Suuntasimme perjantaina mitä mahtavimmalla porukalla jo perinteeksi muodostuneelle viikonloppureissulle, Suomen omalle iki-ihanalle Rivieralle Hankoon. Vaikka kotoa lähtiessä sataisikin kaatamalla vettä, voi olla varma, että perillä kohteessa auringonpaiste on taattu. Hanko ei pettänyt kyllä tälläkään kertaa! Lähdimme miniroadtripillemme matkaan jo aamuvarhain, jotta ehdimme ottaa kaiken ilon irti tästä ihastuttavasta kesäkaupungista.

Hampton-tyylisiä huviloita, silmänkantamattomiin jatkuvaa rantaviivaa, turkoosia merta, toinen toistaan täydempiä ravintoloiden terasseja ja hyväntuulisia ihmisiä ihastellessa, saattaa hetkeksi unohtaa olevansa Suomessa laisinkaan.

Vatsan alettua kurnia kaupungilla seikkaillessamme, suuntasimme lounaalle mihinkäs muuhunkaan kuin Hangon Makaronitehtaaseen. Onnekseni listalta löytyi gluteeniton pomodoropasta, joka sattui olemaan myös vegaaninen, joten meikäläinenkin sai vatsanpohjalle makoisaa täytettä.

Ystävämme kämpillä hengailtuamme ja pienet päikkärit otettuamme, suunnistimme seuraavaksi päivälliselle ja illan rientoihin isommalla poppoolla.

Saksofonin upeat soundit kantautuivat veneen kannelta öisen meren ylle, iloisen juhlakansan tanssiessa täpötäydellä paatilla. Yökerhossa piipahdettuamme, hipsimme ajoissa vällyjen väliin nukkumaan.

PS. Kiitos paljon edelliseen postaukseen tulleista kommenteista! Hienoa, että aihe herätti keskustelua.

<3:Venla

Tässä virtuaalisessa kiiltokuvamaailmassa seikkaillessa, saattaa turhan usein unohtua, ettei kenenkään elämä ole täydellistä, vaikka hyvin muotoiltujen lauseiden ja onnistuneiden otosten mukaan joskus siltä saattaisi näyttääkin. Kuten Yrittäjä-lehteen tehdyssä haastattelussa kerroinkin, mielestäni blogit ovat jonkinsortin aikakauslehtiä. Niistä voi tulla hakemaan inspiraatiota oman mielen tutkiskeluun, hyvinvointiin, matkailuun, kulttuuriin, eettisiin ja ekologisiin asioihin, erilaisiin harrastuksiin, ruoanlaittoon, treenamiseen, sisustukseen, pukeutumiseen, kauneudenhoitoon jne.

Kaikkea lukemaansa ei kuitenkaan kannata niellä pureskelematta ja on myös syytä muistaa, ettei kenenkään Instagram-tili tai blogi ole koko totuus. Se on vain pieni otos ihmisen elämästä.

Blogi voi tarjota arjen pakopaikan, josta ei halutakaan etsiä muistutusta niistä omista päälle pukkaavista deadlineista, siivousta kaipaavasta kodista tai vastaamattomista sähköposteista, vaan sieltä tullaan keräämään juurikin vastapainoa sille kaikelle. Parhaimmillaan sieltä voi imeä vinkkejä, voimaa, vertaistukea ja hyvää oloa, kunhan muistaa, ettei päädy kadehtimaan tai haikailemaan kenenkään toisen helpolta näyttävää elämää tai duunia, jonka taakse voi kätkeytyä todellisuudessa tuhottoman paljon työtunteja ja omia haasteita. Huoliteltu kokonaisuus vaatii paljon vaivaa, vaikka ulkopuolisen silmin sitä saattaa olla vaikea hahmottaa. Eikä siitä voi lukijaa syyttää, kaikki kun saadaan näyttämään niin helpolta ja ehkäpä toisaalta juju onkin juuri siinä. Kun halutaan mieluummin keskittyä elämän pieniin iloihin ja levittää positiivista energiaa, sysätään ne omat huonot päivät ja murheet taka-alalle ja keskitytään tuottamaan jollekin toiselle piristävää sisältöä, jotta lukija voisi lähteä postauksen luettuaan jatkamaan elämäänsä hyvin mielin, oli kirjoittajan päivä sitten ollut millainen tahansa. Karkeasti sanottuna tavallaan kuin jonkin asteisessa asiakaspalvelutyössä; ei tuoda yksityiselämää työpaikalle tai anneta henkilökohtaisten asioiden vaikuttaa palvelun laatuun. Todellisuudessa siis se, mitä ulkopuolinen näkee jonkun toisen elämästä, voi olla vaan jäävuoren huippu siitä kaikesta todellisesta työmäärästä ja haasteista.

