Kirje pienelle terapeutille.
WARNING! Tämä postaus ei sovellu ihmisille, jotka eivät ole eläinrakkaita.
Ensimmäisenä kun herään, hän katsoo minua surullisen näköisillä nappisilmillään suloisesti, hän ei kuitenkaan ole surullinen. Hän on iloinen, vain siksi, että heräsin hänen kanssaan tähän uuteen päivään. Hän antaa hellän märän pusun huulilleni ja nuuhkaisee hiuksiani. Sitten hän asettaa päänsä varovaisesti rintakehääni vasten ja kuuntelee kuinka sydämeni lyö. Hän mielellään jatkaisi unia kanssani. Minun on kuitenkin noustava ja lähdettävä töihin. Hän tietää, että sitä ennen on mentävä ulos. Ilma ei olekaan enää yhtä lämmin, kuin mitä se on ollut kaikkina muina yhteisinä lenkkiaamuinamme. Voimme molemmat jo haistaa tuulesta sen pienen kirpeän syksyä ennustavan raikkauden, ukkosmyrskyisen yön jälkeen.
Ulkoilun jälkeen on aamupalan vuoro. Hän odottaa niin kauniisti istuen vierelläni, kun teen hänelle purtavaa. Hän tuijottaa minua kavahtamatta, jos vaikka pöydältä sattuisi putoamaan jotakin.
Hän on syötyään kylläinen ja tulee kiittämään minua kauniisti. Sitten hänellä onkin taas energiaa leikkiä.
Jos palaan joinakin päivinä hyvin väsyneenä töistä kotiin, on hän aina yhtä innoissaan näkemisestäni, sillä ei ole merkitystä olenko ollut poissa tunnin vai viisi tuntia. Jälleennäkemisen riemu on aina yhtä pakahduttava.
Jos sinä pieni kaunis olento puhuisit samaa kieltä kuin minä, haluaisin kertoa sinulle, kuinka suunnattoman rakas, tärkeä ja korvaamaton olet minulle. Koska varsinaista yhteistä puhekieltä meillä ei ole, on turvauduttava elekieleen. En enää osaa, enkä edes halua kuvitella elämää ilman sinua. Sinulla on niin ainutlaatuinen luonne, eikä maa toista juuri sinunlaistasi päällään kanna.
Haluan viettää kanssasi niin paljon aikaa, kuin vain mahdollista, että ymmärrät, kuinka merkittävä olet minulle. Joskus toki saat minut hermostumaan käytökselläsi, mutta en halua näyttää sitä suuttumusta vahvasti sinulle, koska silloin sinä pieni jekkuilija luulet olevasi tilanteen herra. Sinun itsesi kannalta uskon, että sinun huomiotta jättäminen näissä tilanteissa, on sinun kasvamisesi kannalta parempi ratkaisu. Sinun täytyy ymmärtää kuka määrää, ettet itse joudu huolehtimaan, ettenkö minä osaisi pitää sinusta huolta. Usein joudunkin napakasti käyttämään kanssasi sanaa: ei, mutta päivä päivältä sinä ymmärrät paremmin miksi näin teen.
On mieletöntä huomata, kuinka sinä kasvat ja kehityt ja opit koko ajan kaikkea uutta. Enää et liiku ulkonakaan niin päättömästi, kuin silloin, kun saavuit elämäämme rikastuttamaan.
Tulen ikuisesti muistamaan sen päivän, kun pienenä pallerona tulit meidän elämäämme elävöittämään. Tuot niin paljon iloa, ettei sitä sanoin voi kuvailla. Se pyynteetön rakkaus, mitä sinulta saa, on jotakin niin uskomatonta.
Jo ihan lyhyessäkin ajassa minulla tulee kovin ikävä sinun tuoksuasi ja märkiä pusujasi, sekä hauskoja jekkuilujasi.
Suhtaudut muihin aina yhtä iloisesti, rohkeasti ja avoimesti. Jos maailmassa olisi enemmän myös sellaisia ihmisiä, kuin millainen persoona sinä olet, uskon, että se olisi paljon parempi paikka.
