En voi tarpeeksi hehkuttaa tätä fiilistä rankan salitreenin jälkeen. Sitä enemmän endorfiineja vapautuu, mitä kovempi treeni mulla on ollut. Fiilis on kuin uudesti syntyneellä. Kai sitä täytyy olla jotenkin vinksahtanut rakastaessaan tätä tunnetta, kun on ihan loppu, kädet tärisee ja saa hädin tuskin nostettua niitä ylös pukeakseen päälle tai laittaakseen ruokaa. Se on hassua, mutta jotenkin juuri näillä hetkillä tunnen eniten eläväni. Luulenpa, että se johtuu palkitsevasta fiiliksestä ja itsensä haastamisesta. Samankaltaisia hyvän olon ryöppyjä saan mm. näyttelemisestä, sekä mm. jonkun uuden asian oivaltaessani tai oppiessani, sekä ollessani matkustelemassa, näkemässä ja kokemassa uutta.
Muistelen lämmöllä Kallion lukioaikoja, kun sain toteuttaa itseäni näyttämöilmaisun ja tanssin saralla. Muutin silloin myös alaikäisenä pois kotoa pitkän koulumatkan takia. Itsenäistyminen oli todella hienoa ja kasvattavaa. En kuitenkaan aluksi tajunnut asettaa itselleni tarpeeksi aikaisia nukkumaanmenoaikoja tai huolehtinut riittävän hyvin ruokavaliostani. Elämä tuntui niin hektiseltä. Harrastin paljon, tein koulun ohella töitä ja vietin todella paljon aikaa uusien mahtavien lukiosta saamieni ystävien kanssa. Valvoin öitä illanvietoissa ystävien luona ja samalla ahersin koulutehtäviä, koitin selvitä kursseista ja saada lakin. Ja sainkin. Mutta mikä oli sen hinta?
En edes itse tajunnut, kuin vasta näin jälkeenpäin, että taisin aluksi laihtua kaikkien niiden aktiviteettien ja epäsäännöllisen ruokarytmin, sekä liian vähäisen unenmäärän keskellä.
Minulla oli aina ollut melkoisen tuuhea ja paksu tukka, mutta niihin aikoihin minulta alkoi selkeästi lähteä hiukset päästä. Ei siis suotta sanota, että älä stressaa liikaa tai muuten lähtee tukka päästä. Se on todellakin mahdollista. 😉 Kävin lääkärilläkin hiuskadon takia, ja ainoa selitys minkä hän pystyi toteamaan oli se, että kai jonkin sortin perfektionistina, olin tietämättäni asettanut itselleni hirveät paineet selviytyä kaikesta. Halusin olla ystäville hyvä kuuntelija ja aina käytettävissä, ehkä joskus jopa omien yöunieni tai väliinjääneiden ruokailujen kustannuksella. Halusin menestyä töissä ja koulussa, sekä harrastuksissa. Olin aina ollut koulussa, se sosiaalinen, paljon harrastava "kympin tyttö". Jos niin voi sanoa.
Kun mietin elämääni nyt. Olen miljoona kertaa onnellisempi nyt, kuin silloin. En enää tunne itseäni ainaisen väsyneeksi. Sillä lukion loputtua ja lakin saatuani, tajusin, että on oikeus olla sopivasti itsekäs. Aina ei saa olla epäitsekäs, saati voida tai tarvitse miellyttää kaikkia. Ymmärsin, että täytyy satsata itseensä. Kun voi itse hyvin, vasta sitten voi auttaa ja inspiroida muita. Täytyy rakastaa itseään niin paljon, että osaa myös luopua asioista ja ihmisistä, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Oivalsin myös ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Tärkeää ei ole menestyminen, silä vain onnellisuus on avain menestymiseen. Jos rakastat sitä mitä teet, sinusta tulee menestynyt.
