Sydämellisesti tervetuloa uuteen ja  toivottavasti entistäkin parempaan blogiini!

 Olen saanut teiltä lukijoilta niin paljon ihania viestejä ja kannustusta liittyen blogimuuttooni. Olen todella kiitollinen, kun voimme käydä tätä muutoksen, inspiraation ja itsensä kehittämisen matkaa yhdessä.

Lämpimästi tervetuloa myös kaikille mahdollisille uusille lukijoille, jotka olette blogimuuton myötä löytäneet blogini. Jotta saisitte heti näin ensi kättelyssä (tässä tapauksessa kylläkin lukemalla) aidon kuvan minusta ja blogistani, kerrottakoon muutama, ehkä jopa hieman outo asia minusta. En halua antaa kaunisteltua tai kiiltokuvamaista käsitystä itsestäni tai elämästäni, koska niin kuin varmasti meidän kaikkien, on minunkin elämäni täydellisen epätäydellistä. Juuri se tekee tästä tästä elämän matkasta mielenkiintoisen seikkailun, minun omiin seikkailuihini teillä on mahdollisuus hypätä mukaan blogini kautta.

Uusille lukijoille tiedoksi, teen näyttelijän töitä, nautin suunnattomasti myös treenaamisesta, koska se tuo minulle niin paljon hyvää oloa ja energiaa,  ja olenkin tehnyt siitä elämäntavan itselleni. Siksi haluan inspiroida muitakin löytämään oman lajinsa ja liikunnan ilon, sekä ennen kaikkea balanssin itsensä ja henkisen hyvinvoinnin kanssa. Olen myös hetkessä eläjä, haaveilija, rakastan matkustella ja kokea, sekä nähdä uutta. Olen mielettömän eläinrakas, ruokafiilistejä, nautiskelija, ja uskon hulluihin unelmiini ja haluan kannustaa muita toteuttamaan omiaan.

FAKTAT TISKIIN:

