”Ii-jaaii-ja ii-jaaii-ja” syvältä vatsanpohjasta kantautuva ujelluslaulumme täyttää crescendona koko huoneen. Istumme ringissä utuisen punaisessa valon hämärässä. Lopulta leijailemme ilmassa tarkoin harjoiteltujen tanssiliikkeiden avulla, kunnes paiskaidumme energiavirtauksen mukana seinään.
”Unohdin todella hetkeksi olevani tässä mustassa studiossa. Aivan kuin huone olisi täyttynyt savulla ja ääriviivanne olisivat hiljalleen kadonneet”, tokaisi luokkatoveri nähtyään meidän työstämän kohtauksen kreikkalaisesta tragediasta nimeltä Electra. Kenties siis onnistuimme välittämään edes pienen ripauksen tuota aidon rituaalin tunnelmaa, jossa esimerkiksi fyysisen toiminnon jatkaminen vie sinut jonnekin muualle, luoden jotakin metafyysistä.
Ennen esitystä olimme saaneet opettajalta ohjeiksi keskittyä enemmän kieleen ja retoriikkaan. Kaikki löytyy itse tekstistä, joten ei ollut tarvetta lisätä draamaa. Yhtäkkiä aloimme kuulostella harjoittelemaamme kohtausta uudella tavalla. Itse sanat saivat aikaan kehossa jotakin, kun niitä maisteli selvästi artikuloiden uusin silmin. Täten saimme tekstistä avaimet kohtauksen runollisuuteen, musikaalisuuteen sekä rytmiin.
Lukujärjestyksemme täydentyi myös heti ekojen viikkojen Caryl Churchillin Love and Information kohtausten esittämisen jälkeen jälleen mm. laulu- ja äänitunneilla sekä nykytanssilla.
Ensi viikosta on tulossa jännittävä, sillä perjantaina koittaa myös intensiivisesti harjoittelemamme Vuonna 1984 -näytelmän esitys, joiden roolihahmojen parissa ja kohtausten maailmassa onkin vierähtäneet menneet viikot todella vauhdilla. Nyt suuntaan koululle juuri samaisen näytelmän sunnuntaitreeneihin.
Rentoa päivää toverit!
<3:Venla
Toi flow-tila on vaan jotain niin parasta! 🙂 Kun heittäytyy, ja vain nauttii <3
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa