No voi pojat, nyt alkaa mennä berberi jumiin, vaikka kuinka yritin eilen sitä venytellä. Hienoa, taisi siis mennä eilinen treeni perille, ja nimenomaan pakaroihin, sehän oli tarkoituskin. Odotan innolla huomista, sillä saa nähdä pystynkö kävelemään ollenkaan. Vähintään hullunkuriselta se tallustaminen tulee taatusti näyttämään. 😉
Kuten edellä mainitusta selvisikin, pääsin siis vihdoin kuukauden polven paranemisajan jälkeen, taas myös jalkatreenien pariin. Polvi on reilassa! Ei häikkää eikä hämminkiä. Mahtavuutta! Kannatti siis todellakin malttaa olla rasittamatta sitä, ja antaa polven levätä rauhassa, niin se parani näinkin nopeasti.
Hieman tuskaa se tuotti, kun on kuukauden saanut treenata pelkkää yläkroppaa, ja olisi ollut jo niin kova hinku päästä kyykkäämään. Toisaalta positiivista on se, että tulipa oikein huolella keskityttyä yläkropan treenaamiseen, sekä treenien vaihtelevuuteen ja lepoon. Se on selvästi tuottanut kuukaudessa tuloksia, selkä on leventynyt ja olkapäät kasvaneet. Saan varmaan hyvän syyn ostaa uusia vaatteita, kun jotkut vanhat kinnaa kiinni hartioista. JAU! 😀
Hiki virtasi, niinkuin kuvasta näkyy.
Koivet meni mukavasti pumppiin, eilen treenin jälkeen 😀
Siispä ihmiset rakkaat, en voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on osata kuunnella omaa kroppaansa. Itsekuri on toki hieno piirre, mutta itselleen ei kuitenkaan saa olla liian ankara. Uskon, että itse olen saanut tuloksia juuri siksi, että pyrin aamulla herätessäni todella tunnustelemaan, mikä on oloni ja miten kehoni voi. Tuliko nukuttua sikeästi ja riittävästi? Olenko palautunut edellispäivän treeneistä? Olenko syönyt proteiinin lisäksi myös tarpeeksi hiilareita palautuakseni? Tarkkailen myös leposykettäni. Onko se yhtä normaalin matalalla, kuin yleensä?
Paljon treenaavien ihmisten ja niin sanottujen ”treeniaddiktien” on hyvä muistaa, että uni ja lepo on tärkeimmässä roolissa palautumista ajatellen. Usein kuntoilun aloittavat ja salikärpäsen puraisun saaneet, eivät innostuksissaan muista levätä ja pitää tarpeeksi välipäiviä, ja tällöin ylikunnon riski on suuri.
Ylikunto tarkoittaa sitä, että elimistöä on rasitettu enemmän, kuin mistä sillä on mahdollisuus palautua. Eli toisin kuin ylikunto-termi saattaa hämätä, kyse ei siis ole ”YLI HYVÄSTÄ KUNNOSTA” vaan päinvastoin. Ylikunnossa elimistön suorituskyky on heikentynyt.
Mistä sitten tietää onko mahdollisesti saattanut itsensä ylikuntoon?
Yleisiä ylikunnon oireita ovat: korkea leposyke, väsymys, levottomuus, heikentynyt unensaanti tai jatkuva uneliaisuus, voimattomuus, lihasarkuus, rytmihäiriöt, heikentynyt tai kasvanut ruokahalu, vapina, hikoilu, korkea tai liian matala palautumissyke, huonontunut vastustuskyky ja kuume.
Ylikuntoon voi liittyä myös psyykkisiä oireita kuten:
hermostuneisuutta, ahdistusta, outoja mielihaluja, ärtyneisyyttä, välinpitämättömyyttä ja jopa pelkoa tai masentuneisuutta.
