuskelua, keskustelutuokioita ja tennispelien seuraamista.

Makekin saapui Mulanin kanssa päiväksi Hankoon tallustelemaan. Sushipiknikkeilyn jälkeen suuntasimme kotiin saunomaan. Espooseen päin ajellessa oli vielä pakko pysähtyä tunnelmoimaan lämmintä kesäiltaa ja pulahtaa järveen uimaan. Ah kesä<3 parhautta!

Kiitos rakkaalle reissuseuralleni ihanasta viikonlopusta!

<3:Venla

Vaikka humppaaminen a.k.a. juhliminen (minun tapauksessani tarpeeksi harvoin harrastettuna) hauskaa onkin, pidän kuitenkin hirveästi myös ihan perusarjestani ja niistä pienistä rutiineistani. Elämästämme iso osa ajasta menee kuitenkin sitä omaa arkea eläessä, ja siksi onkin mielestäni elämänlaadun kannalta tärkeää, koittaa tehdä arjestaan mieluista. Jottei elämä mene ohi, niitä viikonlopun spesiaaleja tapahtumia, festareita, juhlia tai lomamatkoja odotellessa.

Vaikkei mikään arki tuskin olekaan aina kivaa, voi pienillä muutoksilla ja omalla asenteella olla sen laadun kannalta suuri merkitys. Hetkessä eläessä, yksinkertaisista asioista iloitessa, kiitollisuutta unohtumatta, sekä rohkeasti omia mieluisia rutiineja etsimällä, voi löytää itselleen sopivan balanssin oman energiatason, aikataulujen, työn, opiskelujen, levon, harrastusten ja rentoutumisen välille. Sen tasapainon, jossa vaakakuppi kallistuu positiivisen arjen puolelle, vaikka stressaavat asiat ja haasteet kuormittaisivatkin aina silloin tällöin siellä vaa’an toisella puolella.

Kenellä tahansa saattaa joskus ihanan antoisan loman tai viikonlopun loppuminen herättää haikeita tuntemuksia, jopa harmitusta, mutta mikäli arkeen kiinni päästessään, toteaa siitä suurimmaksi osaksi nauttivansa, on tuskin syytä vielä huolestua. Mikäli kuitenkin kokee jatkuvaa suunnatonta ahdistusta, ja vaakakuppi kallistuu jatkuvasti sinne negatiivisen arjen puolelle. Voisi olla hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä tuo kestämätön olotila kumpuaa? Oletko onnellinen ja sinut itsesi kanssa? Mitä asioita voisit työstää tai kehittää itsessäsi, jotta elämänlaatusi paranisi? Nautitko työstäsi? Mitä vaadit elämältäsi ja itseltäsi? Osaatko olla itsellesi armollinen? Nukutko tarpeeksi? Syötkö riittävästi ja monipuolisesti? Osaatko tarpeen vaatiessa myös höllätä ruokailuista, jotta ne eivät aiheuta sinulle lisästressiä tai päänvaivaa? Annatko aikaa itsellesi? Osaatko irroittautua töistäsi ja rentoutua? Oletko panostanut itseesi, ystävyyssuhteisiisi tai parisuhteeseesi? Oletko ympäröinyt itsesi ihmisillä, jotka vastavuoroin tukevat ja antavat sinulle energiaa? Mitkä asiat, piirteet tai tavat herättävät sinussa positiivisia tuntemuksia? Miten voisit tuoda niitä elämääsi lisää?

Minusta on ihana nauttia illanvietosta ystävien kanssa, vaikka unirytmi silloin tällöin saattaisi sekoittuakin, mutta sen jälkeen eritoten tuntuu hyvältä palata takaisin arkirytmiin kiinni. Rakastan jokapäiväisiä pitkiä aamu- ja iltalenkkejä luonnossa koirani kanssa, energiaa antavia herkullisia terveellisiä aamupaloja ja ravitsevia itsetehtyjä lounaita. Rakastan työntekoa, omia pikku treenihetkiäni, ystävien treffaamista ja päivittäisiä askareitani. Pidän meidän pikkuperheen yhteisistä arjen ruonlaitto-, illallis, ja spontaaneista herkkuhetkistä, sekä työasioiden nollaamisesta päivän päätteeksi, vaikka lemppari Netflix-sarjani ja iltapalan parissa. Tykkään mennä ajoissa nukkumaan ja herätä virkeänä uuteen päivään.

Jos viikonloppuna on tullut valvottua tai nautittua enemmän alkoholia, alkaa oma viikkoni huomattavasti takkuisemmin. Saatan olla apeampi, enkä tunne oloani luonnollisesti yhtä energiseksi, iloiseksi tai edes omaksi itsekseni, ja siksi olenkin tehnyt valinnan, jossa sen nauttiminen ei kuulu jokaiseen viikonloppuuni, tai edes kuukauteeni tai joskus jopa vuoteen tai pariinkaan. En kuitenkaan kiellä itseltäni mitään. Voin ottaa lasillisen taikka pari viiniä, mikäli siltä tuntuu. Sekin on erittäin ok, vaikka hyvän ruoan kylkeen sen kaipaisin kausittain useamminkin. Fiilispohjalta siis mennään. Luotan kuitenkin itseni tuntemiseen, ja sen takia tälläisiä tilanteita ei tule vastaan turhan usein. Koen, että itsensä ja omien olotilojensa tutkiskelu on erittäin opettavaa ja antoisaa, ja auttaa tekemään juuri sinulle sopivia pieniä valintoja, elivät muut sitten miten hyvänsä. 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että rutiinitkin voivat alkaa kaatua päälle ja maistua puulta, mikäli niistä ei pääse koskaan irtautumaan, tai kunnolla lomailemaan ja rentoutumaan.

Mitä sellaista juuri sinä itse voisit lisätä maanantaipäivääsi, jotta viikonloppuvapaan tai arjesta irtautumisen jälkeen siihen paluu tuntuisi mielekkäämmältä? Jotain sellaista, että jopa kivankin irtioton jälkeen toteat, että voipa tämä tavallinen maanantai- tai tiistai-iltakin olla aika ihanan spesiaali.

<3:Venla