Jonkin verran matkaa on myös oman blogini alkutaipaleelta tultu; vanhan kameran ja puhelimen sumeat kuvat ovat vaihtuneet järjestelmäkameraan ja jossain vaiheessa kuvien editoimisenkin opetteluun on käytetty tovi jos toinenkin. Poukkoileva ajatuksenvirta ja jäsentelemättömät päiväkirjamaiset pintapuoliset viikkokatsaukset ovat vaihtuneet kirjavaan postausten joukkkoon; toisinaan mennään tiheämmällä, toisinaan kevyemmällä tahdilla, toisinaan pintaraapaisuilla, kivoilla kuvilla, spontaaneilla mietteillä, tekemisillä tai tunnetiloilla, ja toisinaan taas paneudutaan syvemmin, suunnitelmallisemmin ja huolellisemmin jäsennellen, johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen tai aiheeseen. Myös sisältömarkkinoinnin, mainonnan, kampanjoiden suunnittelun ja myynnin salat ovat vuosien varrella tulleet niinkin tutuksi, että ammattitaidon kartuttua siitä on saanut lisätyön blogin rinnalle.

Kehityksen mukana meneminen ja uusien taitojen oppiminen, ei ole sulkenut pois mahdollisuutta pysyä omalle tyylilleen uskollisena. Minusta juuri se on mahtavaa, että meillä jokaisella on oma tapamme käyttää mielikuvitusta, oma ainutlaatuinen tapamme kikkailla ja leikitellä sanoilla, rustailla koristeltuja tai vähemmän koristeltuja humoristisia, positiivisia, surkuhupaisia, asiapainotteisia, melankolisia, runollisia, syvällisiä tai kepeitä tekstejä. Meillä kaikilla on myös oma tyylimme hakea kuvakulmia, oma tapamme räpsiä valokuvia, oma tapamme editoida tai olla editoimatta otoksia. Ja minusta juuri se on rikkaus. Meidän persoonallinen ja omalaatuinen tyyli on vahvuus. Jokaiselle löytyy jotakin. Blogien kirjon kasvaessa, onkin tärkeää pitää kiinni omasta jutustaan. Jo kerran tehtyä on turha toisen lähteä kopioimaan. Niinkuin elämässä ylipäätänsäkin; kannattaa keskittyä kehittämään ja toteuttamaan itseään, tekemään omaa mieluista juttuaan, omilla säännöillä, omalla tahdilla ja juuri omalla tavalla.

Vaikka pidänkin eritoten pidempien pohdiskelujen, lyhyempien mietteiden, hyvinvointi-, ruoka- ja matkavinkkien jne. jakamisesta, voi jossain postauksessani seikkailla myös kulkukoira, piisami tai vaikka sorsa (kuten olettekin ehkä huomanneet), tai ulkomailla kadulla korttia pelanneet vanhat herrasmiehet, aidosti naurava ystävä, karu maisema, lumihiutaleet tai auringonsäteet, sillä jonakin päivänä juuri se on ollut minun päivän oma mietekuvani. Juuri se hetki, joka herätti minussa tunteita. Juuri se aihe, joka innoitti pohdiskelemaan elämää. Oli kohde, kuvakulma, valaistus tai asento jonkun toisen mittapuulla kuinka epätäydellinen hyvänsä.

