Tämä on se THE vuosi

Ennen Köpikseen palaamista olin taas kesällä niin tottunut elämään Suomen läheisteni ympäröimäni, että vaikkei kurkkua kuristanutkaan enää samalla tavalla kuin viime vuonna kaiken ollessa uutta, tulihan se suru puseroon siitä huolimatta lentokentälle lähtiessä. Kesä oli niin ikimuistoisen ihana, etten tiennyt oliko mielessä päällimmäisenä haikeus vai kiitollisuus. Päätin tarttua jälkimmäiseen, se kun toimii huikean isona voimavarana ja tuo valoa elämääni. 

Tiesinhän, että kaikki tulee menemään taas hyvin omalla painollaan ja niinhän siinä kävi, koulurytmi imaisi mukaansa ja pitää niin kiireisenä, ettei edes ehdi ajatella asioita joita etukäteen murehti.

Rutistin Mulania, hän nuoli kyyneleet poskilta, niinkuin aina. Salaa toivoin, että voisin piilottaa hänet reppuuni syliin koneeseen ja ottaa mukaan kotiin, tänne toiseen kotiin. Paikkaan, jossa on myös hurjan hyvä olla, kun saa haastaa ja kehittää itseään.

Kävin kotona saunassa ennen lähtöä viimeistä kertaa tänä kesänä. Katsoin yläterassilla tähtitaivasta ja painoin mieleen tuon näyn. Saman näyn, joka toi levollisen olon viimekin vuonna Köpiksen sängyssä maatessa. Joka ilta nukkumaan mennessä katselen peiton alta ikkunasta tuota samaa näkyä ja mietin, että siellä ne rakkaat nukkuu Suomessa tämän saman tähtikaton alla. Yhtäkkiä etäisyys ei tunnukaan niin isolta.

Ensimmäinen kouluviikko on jälleen ollut niin tapahtumarikas ja intensiivinen, että tuntuu kuin viikon sijaan olisin ollut täällä jo useamman kuukauden. Näytelmiä on tullut lueskeltua useampina iltoina ja kirjoitettua tajunnanvirtaa sekä tehtäviä kynä sauhuten. Jalat ovat puolestaan olleet liikuntatuntien jälkeen niin hellänä, että hyvä kun on päässyt portaita kapuamaan ylös. Ihanaa, tätä oli kyllä ikävä, vähiä yöunia ei niinkään. 

Tiesin jo ennalta, että tämä tulee olemaan se THE VUOSI, kuten opettajat sanoivat. Niin paljon päällekkäisiä projekteja ja tehtäviä, että pitää vain luottaa prosessiin ja koittaa nauttia siitä, hektisyydestä huolimatta. Tämäkin sunnuntai vierähti koululla tehtäviä työstäessä. 

Voimia ja iloa uuteen viikkoon toverit!

 

<3:Venla

 

Lääkärireissuja

Tämän edellisessä postauksessa mainitun ruljanssin lisäksi, olen pyyhkinyt tällä viikolla pitkähköltä to do -listaltani monen monta asiaa. 

Viime vuonna koulussa käsikirjoituksia ja muita opintomateriaaleja lukiessa alkoi tuntua siltä, etten enää näe kunnolla. Rivit hyppivät miten sattuu ja silmät menivät sikin sokin. Tällä viikolla kävin vihdoin elämäni ensimmäistä kertaa silmälääkärillä. Näköä on toki testattu joskus terveystarkastuksissa, mutta kun ongelmia ei ole ennen tätä kevättä ilmennyt, ei lääkärille ole tullut mentyä. Läheiset olivat jo moneen otteeseen patistaneet minua optikon tai silmälääkärin pakeille, näytin kuulemma koomiselta tekstejä tihrustaessani. Minulle veikkailtiin hajataittoa ja lukulaseja. Nyt sitten pääsin silmäläärin tutkimuksiin ja kas kummaa, kaikkien lukuisten testien jälkeen selvisi, ettei näössäni ole mitään vikaa, päinvastoin. En kuulemma todennäköisesti tulisi tarvitsemaan lukulaseja vielä 20 vuoden päästäkään. Kaukonäkökin oli erinomainen. Vaikutin niin epäuskoiselta, että lopulta lääkäri luuli minun haluavan lasit pelkkien siistien pokien takia. 

Hän teki silti muutaman testin lisää ja arvioi myös kertomani perusteella, että olen luultavimmin vain kärsinyt väsyneistä silmistä. Tämä kuulostaa sikäli loogiselta, sillä vaikka näköongelmia tulikin turhan usein viime vuonna, eivät ne olleet päivittäisiä. Siispä mitä taas opimme? Lisää lepoa silmillekin kiitos. 