• Olen mm. hidas lähtemään minnekään, keksin alkaa imuroimaan juuri kun pitäisi lähteä ovesta ulos.
• Alan kertoa juttua, mutta unohdan sen itse pääpointin, koska usein tarinaan tulee niin paljon sivuhaaroja, joista haluan myöskin puhua. Tämä on kuuntelijalle varmasti toisinaan ärsyttävää ja tästä saankin kuulla usein.
• Olen ehkä pikkasen neuroottinen ja kahvilasta lähtiessäni tarkistan miljoona kertaa, ettei vaan tuolille tai pöydän alle pudonnut mitään. Myös kotoa lähtiessäni on katsottava, että liedet ja hanat ovat varmasti kiinni.
• Olen huono sietämään sotkua tai kaaosta kotona, koska rakastan siisteyttä. Olen tunnettu kaveripiirissäkin siitä, että vaatekaappini on yleensä millimetrijärjestyksessä, ja vaatepinot huolella viikattuja ja suoria. Siksi kai olenkin aina tervetullut siivousapu kavereidenkin garderooppeja järjestämään.
• Tässä kohtaa postausta totesittekin jo varmaan, että minulla on joku diagnosoimaton oireyhtymä. Sekin on hyvin paljon mahdollista. Mutta näillä mennään.
• Olen siis todellakin niin eläinrakas, että saan jäätävän agren päälle, jos nään uutisia eläinten laiminlyönnistä tai rääkkäyksestä. Itken aina, kun katson Avaraa Luontoa. (SE ON IHAN PARAS OHJELMA!)
• Minun on vaikea ymmärtää suvaitsemattomuutta. Ja minun mielestäni rakkaus ja samat oikeudet kuuluvat kaikille.
• Rakastan suoraa puhetta, enkä siedä kaksinaamaisia ihmisiä.  Sellaiset ihmiset saavatkin minut hyvin surulliseksi ja pahalle tuulella, vaikka puhuttavat asiat eivät koskisikaan minua, vaan kohdistuisivat johonkin toiseen henkilöön. Onneksi olen kuitenkin näin 24 ikävuoteen mennessä ehtinyt oppia, että elämää ei kannata viettää negatiivisten ihmisten seurassa, vaan päinvastoin hakeutua hyväntahtoisten, inspiroivien, kannustavien, positiivisten ja luotettavien persoonien pariin.
• Minulla oli pienenä kolme munuaista. Ylimääräinen poistettiin, kun olin 6-vuotias, ja siksi minulla on edelleen iso arpi kyljessäni. Joskus yhden lehden kuvauksissa minulta kysyttiin haluanko, että arpi photoshopataan pois. En ymmärtänyt miksi haluaisin. Sehän on osa minua ja kertoo, että selvisin vakavasta leikkauksesta. Olen yhden kokemuksen rikkaampi. Ja kuten jo kerroin, en muutenkaan halua antaa itsestäni kaunisteltua kuvaa kellekään. Olen sellainen kun olen, enkä kaipaa photoshoppia elämääni. Minusta photoshoppia on jo naistenlehdet pullollaan aivan kylliksi. Toki ymmärrän, että ammattivalokuvaajat ja myös bloggaajat saavat kuvista tyylikkäitä, muokkailemalla kontrasteja, taustoja, valoja ja varjoja, eikä minulla ole todellakaan mitään sitä vastaan.
• Oikeastaan siitä tulikin mieleen seuraava asia, tykkään valokuvailla, niin ihmisiä, luontoa, eläimiä kun maisemiakin. Mielelläni haluaisin kehittyä tässä harrastuksessa.
• Olen uskomattoman känkkäränkkä, jos minut herätetään päiväunilta, tai jos nukahdan illalla sohvalle. Tästä olen myös saanut kuulla pienestä pitäen.
• Jos olen vahvasti eri mieltä jostakin asiasta, olen kova väittelemään läheisteni kanssa.
• Vaikka koen olevani sosiaalinen ihminen, tarvitsen myös paljon omaa aikaa.
• Kannustan aina lukijoitani stressittömämpään elämään. Minusta olisi ihanaa sanoa teille, että en itse stressaa mistään, totuus kuitenkin on, että minä olen varmaan maailman pahin stressaaja. Tosin erilaiset hektiset elämäntilaanteetkin ovat varmasti vaikuttaneet tähän. Joskus aikaisemmin olenkin todella stressannut niin paljon, että minulta lähti hiukset päästä. (Hahah KYLLÄ, se on siis todellakin mahdollista). Uusin ilmaantunut stressireaktioni ovat rytmihäiriöt. Onneksi olen oppinut lukemaan itseäni, ja nykyään osaan lähteä esim. mökille rentoutumaan, kun huomaan, että elämä alkaa käydä liian kiireiseksi.  Tottakai kaikillla on joskus työkiireitä tai kausittaisia stressaavia projekteja käynnissä, mutta on tärkeää osata jarruttaa, ennen kuin palaa loppuun. Itse vihaan suorittamista, ja olen lopettanut oman elämäni suorittamisen kauan sitten. Onneksi olen myös oppinut, että niin minulla, kuin kaikilla muillakin, on oikeus olla sopivasti itsekäs, ja oma energiansa kannattaakin suunnata asioihin, jotka antavat sinulle hyvää oloa. Nykyään haluan keskittyä nauttimaan elämästäni, varsinkin juuri niistä elämän pienistä iloista. Haluan myös kasvaa ihmisenä, sekä tulla vahvemmaksi vastoinkäymisiä tai suruja kohdatessani.

Siinä oli pieni pala Venlasta.

Kuvat/Petteri Peltonen

Nyt haluan toivottaa teille kaikille energistä torstai-päivää!

PS. iiiiks, olen niin innoissani tästä blogimuutosta, ja jo nyt selkeästi muuttuneesta blogini ilmeestä, toivottavasti tekin tykkäätte ja viihdytte kanssani jatkossakin. Haleja.

<3:Venla