Itsensä tutkiskelu on kasvattavaa. Sinulle voi tapahtua uskomattomia asioita, kun olet rehellinen itsellesi ja keskityt tekemään sitä mitä rakastat. Pian huomaatkin, kuinka elämäsi rauhoittuu. Lakkaat odottamasta vain viikonloppuja tai spesiaaleja tapahtumia, sillä alat elää hetkessä, ja elämääsi on tullut täysin uusi näkökulma. Ja se jos joku on vapauttavaa. Kukaan ihminen, materia tai koulutus/työ/todistus ei voi tehdä sinua kauttaaltaan onnelliseksi. Sillä onni lähtee sinusta itsestäsi.
Olen itse tällä hetkellä elämäni kunnossa, kaikin puolin. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Sillä syön, treenaan ja nukun hyvin itseäni varten. Vajaan viikon päästä minulla tulee täyteen 2 VUOTTA kestänyt alkoholilakko. En tiedä johtuuko se lakosta vai mistä lie, mutta tällä hetkellä voin sanoa, että nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Toki kuitenkin uskon ja tiedän, että tämä "paras aika" tulee jatkumaan tällä asenteellani läpi elämäni. Siihen elämään sisältyy maailmanparhaat läheiset, jotka ymmärtävät, että voidakseni olla hyvä ystävä heille, tarvitsen myös omaa aikaa keskittyäkseni hyvinvointiini.
Haluan tällä postauksella auttaa lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeassa ja yliopistossa opiskelevia, sekä työelämässä tai oikeastaan missä tahansa elämäntilanteessa kamppailevia ihmisiä ymmärtämään itsensä arvon. Älkää koskaa menkö siihen oravanpyörään niin pahasti sisälle, että unohdatte huolehtia itsestänne. Mitä ikinä teettekin, tehkää se ilolla. Onnellisuus ei ole tavoite, vaan elämäntapa. Kun teet parhaasi niin, että myös voit hyvin, se riittää. Ja jos se ei riitä, niin älä lannistu, sillä aina tulee uusia mahdollisuuksia.
Elämä on täynnä onnistumisia, koska kaikki riippuu siitä miten maailmaa katsot. Silloin "epäonnistumisetkin" ovat vain uusia mahdollisuuksia. Opit aina jotain itsestäsi ja sinulle aukeaa uusia ovia. Itse uskon, että kaikella on tarkoitus. Joskus on vain siinä hetkessä vaikea ymmärtää, miksi asiat menivät niinkuin menivät. Myöhemmin kuitenkin oivallat, miten paljon hienoja asioita olet saanut elämääsi, juuri tiettyjen kokemusten kautta. Ilman niitä kokemuksia, et olisi se upea ihminen, joka nyt juuri olet.
Älä vihaa itseäsi asioiden takia, joita et ole, vaan ala rakastamaan itseäsi kaiken sen takia mitä olet.
"FOR WHAT IT`S WORTH:
IT`S NEVER TOO LATE TO BE
WHOEVER YOU WANT TO BE.
I HOPE YOU LIVE A LIFE
YOU`RE PROUD OF,
AND IF YOU FIND THAT YOU`RE NOT,
I HOPE YOU HAVE THE STRENGTH TO START OVER."
-unknown -quote of the day
Upeinta ja sopivan itsekästä viikonloppua ihanat lukijani!
Nyt tukka tuuheana kohti uusia seikkailuja!;)
<3: Venla
WORD!! Mä niin jaan tän ajatuksen! Oot parhautta rakas <3 sydämiä ja rakkautta, sunnuntaina nähdään! <3
Juuri tälläistä tekstiä tarvitsin tähän päivään! Olen itsekkin pidempään ollut todella stressaantunut ja väsynyt, hyvä että salille jaksaa raahautua. Jokin aika sitten päätin että nyt on aika alkaa panostaa vain itseeni. Aamulla tuntui taas harmaalta ja masentavalta. Tämän luettuani katsoin ulos, vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille tonne aurinkoon josta matka jatkuu salille ja fiilis on taas voittamaton 🙂 osaat kyllä piristää ja kannustaa. Vitsit. Oot mahtava, kiitos! Ja ihanaa kevään alkua! <3
Allekirjoitan joka sanan. Kiitos kivasta blogistasi ja ennen kaikkea siitä millainen roolimalli olet nuorille naisille. Oikein hyvää kevättä!