Jos minulla on huono päivä tai olen surullinen, sinä osaat lohduttaa minua, sillä et tarvitse sanoja, teet kaiken paremmaksi pelkällä läsnäolollasi. On hauskaa, kuinka edelleen hyppäät syliini loikoilemaan, vaikka et enää olekaan edes niin pieni, kuin tullessasi meille, mutta sitähän sinä et ymmärrä, luulet edelleen olevasi se pikkuruinen sylivauva.
Elämäni ilo ja valo. Sinä juuri, sinä pieni viaton karvaturri. Sinä olet ja tulet aina olemaan rakas oma lapseni. Minun mielestäni sinusta puhuttaessa tulee käyttää sanaa Hän, sillä et todellakaan ole vain Se. Olet paljon enemmän. Toivon kanssasi miljoonia ihania yhteisiä hetkiä.
Tämä on Sinulle Mulan.
Kaikki joilla on koira, tai jokin muu rakas lemmikki perheenjäsenenään, ymmärtää mistä minä nyt puhuin.
Koirien syvä hiljaisuus rauhoittaa meidät ihmisten turhilta sanoilta. –Jean-Michel Chaumont
Maailmassa ei ole parempaa psykiatria kuin naamaasi nuoleva koiranpentu. -Andrew A. Rooney
Koirat eivät ole koko elämämme, mutta tekevät elämästämme kokonaisen. -Roger Caras
Kiitos sinulle, sinä oma pieni karvainen terapeuttini.
<3:Venla
Jofama by Kenza
Muistan kun aina pienenä alkavaan koulun syyslukukauteen valmistauduttiin tekemällä shoppausreissu Helsinkiin. Mukaan kauppareissulta tarttui yleensä uusi koulureppu, Eastpak oli kovasana silloin joskus. Ja tietty myös penaali ja uudet törkeen makeet kynät ja kumit piristämään koululaisen arkea. Jos oikein äiti oli hyvällä tuulella (niinkuin yleensä oli) niin sai ehkä uudet farkut ja syystakinkin. Äidin kanssa kannatti aina lähteä kauppaan, sillä äiti oli paljon helpompi suostutella tekemään hankintoja. " Äiti, mä oikeesti tarvin tän, ei mulla oo mitään". Iskällä kun tuppasi tulemaan kaupoilla aina meidän mielestä liian nopeasti se vaihe : "Noniin tytöt, eiköhän nyt alkaisi riittämään, lähdetään kotiin." Sori iskä, tiedän, että vakoilet mun blogia. 😉 Ja oli se ehkä näin jälkeenpäin ajatellen oikeesti ihan hyvä, että taltuttelit meidän naisvoittosen perheen ostos-päähänpistoja.
Vaikka en enää käy koulua, onhan sitä pakko silti jotain uutta piristystä arkeen hankkia, lievittämään vaikka sitten sitä orastavaa pientä "Nyt se kesä meni" -masista. Tuntuu viileämmät aamutkin huomattavasti vähemmän pahoilta, kun on uusi mielekäs nahkarotsi, jonka vetää niskaan.
Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikki taitaa olla jälleen kerran asennoitumisesta kiinni, niin silti pitkästä aikaa itsellänikin on ollut hieman vaikeuksia virittäytyä tähän tulevaan syksyyn. Kesä oli niin paras, upea ja rentouttava, ettei siitä millään haluaisi päästää irti. Päätin kuitenkin, että kynsin ja hampain kesässä roikkumisen ja negistelyissä vellomisen sijaan, sallin itseni fiilistellä ihania kesämuistoja ehkä vielä jokusen päivän, ja sitten käännän syysvaihteen päälle ja odotan innolla mitä ihania hetkiä syksyllä on tänä vuonna tarjottavana.