Jos siis tiedät olevasi kuntosalikortin suurkuluttaja ja oikea aktiiviliikkuja, mutta silti ihmettelet miksi suorituskyvyssäsi tapahtuu selkeä notkahdus, sairastelet usein tai kärsit joistain edellä mainituista oireista. On hyvä pysähtyä pohtimaan, mahdatko juuri sinä kärsiä ylikunnosta? Ylikuntoa esiintyy nimittäin huippu- ja ammattiurheilijoiden lisäksi myös amatööreillä. Yleensä juuri siksi, ettei ylikunnon oireita osata tunnistaa itsessään tarpeeksi ajoissa.
Mikäli epäilet olevasi ylikunnossa, sinun olisi parasta hakeutua alan asiantuntijan eli urheilulääketieteen lääkärin vastaanotolle. Jos olet lääkärikammoinen ja et tästä neuvosta huolimattakaan aio hakeutua lekurille. Niin hanki vähintäänkin sykemittari ja tarkkaile sykettäsi. Vältä kovaa rasitusta kunnes sykelukemasi palaavat normaalille tasollesi.
Oman kehon kuunteleminen ja omat tuntemukset ovat paras mittari. Mutta jos et koe olevasi hyvä kuuntelemaan omaa kroppaasi, niin lämpimästi suosittelen rohkaistumaan ja tarkistamaan tilanteesi asiantuntijan luona.
Lisäksi on tärkeä muistaa, että jos omassa elämässäsi on tällä hetkellä paljon muita kuormittavia asioita ja kärsit kovasta stressistä, on tällöinkin olennaista vähentää kovaa fyysistä rasitusta. Koska henkisen olotilan raskaat kamppailut laittavat elimistön aivan liian koville, jos siihen vielä yhdistää kovan fyysisen rasituksen.
Jos siis jahtaat ”bikinikondista 2014” verenmaku suussa, niin sinun on syytä ymmärtää, että tuloksia ei tule yhtään nopeammin, ravaamalla joka ikinen päivä viikosta toiseen tekemässä raskasta treeniä, sillä tällöin luultavimmin ajat kroppasi ylikunto tilaan ja käykin päinvastoin, kehitys pysähtyy. Avain tuloksiin on tasapaino treenin, levon ja ruoan välillä.
Maltahan siis nauttia energisten treeniesi lisäksi, myös rentouttavista lepopäivistä ja riittävistä yöunista, sekä tietty oikeanlaisesta ja riittävästä ravinnosta. Siten tulet myös saavuttamaan tavoitteesi varmemmin.
Uskaltaako joku lukijoistani myöntää, ettei meinaa malttaa pitää lepopäiviä? Miksi? Pistikö tämä ajattelemaan?
Kun nyt taas kesää kohti ollaan menossa, voisin melkein veikata, että siellä koneen äärellä on paljonkin treeniaallon mukaan tarttuneita ja kuntoilun aloittaneita. Toivon, että teette itsellenne palveluksen ja kuuntelette kehoanne, sydäntä unohtamatta 😉
Kivaa keskiviikkoa kaikille!
<3:Venla
Olet kyllä niin piristys päivään ja kun sun blogia lukee niin siitä huokuu oikein positiivista energiaa 🙂
Oi ihana kuulla! 🙂
Anteeks, ihan hassu kysymys, mutta monelta sä meet yleensä nukkumaan kun tuntuu, että oot salilla tai lenkillä aina jo tositosi aikaseen aamulla :)? Itsekkin siitä haaveilen jatkuvasti, et jaksas herätä kukon laulun aikaan ja lähte trenaamaan, mut vielä ei ole tätä ihmettä tapahtunut :D! Mut huippuu, et sun polvi on nyt kunnossa ja pääset treenaamaan jalkojakin 🙂 Ihana blogi btw, jatka samaan malliin <3
Kiva, että kirjotit näin kattavan ja asiallisen jutun ylikunnosta! Siitä puhutaan ja kirjoitetaan aivan liian vähän… Ylikunnosta on vaikea päästä pois, joten nimenomaan tommonen ennaltaehkäisy itseään kuuntelemalla ja tarkkailemalla on paras kikka 🙂 kivaa kevättä!