T: Tanja
(Vitsit noi sun kädet on upeat!!!)
Mahtava teksti ja juuri oikeaan aikaan, pisti ajattelemaan! Kiitos! (:
Aivan mahtava kirjoitus,! Ja tuuli juuri oikeaan aikaan, pisti ajattelemaan!
Kiitos! ((:
Mielettömän hyvä teksti täynnä asioita jotka voin täysin nähdä myös omassa elämässäni! Inspiroivaa ja niin lohdullista nähdä etten ole ainut joka on kamppaillut noiden asioiden kanssa!! 🙂 keep up on the good way! 🙂
Oli niin ihailtavan upee teksti et tuli lukiessa monessa kohtaa kylmiä väreitä. Tää teksti pitäis tulostaa mun jääkaapin oveen, ja vaikka tyynyn alle, ja ja ja…kaikkialle!
Jaettu ! Toivottavasti kaikki kiireiset ja stressaantuneeet ihmiset pysähtyvät hetkeksi ja lukevat tämän. Aivan mahtavaa tekstiä perjantai päivään! Todella rentouttavaa ja hyvää viikonloppua Venla! Jatka samaan malliin 🙂
Aivan ihan postaus! Kahvitauolla koulussa tippa linssissä tätä luin. Niin osuvia ja myös minun päässä useasti liikkuvia ajatuksia! Itsekkin olen kertaalleen ajanut itseni puhki koulutöillä, töillä ja muiden olkapäänä olemisella. Henkinen väsymys on niin karmaisevaa, koska silloin kärsii myös oma fyysinen ja sosiaalinen olemus. Itse olen myös huomannut että pitää uskaltaa olla hieman itsekäs ja laittaa oma hyvinvointi mitättömien asioiden edelle. Onnellisuus on tunne siitä, että elämä on hyvää. Tämmäset hetket, kun tätä lukiessani koin ovat juuri niitä miksi jaksan herätä myös huomiseen päivään hymyillen! 🙂 Kiitos Venla tästä ihanasta lukuhetkestä! <3
Ooot niin ihana! :”) Miten sä aina jaksatkaan auttaa meitä muita ihmisiä!! Tippa linssissä luen sun postauksia niinkuin tänäänkin kävi. Sulle kaikkea hyvää ja rakkaus vielä kukoistakoot!<3
Vau! Hieno teksti!
So true! Itsekin kirjoitin hetki sitten blogiin hyvin samantapaisia ajatuksia. Välillä kun tuntuu, että jopa täällä yliopistomaailmassa täytyy painaa höyryjunan tavoin eteenpäin ihan vain siksi, että muutkin tekevät niin. Voi toki johtua omasta luonteestani, eikä näin ole varmasti kaikkien aineiden opiskelussa, mutta omassa pääaineessani se ainakin tuntuu. Ihmiset on erilaisia, mutta välillä tuntuu, että sillä ei ole niin väliä kunhan x määrä opintoja tulee suoritettua.
Oikein aurinkoista viikonloppua sullekin Venla! 🙂
Ihana postaus!! Tulee todella hyvälle ja energiselle tuulelle kun lukee sun blogia 🙂
Kiitos siis sulle päivän piristyksestä ja käy toki vilkasemassa mun blogia 🙂
Aivan älyttömän hyvä postaus, totta joka sana!
http://camillan-live-love-learn.blogspot.fi/
Aivan ihana postaus! 🙂 tän vois melkeen tulostaa ja lukea joka päivä! 😀
Olet mahtava tyyppi. Hienoa että sunlaisia ilopillereitäkin löytyy♡♡
Hei, minkäs merkkinen/mallinen kello on ranteessa tossa viimeisessä (raitapaita) kuvassa? Näyttää aika mageelta!