Blogini aiheetkin ovat luonnollisesti vaihtuneet ja muokkautuneet vuosien saatossa, elämää ihmetellessä ja erilaisia asioita ja arvomaailmoja puntaroidessa. Olenhan samalla itsekin rämpinyt läpi erilaisten elämänmuutosten ja vaiheiden, ja jos toivoa sopii, ne kokemukset ovat jopa saattaneet hieman opettaa ja kasvattaa minua ihmisenä. Ajan kuluessa olen kuitenkin pitänyt yhdestä asiasta visusti kiinni; Haluan pohdiskella yleisesti myös niitä elämän pieniä säröjä, vaikken kaikkea yksityiselämääni tietoisesti halua tai aio kenellekään julkisesti riepotellakaan.

Tuntuu, että tässä täydellisten kuvien ja viimeisten päälle hiottujen tekstien viidakossa, voi kuitenkin olla tarpeen muistutella säännöllisin väliajoin myös siitä, mitä virtuaalitodellisuuden ulkopuolelle jää. Niitä upeita ja vähemmän upeita, mahdollisesti arkaluontoisiakin asioita löytyy ihan jokaiselta, vaikkei niitä kaikkia jaetakaan siellä kotimaisten tai ulkomaisten someammattilaisten työpaikoilla, jota julkisiksi kanaviksikin kutsutaan. 

Mitä täydellisten kuvien ulkopuolle sitten usein jää?

Uskallan veikata, että kyllä

…meitä kaikkia itkettää ja surettaa joskus.

…meillä kaikilla on vastoinkäymisiä joko omassa tai läheisten elämässä.

…me kaikki kamppaillaan vaikeiden päätösten ja valintojen kanssa.

…me kaikki kohdataan joskus pettymyksiä.

…meillä kaikilla on joskus ilmaa vatsassa ja pierettää.

…meitä kaikkia turvottaa joskus ja meillä on menkkav#tutus.

…me kaikki riidellään joskus puolison tai läheisten kanssa.

…meitä kaikkia suututtaa toisinaan epäoikeus.

…me kaikki joskus stressataan.

…meillä kaikilla on joskus sydänsuruja.

…me kaikki saatetaan joskus kärsiä työuupumuksesta.

…meillä kaikilla on joskus huonoja hiuspäiviä.

…meillä kaikilla on joskus krapula, mikäli me juodaan alkoholia.

…meillä kaikilla ilmestyy joskus näppy, juuri silloin kuin ei toivoisi, vaikka ennen juhlia, merkittäviä tilaisuuksia tai tärkeitä kuvauksia.

…me kaikki saatetaan kärsiä joskus ahdistuksesta.

…meillä kaikilla on joskus kiireisen viikon päätteeksi tiskivuori odottamassa keittiössä.

…me kaikki pyyhitään säännöllisesti niitä hellalle pinttyneitä ruoanlaiton roiskeita.

…meillä kaikilla likapyykkikori pursuaa toisinaan.

…meillä kaikilla on joskus sotkuista kotona.

…me kaikki sairastetaan joskus.

…meillä kaikilla tulee toisinaan nälkäkiukku.

…me kaikki saatetaan turhautua kasautuvista työasioista.

… meillä kaikilla on joskus niin kiire, ettemme ehdi oikeasti rentoutua niin paljon kuin haluaisimme.

…me kaikki syömme joskus huonosti tai turhan paljon herkkuja.

…meillä kaikilla on päiviä, jolloin ei jakseta kokkailla.

…meillä kaikilla on päiviä, jolloin ei huvita tai ehdi liikkua.

…me kaikki ollaan joskus omista henkilökohtaisista syistämme huonolla tuulella.

…me kaikki podetaan joskus huonoa omaatuntoa syystä tai toisesta.

…me kaikki tehdään virheitä.

…me kaikki ollaan erehtyväisiä.

Ja juuri se on inhimillistä.

Kukaan ei ole yli-ihminen, ei vaikka viimeisen päälle hiottu julkinen kanava siltä näyttäisikin.