Oon samaa mieltä, siitä puhutaan ihan liian vähän. Kiitos samoin, ihanaa kevättä sulle 🙂
Täällä tahkotaan kans takalistoa, nyt jopa ihan päivittäin ennen kisoja 🙂 Pakarat paukkuu 😀
Ja juu, hyvä aihe tämä ylikunto. Se on ihan oikeasti vakavasti otettava asia. Tänään juuri bongasin lehtiartikkelin, jossa puhuttiin jopa lapsien joutuvan ylikuntoon, kun mukeloita juoksutetaan harrastuksesta toiseen useampana päivänä viikossa. Terve järki olisi tässäkin siis hyvä olla kädessä, itse kullakin 🙂
Mukavaa loppuviikkoa sinnekin!
Wow! Mikä kroppa! Sulle vissiin lihasta tulee suhteellisen helposti? Enkä väitä kuitenkaan ettet tekis töitä sen eteen! Voisitko tehä postauksen sun jostakin reenistä? Liikkeet, Toistot, määrät ja painot? 🙂
Olipas mulle ajankohtainen postaus! Tosiaan lääkäri tänään rupes epäilemään että rasitan itteeni liikaa kun oon sairastellu tässä… Pitää pistää treenit uusiks hetkeksi ainakin ja kokeilla vaikuttaako! Se kuntoilukärpänen puras kunnolla ja voi olla että oon sitten vähän liiankin innokkaasti treenaillu!
Se voi tosiaan hyvinkin olla se syy, miksi sairastelee usein. Se on aina vähän vaarana, kun innostuu treenailusta, ettei tajua ja malta levätä tarpeeksi. Mutta se on hyvä, että havahtuu pohtimaan omaa jaksamista. NYT SIIS LEPOA, UNTA JA RENTOUTUMISTA sulle! Tsemppiä 🙂
Hyvä postaus ja pistää kyllä ajattelemaan, sillä pari päivää sitten lääkäri sano, että ”nyt hölläät tyttö, sö oot ylirasittanu ittes”. Suoritan kaksoistutkintoa joten koulun puolesta on jatkuvaa stressaamista, unen määrä on ihan säälittävää ja siihen vielä järjetön määrä reeniä. Liikaa stressiä, liikaa urheilua ja aivan liian vähän lepoa… nyt oon ollu kohta 2 viikkoa ilman mitään urheilua ja oon yrittäny levätä parhaani mukaan. Oman kropan kuunteleminen on tärkeää ja tajusin sen vasta vähän liian myöhään 🙁
Hyvä, että tajusit mennä lääkärille. Kuulostaa kyllä aivan kropan ylikuormittamiselta, jos sulla on noin paljon ohjelmaa, stressiä ja siihen päälle vielä kovaa treeniä, niukalla levolla. Ei ihme, että keho pistää hanttiin. NYT SIIS PALJON LEPOA LISÄÄ SULLE!!! 🙂 Tsemppiä!
Erittäin hyvä postaus! Itsenikn mielestä ylikunnosta puhutaan liian vähän!
Monesti olen itse kokenut, kuinka liian kova treeni ja vähäinen lepo johtaa täysi uupeloon. Nytkin parantelen ylikuntoa hölläilemällä treenissä.
Kiitos mahtavasta blogista, Venla!
