No voi pojat, nyt alkaa mennä berberi jumiin, vaikka kuinka yritin eilen sitä venytellä. Hienoa, taisi siis mennä eilinen treeni perille, ja nimenomaan pakaroihin, sehän oli tarkoituskin. Odotan innolla huomista,  sillä saa nähdä pystynkö kävelemään ollenkaan. Vähintään hullunkuriselta se tallustaminen tulee taatusti näyttämään. 😉

Kuten edellä mainitusta selvisikin, pääsin siis vihdoin kuukauden polven paranemisajan jälkeen, taas myös jalkatreenien pariin. Polvi on reilassa! Ei häikkää eikä hämminkiä. Mahtavuutta! Kannatti siis todellakin malttaa olla rasittamatta sitä, ja antaa polven levätä rauhassa, niin se parani näinkin nopeasti.

Hieman tuskaa se tuotti, kun on kuukauden saanut treenata pelkkää yläkroppaa, ja olisi ollut jo niin kova hinku päästä kyykkäämään. Toisaalta positiivista on se, että tulipa oikein huolella keskityttyä yläkropan treenaamiseen, sekä treenien vaihtelevuuteen ja lepoon. Se on selvästi tuottanut kuukaudessa tuloksia, selkä on leventynyt ja olkapäät kasvaneet. Saan varmaan hyvän syyn ostaa uusia vaatteita, kun jotkut vanhat kinnaa kiinni hartioista. JAU! 😀

Hiki virtasi, niinkuin kuvasta näkyy.

Koivet meni mukavasti pumppiin, eilen treenin jälkeen 😀

Siispä ihmiset rakkaat, en voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on osata kuunnella omaa kroppaansa. Itsekuri on toki hieno piirre, mutta itselleen ei kuitenkaan saa olla liian ankara. Uskon, että itse olen saanut tuloksia juuri siksi, että pyrin aamulla herätessäni todella tunnustelemaan, mikä on oloni ja miten kehoni voi. Tuliko nukuttua sikeästi ja riittävästi? Olenko palautunut edellispäivän treeneistä? Olenko syönyt proteiinin lisäksi myös tarpeeksi hiilareita palautuakseni? Tarkkailen myös leposykettäni. Onko se yhtä normaalin matalalla, kuin yleensä?

Paljon treenaavien  ihmisten ja niin sanottujen ”treeniaddiktien” on hyvä muistaa, että uni ja lepo on tärkeimmässä roolissa palautumista ajatellen. Usein kuntoilun aloittavat ja salikärpäsen puraisun saaneet, eivät innostuksissaan muista levätä ja pitää tarpeeksi välipäiviä, ja tällöin ylikunnon riski on suuri.

Ylikunto tarkoittaa sitä, että elimistöä on rasitettu enemmän, kuin mistä sillä on mahdollisuus palautua. Eli toisin kuin ylikunto-termi saattaa hämätä, kyse ei siis ole ”YLI HYVÄSTÄ KUNNOSTA” vaan päinvastoin. Ylikunnossa elimistön suorituskyky on heikentynyt.

Mistä sitten tietää onko mahdollisesti saattanut itsensä ylikuntoon?

Yleisiä ylikunnon oireita ovat: korkea leposyke, väsymys, levottomuus, heikentynyt unensaanti tai jatkuva uneliaisuus, voimattomuus, lihasarkuus, rytmihäiriöt, heikentynyt tai kasvanut ruokahalu, vapina, hikoilu, korkea tai liian matala palautumissyke, huonontunut vastustuskyky ja kuume.

Ylikuntoon voi liittyä myös psyykkisiä oireita kuten:

hermostuneisuutta, ahdistusta, outoja mielihaluja, ärtyneisyyttä, välinpitämättömyyttä ja jopa pelkoa tai masentuneisuutta.

Jos siis tiedät olevasi kuntosalikortin suurkuluttaja ja oikea aktiiviliikkuja, mutta silti ihmettelet miksi suorituskyvyssäsi tapahtuu selkeä notkahdus, sairastelet usein tai kärsit joistain edellä mainituista oireista. On hyvä pysähtyä pohtimaan, mahdatko juuri sinä kärsiä ylikunnosta? Ylikuntoa esiintyy nimittäin huippu- ja ammattiurheilijoiden lisäksi myös amatööreillä. Yleensä juuri siksi, ettei ylikunnon oireita osata tunnistaa itsessään tarpeeksi ajoissa.

Mikäli epäilet olevasi ylikunnossa, sinun olisi parasta hakeutua alan asiantuntijan eli urheilulääketieteen lääkärin vastaanotolle. Jos olet lääkärikammoinen ja et tästä neuvosta huolimattakaan aio hakeutua lekurille. Niin hanki vähintäänkin sykemittari ja tarkkaile sykettäsi. Vältä kovaa rasitusta kunnes sykelukemasi palaavat normaalille tasollesi.

Oman kehon kuunteleminen ja omat tuntemukset ovat paras mittari. Mutta jos et koe olevasi hyvä kuuntelemaan omaa kroppaasi,  niin lämpimästi suosittelen rohkaistumaan ja tarkistamaan tilanteesi asiantuntijan luona.

Lisäksi on tärkeä muistaa, että jos omassa elämässäsi on tällä hetkellä paljon muita kuormittavia asioita ja kärsit kovasta stressistä, on tällöinkin olennaista vähentää kovaa fyysistä rasitusta. Koska henkisen olotilan raskaat kamppailut laittavat elimistön aivan liian koville, jos siihen vielä yhdistää kovan fyysisen rasituksen.

Jos siis jahtaat ”bikinikondista 2014” verenmaku suussa, niin sinun on syytä ymmärtää, että tuloksia ei tule yhtään nopeammin, ravaamalla joka ikinen päivä viikosta toiseen tekemässä raskasta treeniä, sillä tällöin luultavimmin ajat kroppasi ylikunto tilaan ja käykin päinvastoin, kehitys pysähtyy. Avain tuloksiin on tasapaino treenin, levon ja ruoan välillä.

Maltahan siis nauttia energisten treeniesi lisäksi, myös rentouttavista lepopäivistä ja riittävistä yöunista, sekä tietty oikeanlaisesta ja riittävästä ravinnosta. Siten tulet myös saavuttamaan tavoitteesi varmemmin.

Uskaltaako joku lukijoistani myöntää, ettei meinaa malttaa pitää lepopäiviä? Miksi? Pistikö tämä ajattelemaan?

Kun nyt taas kesää kohti ollaan menossa, voisin melkein veikata, että siellä koneen äärellä on paljonkin treeniaallon mukaan tarttuneita ja kuntoilun aloittaneita. Toivon, että teette itsellenne palveluksen ja kuuntelette kehoanne, sydäntä unohtamatta 😉

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

<3:Venla