Ihana teksti, itse opiskelen yliopistossa tällä hetkellä ensimmäistä vuotta ja välillä pää meinaa hajota, kun on hankalaa, mutta tämmöset tsempit piristää! Oot huippu! 🙂
Siis hyvänen aika, tää teksti tuli nyt just niin oikeaan saumaan kun ikinä. Kyyneleet vierien tän luin ja sain tästä valtavasti voimaa. Just nyt on ollut järkyttävä stressi päällä enkä oo pitänyt tarpeeksi huolta itsestäni. Tiedostan itsekin että mulla on tapana olla se ”uhrautuja tyyppi” joka ottaa taakkaa harteilleen muiden puolesta, jotta muut eivät sitä joutuisi kantamaan. Välttelen viimeiseen asti sitä, että musta olisi vaivaa/aiheuttaisin huolta muille/pahoittaisin jonkun mielen. Tän päivän fiilikset on johtuneet just tästä ominaisuudesta.
Tää teksti teki mulle niin hyvää ja sai mut taas katsomaan asioita eri perspektiivistä, kiitos valtavasti! Pitää muistaa välillä pysähtyä eikä antaa omille ajatuksille liikaa valtaa; läsnäoloharjoitukset on kyllä auttanut tässä todella paljon, vaikka silloin tällöin sitä silti ajautuu pieniin kuoppiin. Nyt lähti päivä taas niin paljon parempaan suuntaan! Pitääpä pistää tämä teksti suosikkeihin jotta pääsen stressin hiipiessä taas muistuttelemaan itseäni siitä, että ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti, eikä ne huolet mua tarvitse kantajakseen.
Ihana teksti! Sulla on kyllä niin ihailtava elämänasenne. Pyrin itse samaan ja varsinkin hetkessä elämisessä minulla on paljon kehitettävää. Oma pitkä parisuhteeni päättyi juuri eroon, ja on jännää nyt huomata kuinka riippuvainen olinkaan toisesta ihmisestä. On ihanaa tehdä asioita oman mielen mukaan ja olla itsekäs. Ihanaa miettiä millainen ihminen on ilman toista ja tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Suurin oivallus oli se, etten tarvitsekaan toista ihmistä tekemään minua onnelliseksi vaan pystyn vain itse siihen.
Ihanaa kevättä sulle <3
Hei Venla, ihana teksti! Ja tähän tilanteeseen ihan täydellinen. Olikin pakko tulla kommentoimaan. Harvoin blogias oon lukenut, mutta nyt jään taatusti seuraamaan. 🙂
Toivottavasti itse voi vielä joku päivä ajatella samoin, ja olla 100% tyytyväinen siihen mitä tekee ja mitä on saavuttanut! Uskonpa, että kaikkien nuoruus on tarkoitettu siihen, että tekee välillä vähän jotain väärinkin ja jälkeenpäin kunnolla ymmärtää mikä on itselle parasta. Nykyisin muutenkin esimerkiksi naisilta vaaditaan ihan kamalasti. Kauneutta, älykkyyttä, urheilua, uraputkea sekä lahjakkuutta milloin missäkin. Vaikka tärkein taitohan ois rakastaa itseään juuri sellasena kuin on.
Tulipas diippi kommentti. Hyvää viikonloppua sinne! Niin ja upee saavutus toi 2 vuotta. 🙂
helenaluotola.blogspot.fi
Tosi mahtava kirjoitus! Itsellänikin on tällä hetkellä haastavaa huolehtia itsestäni kun käyn korkeakoulua ja töissä siihen päälle, ja vielä salitreenit 🙂
Tuntuu että nykyään sosiaalinen elämä pyörii biletyksen ja juomisen ympärillä. Ootko saanut paljon painostusta siitä että et juo? Miten sun kaverit on esim suhtautunu asiaan? Juominen ja treenaus ei kyllä mitenkään sovi yhteen, jos viikonloput menee krapulassa. Välillä tuntuu että hauskanpito on sitä että juodaan vaan kauheat kännit.