Hei! Tosi hyvä postaus. Sitä itseltäänkin vain vaatii enemmän ja enemmän. Epäilen jatkuvasti harjoituksissa itseäni, teenkö tarveeksi kovasti töitä. Pelkään jatkuvasti aliarvioivani itseäni harjoituksissa. Vedän siis varmasti tilanteen aivan toiseen ääripäähän. Harrastan urheilua liian usein ja liian kovaa. Monesti myös vertaa liian herkästi itseään toisiin, joka altistaa ylilyönneille. Tuntuu että mediassa ja somessakin arvostellaan niitä, jotka aloittavat liikunnan maltillisesti. Haukutaan sunnuntaikävelijöiksi tai salilla keltanokiksi. Liikunta kun tulisi aloittaa todella varovasti pitkän tauon jälkeen. Ylitreenaaminen kostautui minullekkin vuosi sitten vaikeana rasitusvammana polvessa, joka ei tunnu enää paranevan. Juoksuhaaveet on siis saatu heittää nurkkaan, mutta onneksi saliharrastus on tullut kuvioihin, ja yritän muistaa levon ja kohtuuden merkityksen. Niin ja ravinnon!
Moikka! Voisitko kertoa tässä tai tehdä jonkun postauksen sun jalkatreenistä? 🙂 Se ois ihan tosi kiva kun kaipaan itekki jotain kunnon treeniä jaloille…että varmasti tuntuis seuraavana päivänä! 😀
Moi Venla! Aivan sika hyvä postaus
Kiitos erittäin ajankohtaisesta postauksesta! Wow sulla on ihan mahtavat olkapäät 🙂
Hah, ite myöntämättä kuulun noihin että lepopäivän pitäminen tuntuu ylitsepääsemättömältä..
Viime syksynä ite kuitenkin ajauduin ylikuntoon ja pakko sanoa että sen jälkeen kun sen kerran on kokenut niin ei halua toiste. Se olo oli niin kauhea ja menit tyyliin treenaamaan rintalihaksia, vaikka ne oli jo valmiiks kipeenä..
Eli vaikka tuppaa välillä noi lepopäivät unohtumaan niin nykyään onneksi sentään tajuu millon sitä lepoa oikeesti vaatii.. 🙂
Kuulostaapa nämä ylikunnon oireet pelottavan tutuilta.. En vaan ole omasta mielestäni urheillut mitenkään liikaa. Psyykkiset oireet johtunevat kuitenkin luultavasti yo-kirjotusten tuomasta stressistä, mutta pitääpä yrittää kuunnella kehoa ettei vaan olisi yli kunnossa 🙂
Kannattaa kyllä todellakin pysähtyä kuuntelemaan kehoa ja rauhoittaa meininkiä, varsinkin jos on muuta stressiä elämässä. Tsemppiä 🙂
Sulla on kiwa, innostava ja positiivinen blogi 🙂 Ja hyvä postaus! Ite luulin et ylikunto tarkottaa just tota et on yli hyvä kunto eeikä mikään tunnu missään 😀 Mut mulla on pari tyhmää kysymystä, vaikuttaaks stressi tosi paljon treenin tehoon? Ja onks mahollista treenata toinen käsi isommaks..? 😀
Mun kroppa huusi lepoa. Noin kahden kuukauden välein kroppa haluaa paussin. Paussi kesää viikon… sitten on taa mieletön hinku salille! Eilen aurinko kuitenkin houkutti juoksemaan vaikka lepöpäiviä takana vasta kaksi. Mikä teki henkisesti raskaalle viikolle tosi hyvää. Takana on nyt n. 10 V liikuntaa ja olen oppinut tulkitsemaan kehoa. Ennen puskin väkisin kroppaa eteenpäin. Kun liikunnan himo on pysyvä, paussi tekee vain hyvää. Ei se kauan kestä;-)
Niinpä, totta puhut! 🙂
Terve! Aurinkoista perjantai aamua! seurauksena kehityksen stoppi, kiukkusuutta ja hermostuneisuutta jne. Lopulta jouduin tiputukseen tyksiin, koska mikään ei pysynyt sisällä; jopa vesi tuli ulos (ripulina) … Aineenvaihdunta kärsi myös ja nyt olen joutunut kovasti tekemään töitä jotta se toimisi taas… Ei kiva.. En vieläkään ymmärrä miksi en kuunnellut kehoani, ja yritin ”pilata” sen..:// noh, onneksi nyt viisaampi ja tästä oppineena, osaan kuunnella kroppaani, ja jos jokin päivä ei jaksa oikeesti salille mennä, en mene, enkä tunne huonoa omatuntoa, ehtii sitä sitten seuraavana päivänä;) eikä haittaa jos jollain viikolla jää jokin reeni tekemättä:) kunhan kroppa ei rasitu liikaa, lepo on oikeesti todella tärkeää! Hyvä aihe kirjoitus, ihmiset unohtavat tämän helposti. Toivon myös että te joiden pää sanoo joka päivä meesalil mee salil vaikka kroppa ihan loppu, levätkää!!:) sitten niitä tuloksia tulee!;) ja jaksaa seuraavaksi nostaa painojakin..;) heh.
