Missä vaiheessa yltäkylläisyydessä kylpeminen alkoi tehdä meistä kiittämättömiä ja onnettomia?

Sen sijaan, että keskittyisimme näkemään mitä hienoa meillä jo on, näemme vain mitä meiltä puuttuu.

Missä vaiheessa systeemimme meni niin, että mitä enemmän meillä on, sitä vähemmän siitä ollaan valmiita jakamaan heikommille?

Missä vaiheessa hyvinvointivaltion etuoikeuksista tuli itsestäänselvyyksiä?

Meidän jokaisen olisi syytä muistaa, että monessa maassa:

• ei ole olemassa PASKAA KOULURUOKAA -sillä maassa jossa lasten aliravitsemus on suuri ongelma, ruokaa ei ole välttämättä ollenkaan, saati että sitä olisi koulussa tarjolla.
• ei ole olemassa PASKAA JULKISTA TERVEYDENHUOLTOA – sillä terveydenhuolto mahdollisuus ei ole itsestäänselvyys, monelle sitä ei ole valitettavasti tarjolla ollenkaan.
• ei ole olemassa niitä koko luokan kesken tehtyjä PASKOJA ikäviä hammaslääkärin vuosittaisia tarkastuksia ja reikien paikkauksia – sillä hammashuoltoa ei ole välttämättä tarjolla ollenkaan  (tai jos on, niin se on niin kallista, ettei siihen ole yksinkertaisesti varaa),  sen saattaakin nähdä monien ihmisten hampaiden kunnosta.
• ei ole olemassa PASKOJA OPETTAJIA -vaan kouluttautuneita ihmisiä, joita kunnioitetaan, sillä oppimisen jano on suuri maassa, jossa koulumahdollisuus ei ole itsestäänselvyys.
• ei ole ongelmaa siitä, että on PASKAT RUMAT VAATTEET – sillä jos vaatteita ylipäätänsä on edes yhdet kappaleet, ollaan niistä iloisia.
• ei ole olemassa PASKOJA LIIAN ISOJA TAI PIENIA TISSEJÄ JA HUULIA – sillä sen sijaan terveys on se mitä arvostetaan ja siitä osataan olla kiitollisia.
• ei ole olemassa PASKOJA LASTENTARHANOPETTAJIA -sillä päivähoitomahdollisuutta on tuskin ollenkaan. Ja mikäli isovanhempia tai sisaruksia ei ole hengissä, ei hoitomahdollisuutta yksinkertaisesti ole. Jos siis kouluttautunut lastentarhanopettaja olisi tarjolla, olisi se lottovoitto, josta osata olla kiitollinen.

Edellä mainittu ei tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi, että Suomessakin on varmasti paljon kehitettävää.

Suomessa meidän kannattaisi varmaan kuitenkin olla enemmän huolissamme siitä, että voimme jatkossakin säilyttää nämä hyvät julkiset palvelut, joita on syytä osata arvostaa.

Pohdiskelevaa perjantaita kaikille!

<3:Venla

Kotona tosiaan ollaan, vaikka hetken ehti jo näyttää siltä, että meinaa tulla mutkia matkaan, sillä yksi tulivuori päätti näyttää aktivoitumisen merkkejä ja lentokenttä suljettiin päivää ennen lähtöämme. Sen lisäksi vielä lumimyrsky pauhasi Jenkeissä välilaskumme aikana. Pääsimme kuin pääsimmekin kaikesta huolimatta ajallaan paluumatkalle. En tosin olisi pistänyt ollenkaan pahakseni, vaikka seikkailu tuossa uskomattoman kauniissa maassa olisikin pitkittynyt, sen verran huikea reissu takana päin. Ennalta tuntematon reissuporukkamme hitsaantui nopeasti yhteen ja voi pojat meillä oli mielenkiintoista ja kertakaikkisen hauskaa yhdessä.

Home is where my dog is. – Siitä syystä onkin aina yhtä ihana ja parasta palata kotiin, kun saa oman rakkaan kainaloon. Ehti jo tulla hirveä ikävä.

Jet lagia ei ole toistaiseksi ehtinyt jäädä potemaan, kun paluupäivät oli sovittu täyteen työtapaamisia. Työmaili on räjähtämispisteessä, joten tekemisen puutetta ei tule vähään aikaan olemaan. Semmonen mukavan kevyt paluu. 😉

Kaikkea ei onneksi tarvitse ehtiä tekemään kerralla ja pieni kankea sopeutumis paluu sallittakoon, eikö vaan?

<3:Venla

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, haluan jakaa vielä lisää tilannekuvia reissultamme.

<3:Venla