Silmälääkäri reissu ei ollut ainoa lääkärireissu tällä viikolla. Sen lisäksi Mulankin pääsi terveystarkastukseen sekä hammastarkastukseen. Rakkain pikkukaveri on onneksemme terve ja voimissaan.

Selvitin myös papakokeen tulokseni, eikä siinäkään ollut onnekseni solumuutoksia. Koska sinä olet käynyt viimeksi testissä? Toimikoon tämä tehtävälistan purkuni ja potilaskertomukseni vaikka muistutuksena satsauksesta siihen kaikkein tärkeimpään; terveyteen, jonka arvostaminen valitettavasti tulee usein vain silloin mieleen kun sen menettää.

Omasta ja läheisten terveydestä saa kyllä aina olla hurjan kiitollinen. 

Koska viimeiset päivät ovat menneet vauhdilla edellä mainituissa touhuissa sekä pakkaillessa. Toimikoon kuvituksena nyt nuo oi niin seesteiset kesähetket Lapista.

Tällä hetkellä olenkin jo Köpiksessä ensi viikon eväidenteko puuhissa, pyykinpesussa ja nenä kiinni käsikirjoituksissa. Oli tullut opettajilta lomalla jo sen verran tehtävälistaa koulun alkua varten.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa toverit ja voimia alkavaan viikkoon!

<3:Venla

Byrokratian rattaissa

Aika hypätä taas Tanskan elämään. Viime päivät ovatkin tästä syystä vierähtäneet erinäisiä asioita hoidellessa. 

Muutamia niistä tuli selvitettyä ensimmäisen kerran jo muistaakseni viime jouluna Suomen päässä. Eri vaihteisiin jonottaessa ja odotusmusiikin sulosointujen viimein loppuessa minua ohjattiin jatkuvasti soittamaan uuteen paikkaan. ”Me emme valitettavasti hoida juuri tätä kyseistä asiaa, teidän tulee soittaa tähän numeroon.” Lopulta lukuisten eri käännytysten jälkeen kuulin, ettei kyseinen asiaa hoitava henkilö ole juuri nyt paikalla. Tavoitin lopulta tämän henkilön vain kuullakseni, että minun tulee hoitaa asia Kööpenhaminassa, sillä kyseinen asia johtui Tanskan virastossa tapahtuneesta virheestä.

Kun sitten Köpiksessä menin (tietysti koulutuntien aikaan, sillä se ei ole muutoin auki) tuohon kyseiseen virastoon, jossa virhe oli tapahtunut sain kuulla, että tieto lähtee heiltä eteenpäin ja he eivät enää kyseistä asiaa hoida. Sain jälleen uuden viraston osoitteen ja numeron. Tällä kertaa asian voi kuulemma onneksi hoitaa puhelimitse virkailijan kanssa. Tein työtä käskettyä ja soitin kyseiseen paikkaan, josta sainkin jälleen kuulla, että asiaa ei voi valitettavasti hoitaa puhelimitse vaan minun tulee jättää kirjallinen viesti. Tanskan päässä sukulaisen avustuksella käytäntöä ja asiaa selvittäessä sain vihdoin kesäkuussa kuulla, että juttu on nyt hoidettu Tanskan viraston kanssa ja minun tulee vain ilmoittaa puhelimitse asia Suomeen. 

Soittelin sitten Suomen päässä uudestaan tuohon samaiseen numeroon, josta minut oltiin aiemmin käännytetty hoitamaan asia Tanskassa. Vaihteessa sainkin kuulla puolenpäivän jälkeen, että puhelinpalvelu on auki vain 12 asti (tietysti) ja minun tulisi soittaa seuraavana päivänä uudelleen. No heräsin toki seuraavana aamuna kärppänä pirauttelemaan kyseiseen numeroon, josta sain lopulta kuulla, että asia tulisi hoitaa sähköpostilla, jonka itse lähetysosoite oli jopa virkailijankin mielestä nimihirviö. Vaikka jossakin vaiheessa tätä matkaa meinasi allekirjoittaneeltakin kieltämättä loppua huumori kesken, ei kai tässä auta muuta kuin nauraa.  

Että sellaista. No nyt se sähköposti on onneksi kuitenkin vihdoin lähetetty ja pidän peukut pystyssä, että asia on tällä selvä. 

Aikamoista byrokratiaa sanoisin. Pakko kuitenkin lisätä, että kaikesta edellä mainitusta huolimatta tiedän, että Suomessa asiat hoituvat lähtökohtaisesti hurjan hyvin moneen muuhun maahan verrattuna. 

Onko siellä ketään muita byrokratian kourissa seikkailleita? Tsemppiä ja pitkää pinnaa kaikille kohtalontovereille!

PS. Kuvat eivät liity tapaukseen. Muuta kuin sillä seikkaa, että noissa maisemissa paras ystävä rinnalla mökillä ollessa, en vielä murehtinut näistä asioista. 

<3:Venla