Nimenomaan! Terveys kaiken edelle. Ja sitä lepoa se terveys vaatii ja kehitys yhtälailla 🙂
^ alkupäästä jäi nyt jonnekkin kirjoitus..;D eli siis, viime kesänä tämä tapahtui, ja ihana blogi sulla, kiitokset siitä<3:)
Kiitos huippu postauksesta, se todellakin sai ajattelemaan! Ite kuulun tuohon ”amatööri” ryhmään joka on vasta aloittanut salilla käynnin ja haluaisi tuloksia nopeasti, nopeammin kuin olisi edes mahdollista! Oireita on alkanut tulemaan, joten ehkä nyt jään kuuntelemaan itseäni ja teen mikä itsestä hyvältä tuntuu ja hiljaa hyvä tulee, ainakin näin 2 lasta 2vuoden sisällä synnyttäneenä…! 🙂
Heti tuli itelle parempi mieli tästä postauksesta, kun nyt on ollut hirmu huono omatunto jos en ole jaksanut lähteä salille/lenkille jokapäivä! Nyt hyvällä omallatunnolla vietän myös lepopäiviä! 🙂
Aurinkoista kevättä ja kiitos kannustuksesta! 🙂
Todellakin vietät hyvällä omalla tunnolla lepopäiviä, siten niitä tuloksiakin ja ennen kaikkea terveyttä ja hyvää oloa tulee. 🙂 Mahtavaa kevättä sulle ja tsemppiä!
Oot aivan ihana. Oot toooosi lihaksikas<3.
Oot mun lemppari näyttelihöitä<3<3
Hei, mistä olit hommannut sen sun polvituen :)? Itellä on myös hankinnassa joky hyvin tukeva polvituki 🙂
Sain sen lääkäristä mukaani 🙂
Mooi! Mietin et voisitkohan tehdä postauksen erilaisista tehokkaista vatsalihasliikkeistä ja toki muistakin? 🙂 ja jos sulla on joitan vinkkejä miten jenkkakahvat(?) saa treenattua pois niin kerro toki! 🙂
Wau, tästä oli mulle tosi paljon hyötyä ja avas silmät tajuumaan, miksi aina sairastun kun alotan salilla käymisen. Yleensä homma menee niin että on ollut 1-3kk tauko, sit lataan lisää aikaa kortille ja käyn veren maku suussa aamuin illoin kuroakseni kiinni sen tauon, ja AINA sairastun!! Kaikkia noita oireita on ollut, enkä oo ees tajunnu et johtuu tosta, vaan siitä et ”salilla on niin paljon pöpöjä” tms xD kiitos tästä postauksesta! 🙂
Blogisi on sitten ihanan pirteä ja tapasi kirjoittaa rehellistä, mutta positiivista! Itsellänikin on alkanut projekti nimeltä oma kroppa takaisin raskauden jälkeen ja täältä saa kivaa tsemppiä! Vaikka käynkin vain reippailla kävelylenkeillä ja zumbassa, on kiva lukea ja katsella kuvia positiivisesta ihmisestä!