Eikai kukaan loputtomiin ois jaksanutkaan niitä helteitä? Vaikka ne mahtavia mun mielestä olikin. Ehkä nautin kuitenkin enemmän, kun ei niitä ole jatkuvalla syötteellä. Vaihtelu virkistää. Nyt voi alkaa fiilistelemään kynttilöitä, hämärtyviä iltoja, sateen jälkeen kiiltävää asfalttia, värikkäitä lehtiä puissa, lenkkejä happirikkaassa ilmassa, leffailtoja viltttiin käpertyneenä sohvan uumenissa. Ja tietty niitä mahtavan viileitä ja pimeitä öitä, jolloin nukkuu sikeämmin. Itse ainakin kuorsailen paljon makoisammin viileämpien lämpötilojen koittaessa.
Kaivan mielen syövereistäni sen pikku-Venlan, joka kutkuttavin ja innokkain mielin odotti syksyä ja nautti eri vuoden ajoista, juuri siksi, että aina silloin tuli sellainen jännittävä olo, kun tiesi, että tulee oppimaan, näkemään ja kokemaan paljon uutta.
Kesän jälkeen on jotenkin latautunut ja inspiroitunut olo, sen energian aionkin purkaa kaikkiin uusiin kivoihin koitoksiin. Otetaan siis nokka kohti uusia seikkailuja!
Minkälaisia tunteita syksy teissä herättää?
Loppuun vielä pakollinen hyppykuva, koska en tykkää pönöttää kuvissa.
Nahkatakki: Jofama Fashion Design by Kenza: House of Brandonista. Neule: Lindex, Kengät:Zara, Leviksen shortsit ostin aikoinaan New Yorkin reissulta Urban Outfittersistä.
Käykää tsekkaamassa House of Brandonista uudet hienot syystakit!! Muistattehan, että kaikki blogini lukijat saavat kaikista House of Brandon -tilauksista -20% alennuksen koodilla: VENLA ! Jeiii!
Energistä tulevaa syksyä kaikille!
<3:Venla
Week of my life on instagram
Viime viikkojen puuhasteluja. Ihania hetkiä ja kesämuistoja. Koska en ole nyt runoilevalla tuulella, kuvat kertokoot enemmän. 😉
Metsäkeijuilua mökillä.
Mulanin kanssa Bodominjärvellä reippailemassa.
Ihana kesäyllätys CocaCola Finlandilta.
Erikan kanssa sporttailemassa ilta-auringossa.
Taaborin kesäteatterissa tyttöjen kanssa katsomassa Peter Pan -näytelmää. Oli muuten mainio esitys!
Mulanin kanssa hundien uimarannalla. Hän sai niin paljon uusia mahtavia karvakamuja.
Salaatilla kotirannan kahvilassa.
Suomenlinnassa Jennyn ja poikien kanssa päiväretkellä. 
Aamu-uniset eivät suostuneet lähtemään mun seuraks lenkille. 😀
Elokuun Cosmopolitanin Fun Fearless Female.
NO GYM? NO PROBLEM!!! Aamutreenit pihalla. Dippejä, leukoja, vatsalihastreeni + hölkkää pururadalla. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä kuntosalille saadakseen hikeä pintaan. Peukutan.
Hikiset juoksutreenit urheilukentällä. Tuli elävästi mieleen koulun liikuntatunnit ja coopperi. Ah, those memories! 😀
Lenkin jälkeen maittaa uni.
Mulanin uudet räväkän väriset valjaat.
Mun Paraskaveri<3 Maailmanrakkain otus.
Familytime. Iskän, äidin ja Mulanin kanssa syömässä. Huomatkaa iskän nopeetlasit 😀
Tällaiset pikaterkut tällä kertaa täältä suunnalta. Toivottavasti ootte kaikki nauttineet kesästä! Allekirjoittanut on ainakin.
Minä painun nyt lenkin jälkeen saunaan ja sitten on luvassa korvapuusteja ja karkkia. Nam. Sounds like a good plan.
Hikoilkaa, nauttikaa ja rentoilkaa viikonlopun ja elämän kunniaksi, kaikki ihanuudet siellä näytön takana!
Lauantain loppukevennys videot löytyy täältä!
Peukuta.fi on videopalvelu, johon kootaan netin uusimmat ja hauskimmat videot.
Käy tsiikaa!
Moro!
<3:Venla