Hei Venla! Oon lukenut sun blogia alusta asti, uskaltaudun nyt ekaa kertaa kommentoimaan… 😀 Meinaan nyt osui ja uppos, tää postaus tuli just eikä melkeen loistavaan aikaan! Mulla oli ensimmäistä kertaa raskaampi päivä töissä, työssä josta pidän todella paljon jne. nautin, ja sain tästä kirjoituksesta (tauolla tätä lueskelin) ihan hirveästi uutta rohkeutta ja intoa! Olet myös inspiroinut mua tosi paljon terveellisempiin elämäntapoihin, vuosi sitten aloitin lenkeillä käynnin juurikin sun blogin innoittamana! 🙂 Nyt houkuttelisi alkaa salillakin treenailemaan.. Kiitos kiitos ihanasta blogista, ja ihanaa viikonloppua sinulle Venla! 🙂 Ps. täytyy vielä sanoa, että mahtavaa kun pääset niin usein kirjoittelemaan meille, vaikka oletkin kiireinen! Iso kiitos siitä! <3 Oot upea!!
Vaikka olen samaa mieltä kun monetmonet edelliset kommentin jättäneet, niin pakko tulla itsekin sanomaan, että allekirjoitan jokaikisen sanan. Samoja asioita itse hyvinvointivalmentajana olen monesti päässäni pyöritellyt ja blogissanikin sivunnut ja kirjoittellut samoista asioista. Olet kerrassaan upea, aivan ihanaa kevättä sinulle Venla! 🙂
http://hyvanmielanajatuksia.blogspot.fi/
Aivan mahtava postaus!
Motivoit nuoria ja varmasti myös muitakin tosi paljon pirteällä asenteellasi, itse voin omasta puolesta sanoa että motivoit minua aina päivä päivältä enemmän, monesti katson instagramissa kuviasi ja sanon kavereille et jonain päivänä mäkin oon samanlaisessa kunnossa kuin Venla 😀 <3 ja oon varmaan aiemminkin maininnut täällä että olet mulle esikuva, sä olet näyttänyt että yhtä hyvin naisillakin voi olla kauniit näkyvät lihakset, eikä vain miehillä 😛
Ihanaa Venla! ! Nyt on ihan pakko kysyä millaista treeniä teet olkapäille? ?? Ja kuin usein? Upeita tuloksia. Itse en tahdo saada olkapäille menee perille. .
Tää postaus oli niin mahtava! Oon koko peruskoulu ajan kärsinyt siitä ”täydellisen tytön” -syndroomasta. Kun lukion alkaessa halusin päästä sitä pikku hiljaa eroon, seurauksena oli mätkähdys karuun totuteen. Jo yläasteen aikana kytenyt syömishäiriö pääsi erityisesti kakkosella valloilleen ja hankaloitti elämää yhä enemmän. Viime syksynä ensimmäistä kertaa tehdessäni yo-koetta olin niin paniikissa, ettei kokeesta tullut mitään (lopputulos ei nyt niin huono ollut, M). Kun nyt keväällä lukuloma vihdoin koitti ja kevään kirjoituksiin olisi pitänyt jaksaa alkaa lukemaan, nukuin ja nukuin. Nukuin koko lukioajan väsymystä pois lähes kolme viikkoa ja lukeminen onkin vähän jäänyt. Mutta mikä parasta, olen kuin uudelleen syntynyt. Jaksan iloita ja olla positiivinen ja harjoituksissa jaksan paremmin. Motivaatio lajiani kohtaan on huipussaan ja olen tyytyväinen päätökseeni käydä lukio 3 ja puoli vuotta. Saan aikaa levätä, voin kirjoittaa huonosti menneet aineet uudelleen ja ennen kaikkea viettää vielä mahtavan vuoden lajini parissa! Tämä teksti vielä muistutti siitä, että olen ihan oikeutettu tähän. Oot kyllä supermahtava! 🙂
Kiitos paljon! Tuntui että tästä päivästä ei tule taas yhtään mitään, mutta kun luin kirjoituksesi niin sain voimaa yrittää tehdä tästä päivästä loppuelämäni ensimmäisen onnellisen päivän, sen sijaan että surisin asioita jotka ovat huonosti <3
Oon sanaton. Oikeestaan meinas tulla itku melkeen tätä lukiessa. Nyt on nimittäin just sellainen hetki et noita tiettyjä sanoja kaipasi. Venla olet ihana! Kiiiitos!!!! <3
tää sai kyllä miettimään omia asioita!