Hyvä postaus! Itse sairastin todella pahan ylikunnon reilu vuosi sitten. Olin amatööri urheilun saralla ja liikuin todella paljon sekä söin todella huonosti. Samalla kauhea työstressi. Aluksi en tunnistanut ylikunnon merkkejä ja ihmettelin että mitä tämä on. Tietämättömänä jatkoin liikkumista siihen pisteeseen kunnes yöunet menivät ja silloin heräsin. Ravasin lääkärissa useaan kertaan ja olin pitkällä sairaslomalla. Kaikkinensa palautuminen ylikunnosta kesti yli kolme kuukautta. Se oli todella kamalaa aikaa, leposyke ei laskenut levossakaan alle 90. Minulla oli lähes kaikki oireet mitä yllä kuvasit. Yhtenäkin aamuna heräsin ja kävin laittamassa sykemittarin kiinni, syke 140 pelkästään seistessä. Sen jälkeen kyllä opin kuuntelemaan omaa kehoa, syömään kunnolla ja liikkumaan omaa kehoani kuunnellen! Teitämättömyyteni siitä että kyseinen vaiva voi tulla tavan tallaajalle johti minut varmasti siihen ja en kyllä toivo sitä kenellekkään! Kiitos hienosta postauksesta ja hyvästä blogista! -Heidi
Kun on peruslaiska luonne tai oikeastaan todella laiska, niin ei pahemmin oo ongelmia lepopäivän pitämisen suhteen 🙂 Lisäks, kun salipäivinä on liikenteessä 12 h yhteensä (koska työ + sali), niin on aikamoista luksusta mennä jonain päivänä ihan suoraa töistä kotiin. Sellasia päiviä on mun arjessa nimittäin todella vähän.
Ihan mahtava tämä blogi, oon tästä monesti imeny itselleni positiivista energiaa. Sulla on tosi kannustava ja motivoiva asenne 🙂 Alotin aikoinaan reenaamisen ihan liian rajusti ja söin liian vähän. Ihmissuhteet kärsi, valitsin mieluummin treenin kavereiden näkemisen sijaan, koska halusin todella tuloksia. Kieltäydyin monista kutsuista, koska pyrin elämään tosi terveellisesti. Se oli kyllä kaukana terveellisestä ja lopulta olin vain koulussa, treenaamassa tai kotona neljän seinän sisällä. Tunsin itseni tosi yksinäiseksi ja onnettomaksi, vaikka päinvastoin elämänlaadun olis pitäny parantua treenaamisen myötä. Monilta tuli kommenttia, miten olin laihtunut tosi paljon, vaikka omasta mielestä näytin vielä lihavalta. Nyt oon oppinut kuuntelemaan kehoani, antanu itselleni luvan välillä herkutella, käynyt ulkona, levännyt ja muutenkin saanut elämäni enemmän balanssiin. Oon oppinut rentoutumaan, enkä enää väkipakolla raahaa itseäni treeneihin, jos olo ei tunnu hyvältä.
Rupesin miettimään omaa oloa tän postauksen luettuani. Pari viikkoa sit kesken combat tunnin tuli huono olo, pyörrytti, oksetti ja kaikki voima hävis. Silti tein loppuun tunnin ku en kehannu lähtee kesken pois.
Sen jälkeen mulla on ollu pohjaton nälkä. Voisin syödä koko ajan, ja mitä vaan.
Ylikunnon oireita lukiessa tunnistin myös lihasväsymyksen, ärtyneisyyden, väsymyksen..
Ylikuntoko?
Kiitos Venla loistavasta blogista ja ihanista ruokaohjeista. Oot sä vaan kova mimmi. 🙂 oon asettanu itelleni tavotteen; Venlan kroppa 😉
Huippua et sen voi saavuttaa syömällä hyvin ja herkuttelemalla sillon tällön 😉
KIITOS!! <3