Tämä oli omistettu kaikille teille, jotka höpsöyksissänne hetkittäin unohdatte, ettei kenenkään elämä ole aina pelkkää täydellistä työtä, koulua, parisuhdetta tai lomailua, bikineitä, jahtien kannella heilumista, vaahtokarkkeja, shampanjaa, kauniita kattauksia, terveyssmoothieita, liikuntaa, iloa tai naurua. Elämä ei ole niin mustavalkoista.

Sosiaalinen media on tuonut uusia erilaisia työmuotoja, -paikkoja, ja -tapoja, joita voidaan toteuttaa enemmän tai vähemmän rautaisella ammattitaidolla ja järeällä kalustolla. Some-kuplan ulkopuolella on kuitenkin toisenlainen maailma ja muutakin elämää. Kauniit kuvat ovat vain kuvia ja virkkeet ovat vain sanoja, joiden taakse voi kätkeytyä todellisuudessa ihan mitä vaan.

Harmituksista tai omista huonoista päivistäni huolimatta, olen itse päättänyt pyrkiä siihen, etten ikinä kuitenkaan nujerra perusluonteelleni ominaista positiivisuutta, sillä minä valitsen onnellisuuden ja yritän ottaa opiksi siitä, mitä elämä vastaan tuokaan. Haluan aitoudesta kiinni pitäen levittää hyvää mieltä ja inspiraatiota, ja vaikka en takerrukaan joka ikiseen huonoon hetkeen tai kerro kaikkea yksityiselämästäni, olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että joskus juurikin niiden omakohtaisten kokemusten jakaminen voi auttaa itseä ja samassa tilanteessa kamppailevia. Niihin rohkeisiin, rehellisiin henkilökohtaisiin kokemuksiin, kun voi monesti onneksi yksi jos toinenkin siellä ruudun takana samaistua, eikä niiden kertomisessa ole mitään pahaa, niin kauan kuin se on sinulle itsellesi ok.

Jokaisen on kuitenkin itse mietittävä mihin sen oman yksityisyyden rajan haluaa vetää. Asioilla kun on niin monta puolta. Hetken mielijohteesta kirjoitetulla jutulla voi olla kauaskantoiset seuraukset. On hyvä tiedostaa, että oman elämän muille ruodittavaksi asettaminen, voi olla antoisan sijaan myös erittäin rankkaa, ja kirvoittaa kuulijoissa valitettavasti muitakin kun tukevia ja ymmärtäviä mietteitä, sekä kommentteja. Kannattaa siis pohtia mihin omat voimavarat riittävät, ja osaako muiden mietteet ylipäätänsä jättää omaan arvoonsa. Saattaakin olla tarpeen tehdä huolella valinnat siitä, mikä kuuluu kaiken kansan nähtäväksi ja luettavaksi, ja mikä vain ja ainoastaan sinulle. Toisaalta on myös tärkeää muistaa, että mielipiteitä löytyy asiaan kuin asiaan yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, ja vain sinä tiedät oman elämäsi koko totuuden ja sen, mikä on juuri sinulle parhaaksi.

Nyt haluaisinkin ihan mielenkiinnosta kuulla, kuinka moni teistä myöntää joskus tehneensä tahattomasti yksioikoisia olettamuksia, pelkän jonkun toisen somekanavan antaman kuvan perusteella? Tai mitä muita ajatuksia aihe teissä herättää?

Pohdiskelevaa ja epätäydellisen ihanaa viikon jatkoa toverit rakkaat!

<3:Venla

Koirat ovat hurjan inspiroivia. Mitä kaikkea mm. voimme oppia parhailta ystäviltämme?

Karvaiset kamumme osaavat parhaiten sen kaikista arvokkaimman taidon, nimittäin kuuntelemisen. 

Innostusta, uteliaisuutta ja rohkeutta: Koirat suhtautuvat asioihin suurella innolla ja etsivät seikkailuita.

Anteeksiantoa: Elämä voi muuttua hetkessä. Ihmiset saattavat unohtaa, että riidoissa ei kannata mennä nukkumaan tai lähteä töihin, sillä elämä saattaa olla pienestä kiinni ja päivän aikana voi sattua mitä tahansa. Koirat ovat aina yhtä iloisia nähdessään sinut. He eivät ole pitkävihaisia.

