En voi tarpeeksi hehkuttaa tätä fiilistä rankan salitreenin jälkeen. Sitä enemmän endorfiineja vapautuu, mitä kovempi treeni mulla on ollut. Fiilis on kuin uudesti syntyneellä. Kai sitä täytyy olla jotenkin vinksahtanut rakastaessaan tätä tunnetta, kun on ihan loppu, kädet tärisee ja saa hädin tuskin nostettua niitä ylös pukeakseen päälle tai laittaakseen ruokaa. Se on hassua, mutta jotenkin juuri näillä hetkillä tunnen eniten eläväni. Luulenpa, että se johtuu palkitsevasta fiiliksestä ja itsensä haastamisesta. Samankaltaisia hyvän olon ryöppyjä saan mm. näyttelemisestä, sekä mm. jonkun uuden asian oivaltaessani tai oppiessani, sekä ollessani matkustelemassa, näkemässä ja kokemassa uutta.

Muistelen lämmöllä  Kallion lukioaikoja, kun sain toteuttaa itseäni näyttämöilmaisun ja tanssin saralla. Muutin silloin myös alaikäisenä pois kotoa pitkän koulumatkan takia. Itsenäistyminen oli todella hienoa ja kasvattavaa. En kuitenkaan aluksi tajunnut asettaa itselleni tarpeeksi aikaisia nukkumaanmenoaikoja tai huolehtinut riittävän hyvin ruokavaliostani. Elämä tuntui niin hektiseltä. Harrastin paljon, tein koulun ohella töitä ja vietin todella paljon aikaa uusien mahtavien lukiosta saamieni ystävien kanssa. Valvoin öitä illanvietoissa ystävien luona ja samalla ahersin koulutehtäviä, koitin selvitä kursseista ja saada lakin.  Ja sainkin. Mutta mikä oli sen hinta?

En edes  itse tajunnut, kuin vasta näin jälkeenpäin, että taisin aluksi laihtua kaikkien niiden aktiviteettien ja epäsäännöllisen ruokarytmin, sekä liian vähäisen unenmäärän keskellä.

Minulla oli aina ollut melkoisen tuuhea ja paksu tukka, mutta niihin aikoihin minulta alkoi selkeästi lähteä hiukset päästä.  Ei siis suotta sanota, että älä stressaa liikaa tai muuten lähtee tukka päästä. Se on todellakin mahdollista. 😉 Kävin lääkärilläkin hiuskadon takia, ja ainoa selitys minkä hän pystyi toteamaan oli se, että kai jonkin sortin perfektionistina, olin tietämättäni asettanut itselleni hirveät paineet selviytyä kaikesta. Halusin olla ystäville hyvä kuuntelija ja aina käytettävissä, ehkä joskus jopa omien yöunieni tai väliinjääneiden ruokailujen kustannuksella. Halusin menestyä töissä ja koulussa, sekä harrastuksissa. Olin aina ollut koulussa, se sosiaalinen, paljon harrastava "kympin tyttö". Jos niin voi sanoa.

Kun mietin elämääni nyt. Olen miljoona kertaa onnellisempi nyt, kuin silloin. En enää tunne itseäni ainaisen väsyneeksi. Sillä lukion loputtua ja lakin saatuani, tajusin, että on oikeus olla  sopivasti itsekäs. Aina ei saa olla epäitsekäs, saati voida tai tarvitse miellyttää kaikkia. Ymmärsin, että täytyy satsata itseensä. Kun voi itse hyvin, vasta sitten voi auttaa ja inspiroida muita. Täytyy rakastaa itseään niin paljon, että osaa myös luopua asioista ja ihmisistä, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Oivalsin myös ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Tärkeää ei ole menestyminen, silä vain onnellisuus on avain menestymiseen. Jos rakastat sitä mitä teet,  sinusta tulee menestynyt. 

Itsensä tutkiskelu on kasvattavaa. Sinulle voi tapahtua uskomattomia asioita, kun olet rehellinen itsellesi ja keskityt tekemään sitä mitä rakastat. Pian huomaatkin, kuinka elämäsi rauhoittuu. Lakkaat odottamasta  vain viikonloppuja tai spesiaaleja tapahtumia, sillä alat elää hetkessä, ja elämääsi on tullut täysin uusi näkökulma. Ja se jos joku on vapauttavaa. Kukaan ihminen, materia tai koulutus/työ/todistus ei voi tehdä sinua kauttaaltaan onnelliseksi. Sillä onni lähtee sinusta itsestäsi. 

Olen itse tällä hetkellä elämäni kunnossa, kaikin puolin. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Sillä syön, treenaan ja nukun hyvin itseäni varten. Vajaan viikon päästä minulla tulee täyteen 2 VUOTTA kestänyt alkoholilakko. En tiedä johtuuko se lakosta vai mistä lie, mutta tällä hetkellä voin sanoa, että nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Toki  kuitenkin uskon ja tiedän, että tämä "paras aika" tulee jatkumaan tällä asenteellani läpi elämäni. Siihen elämään sisältyy maailmanparhaat läheiset, jotka ymmärtävät, että voidakseni olla hyvä ystävä heille, tarvitsen myös omaa aikaa keskittyäkseni hyvinvointiini.

Haluan tällä postauksella auttaa lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeassa ja yliopistossa opiskelevia, sekä työelämässä tai oikeastaan missä tahansa elämäntilanteessa kamppailevia ihmisiä ymmärtämään itsensä arvon. Älkää koskaa menkö siihen oravanpyörään niin pahasti sisälle, että unohdatte huolehtia itsestänne. Mitä ikinä teettekin, tehkää se ilolla. Onnellisuus ei ole tavoite, vaan elämäntapa. Kun teet parhaasi niin, että myös voit hyvin, se riittää. Ja jos se ei riitä, niin älä lannistu, sillä aina tulee uusia mahdollisuuksia.

Elämä on täynnä onnistumisia, koska kaikki riippuu siitä miten maailmaa katsot. Silloin "epäonnistumisetkin" ovat vain uusia mahdollisuuksia. Opit aina jotain itsestäsi ja sinulle aukeaa uusia ovia. Itse uskon, että kaikella on tarkoitus. Joskus on vain siinä hetkessä vaikea ymmärtää, miksi asiat menivät niinkuin menivät. Myöhemmin kuitenkin oivallat, miten paljon hienoja asioita olet saanut elämääsi, juuri tiettyjen kokemusten kautta. Ilman niitä kokemuksia, et olisi se upea ihminen, joka nyt juuri olet.

Älä vihaa itseäsi asioiden takia, joita et ole, vaan ala rakastamaan itseäsi kaiken sen takia mitä olet. 

"FOR WHAT IT`S WORTH:

IT`S NEVER TOO LATE TO BE

WHOEVER YOU WANT TO BE.

I HOPE YOU LIVE A LIFE

YOU`RE PROUD OF,

AND IF YOU FIND THAT YOU`RE NOT,

I HOPE YOU HAVE THE STRENGTH TO START OVER."

-unknown -quote of the day

Upeinta ja sopivan itsekästä viikonloppua ihanat lukijani!

Nyt tukka tuuheana kohti uusia seikkailuja!;)

<3: Venla