Itselläkin on ollut nyt jonkin aikaa kamala stressi ymd. ja seuraukset ei oo ollu mitään mukavia mm. just tota hiusten huonokuntoisuutta ja ajatukset keirtää vaan kehää. Ja harrastuksenikin vähän lopahti niin tää sai innostamaan taas jatkamaan ja etsimään uuden harrastuspaikan!:)
Aivan IHANA TEKSTI! Toi on niin totta.. välillä unohtaa itsensä.. mä kyllä oon niin mukavuuden halunen että yöunista en luovu, koska sitten tiedän että reenit ei suju seuraavalla viikolla.. ja toi alkoholi ”lakko” wau!!! Mä oon niin sitä mieltä että muutenkin voi nauttia ja iloita..kun ottaa huomioon seuraavan päivän.. Mä en yksinkertasesti tykkkää juoda ja kunnioitan sua valtavasti ja tien että moni muukin.. Ite juon hurjan harvoin. Ehkä 4 kertaa vuodessa. Ja oikeesti en haluis juoda sitäkään! Viimeksi join uutenavuotena ja yritän kaikin keinoin vältellä.. Mutta jollakin tavalla ahdistaa/ärsyttää muiden ihmisten asenne sitä kohtaa etten juo. Miksi niitä kiinnostaa!? Mä arvostan niitä enemmän jotka eivät juo ja uskaltaa sen sanoa mutta se että joku näkee siitä ihan oikeesti vaivaa ja se halveksuva katse.. Että kun sais ihmiset ymmärtämään.. Mutta ihanaa että sä näytät esimerkkiä muille 🙂 oot niin kaunis ja upea! Nauti keväästä jaja kaikesta!
Oon itse huomannut olevani väsyneempi uudessa työssäni kun en ehdi pitää ruokataukoja :/ Itsestään täytyisi pitää paremmin huolta! Sinulla tuntuu elämä olevan tasapainossa :)!
Täyttä asiaa! Itsehän odotan elämässä vain nimenomaan niitä spesiaalihetkiä ja viikonloppuja, arki tuntuu pakkopullalta ja olen varsinkin viimeaikoina pyrkinyt tekemään siitä parempaa olemalla itsekäs. Olen tehnyt viimeiset puoli vuotta ihan liikaa ylitöitä ja viettänyt vapaa-aikani syömällä itseni rapakuntoon.
Tahdon parempaa. Ansaitsen parempaa. Kiitos motivaatiosta!
Ihana teksti! En voisi enempää allekirjoittaa tätä postausta! Itse viimekeväänä samaan aikaan olin duunissa, valmensin, yritin selvitä yo-kirjoituksista, kerätä itseäni pitkän parisuhteen päättymisestä, olla hyvä ystävä kaikille ja harrastaa kilpa uhreilua. Olin ihan loppu ja tosi onneton. Nyt kun olen vähentänyt tehtäviä asioita on minulle jäänyt aikaa keskittyä itseeni ja omaan hyvin vointiini. Olen onnellisimmillani ja nautin elämästä paljon enemmän 🙂 Toi on niin totta että täytyy olla sopivasti itsekäs että voi olla parempi muille. 🙂
Kiitos mahtavasta blogista!