Avoimuutta: Koirat eivät tuomitse. Koira rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Koirallesi sinä olet ainutlaatuisin, rakkain ja upein. Kun kohtelet karvakamuasia rakkaudella, hän on aina ystäväsi.

Lohduttamisen taidon: Koirat ovat läsnä ja antavat hellyyttä. Koirat eivät täytä hiljaisuuksia turhilla sanoilla, vaan antavat sinun surra omalla tavallasi. Koirat nuolevat kyyneleesi, istuvat viereesi tai syliisi ja ilahduttavat pelkällä sympaattisella, lämpimällä ja höpsöllä olemuksellaan.

Taidon olla vertailematta, keskittyä omaan elämään ja mennä eteenpäin: Koirat eivät kadehdi tai kanna kaunaa.

Rakkautta ilman vaatimuksia: Koirat rakastavat ehdoitta.

Elämäniloa: Koirat suhtautuvat jokaiseen päivään hillittömän suurella ilolla.

Hetkessä elämisen taidon ja kyvyn rentoutua: Koirat opettavat arvostamaan elämän pieniä suuria asioita: luontoa, kävelyä metsässä, päiväunia, ruokaa, talven ensi lumihiutaleita, kevään vihreää niittyä, vilvoittavaa vettä ja kesän lämmittäviä auringonsäteitä.

Kiitollisuutta: Koirat ovat kiitollisia kaikesta; rakkaudesta, terveydestä, huolenpidosta, leikeistä, ruoasta, rapsutuksesta ja huomiosta.

Laatuaikaa: Koirallasi on aina aikaa sinulle, sillä ei ole koskaan muuta menoa, ja se on aina valmis leikkimään, lähtemään kylään, puistoon tai seikkailemaan ulos kanssasi. Se viihtyy seurassasi vaikka koko päivän.

Terveyttä: Pysyt aktiivisena, leikkimielisenä ja lähdet koirasi kanssa ulos liikkumaan, ja samalla pidät kiinni hyvinvoinnin kannalta tärkeistä rutiineista, oli keli millainen tahansa. Pelkkä koiran läsnäolo vähentää tutkitusti stressiä ja tuo lohdutusta. Joidenkin tutkimusten mukaan koirat osaavat myös aistia ihmisen sairauksia, kuten syövän ja varoittaa mm. alhaisesta verensokerista.

Lojaaliutta: Koira pysyy rinnallasi tuli eteesi mitä tahansa. Se on uskollinen juuri sinulle kuolemaansa asti. Se tukee sinua aina.

”If you can´t love dog like a family member, Don´t get one. Because they only know how to look at you as a pack member and to them, that is Family.”

”They don´t care what you wear. They don´t care who you know. They don´t care where you live. They only care that you are there.”

”A dog has no use for fancy cars, big homes, or designer clothes. A dog doesn´t care if you are rich or poor, smart or silly. Give her/him your heart.. and She/he´ll give you hers/his.”

”There is one thing in life, that will never disappoint you: A dog.”

”Making people happy makes dogs happy. It´s like having your own personal happiness machine.”

”They never judge, they just love.”

”When you have dog. You´ll never eat alone again. ;)”

”Dogs do speak, but only those who know how to listen.”  -Orhan Pamuk

”A dog will be there for you, when you need him/her most.”

”No one on earth will love you more, be more patient, or keep your secrets better than your dog.”

”Who ever said diamonds are a girl´s bestriend… never had a dog.”

”I give you shelter, You give me joy. I give you food, you give me loyalty. I give you walks, you give me companionship. I give you my heart, you give me unconditional love.”

”Not every person knows how to love a dog, but every dog knows how to love a person.”

” A dog can teach you everything you need to know about how to enjoy life.”

”If there are no dogs in heaven, then when I die. I want to go where they went.” -Will Rogers, actor

Tämä postaus on omistettu minun rakkaimmalle ja parhaimme ystävälleni; Mulanille. Olet tärkein.

<3:Venla