Olen vuoden alusta asti lukenut blogiasi ja nyt vasta ekaa kertaa kommentoin. Olet ihan älyttömän
upea ja kaunis nainen ja se että syöt terveellisesti ja liikut monipuolisesti näkyy susta! Se onnellisuus ja hyvinvointi näkyy
kaikessa mitä teetkin. Se, että olet jättänyt alkoholin pois elämästä on todella ihailtavaa ja se mikä sopiii itselle ja saa
itsensä voimaan hyvin kannattaa todella tehdä.
Sun kirjotukset oikeesti tsemppaa omassa elämäntapamuutoksessa todella paljon! Tästä on hyvä jatkaa. Aina ei ole helppoa, mutta sä tsemppaat aina jatkamaan. Sun blogista saa vinkkejä niin moniin asioihin ja itse rakastan salilla käymistä ylikaiken.
Oot niin elämänmyönteinen ja iloinen ihminen ja ihailen suunnattomasti asennetta kaikkeen. Jatka samaan malliin! Oot huippu!
Kiitos mahtavasta postauksesta! Tämä kirjoitus sopii niin hyvin tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Aina ei tarvitse olla hyvä kaikessa. On hyvä oppia tietämään omat voimavaransa ja toimia niiden puitteissa. Elämä ei ole vain suorittamista. Minun mielestäni jokaisesta päivästä tulisi löytää jotain hyvää, pitää yrittää elää hetkessä niinkuin sanoit. Tämä antoi taas puhtia tulevaan viikkoon! 🙂 Tämä kirjoitus on kuin kirsikka kakun päällä. Moni painii samojen ongelmien kanssa eikä niistä puhuta, saati kirjoiteta. Venla oot hyvä tsemppari ja vielä parempi esimerkki! 🙂
Hieno teksti! Itsellä ihan samanlainen elämäntilanne, aikaisemmin en muistanut huolehtia itsestä, vaan huolehdin enemmän muista. Nyt ihan mahtava fiilis, kun on ymmärtänyt elää elämäänsä itseään varten. Silti jää aikaa nähdä ystäviä ja rentoutua 🙂
Elämä on parasta itse tehtynä 🙂
Itse olen juuri ensimmäistä vuotta opiskelemassa ammattikoulussa. Muutin yksin eri kaupunkiin kuin äitini ja heti koulun alettua sain poikaystävän elämääni. Marraskuussa päätin alkaa treenaamaan kunnolla sitä kuuluisaa kesäkuntoa varten, mutta omasta mielestäni kesäkuntoon yleensä halutaan vain se timmi vatsa, timmit reidet ja pyöreä pylly. Itse olen päättänyt että haluan myös sitä lihasta. Marraskuu ja joulukuu tosin meni aika huonona motivaationa salilla käymisen suhteen. Olen aina ollut hyvässä kunnossa ja saanut tsemppiä urheiluun isältäni joka viimevuonna voitti kehonrakennuksen sm-kisat, eli tuttua puuhaa niinsanotusti sellainen elämä minullekin koska olen saanut elää sellaisen ihmisen rinnalla joka käy läpi rankat treenit ja dieetit ja joka onnistuu, myös siellä kisalavalla.
Välillä vaan on niitä päiviä jolloin tuntee itsensä niin tyhmäksi ja huonoksi etten muka osaisi treenata kunnolla ja valitan ettei tuloksia synny. Ja tiedän, ettei niitä heti synnykään. Mutta silti se on niin turhauttavaa. Treenaan siis 3krt viikossa ja olen päättänyt että nyt otan loppukirin sinne kesään, mutta en tietenkään lopeta tätä siihen. Mutta miten jaksan yrittää ja uskoa siihen että pystyn ja saan haluamiani tuloksia?
Tsemppiä Josefina! Itse olen aivan samassa tilanteessa. Ei tuloksia, ei millään! !! Onni että sulla on lähellä ammattilainen! Pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä ja paljon puhdasta ruokaa! Hyvää kevättä ja tsemppiä sulle ( ja mulle :-D)!