Tämän edellisessä postauksessa mainitun ruljanssin lisäksi, olen pyyhkinyt tällä viikolla pitkähköltä to do -listaltani monen monta asiaa. 

Viime vuonna koulussa käsikirjoituksia ja muita opintomateriaaleja lukiessa alkoi tuntua siltä, etten enää näe kunnolla. Rivit hyppivät miten sattuu ja silmät menivät sikin sokin. Tällä viikolla kävin vihdoin elämäni ensimmäistä kertaa silmälääkärillä. Näköä on toki testattu joskus terveystarkastuksissa, mutta kun ongelmia ei ole ennen tätä kevättä ilmennyt, ei lääkärille ole tullut mentyä. Läheiset olivat jo moneen otteeseen patistaneet minua optikon tai silmälääkärin pakeille, näytin kuulemma koomiselta tekstejä tihrustaessani. Minulle veikkailtiin hajataittoa ja lukulaseja. Nyt sitten pääsin silmäläärin tutkimuksiin ja kas kummaa, kaikkien lukuisten testien jälkeen selvisi, ettei näössäni ole mitään vikaa, päinvastoin. En kuulemma todennäköisesti tulisi tarvitsemaan lukulaseja vielä 20 vuoden päästäkään. Kaukonäkökin oli erinomainen. Vaikutin niin epäuskoiselta, että lopulta lääkäri luuli minun haluavan lasit pelkkien siistien pokien takia. 

Hän teki silti muutaman testin lisää ja arvioi myös kertomani perusteella, että olen luultavimmin vain kärsinyt väsyneistä silmistä. Tämä kuulostaa sikäli loogiselta, sillä vaikka näköongelmia tulikin turhan usein viime vuonna, eivät ne olleet päivittäisiä. Siispä mitä taas opimme? Lisää lepoa silmillekin kiitos. 

Silmälääkäri reissu ei ollut ainoa lääkärireissu tällä viikolla. Sen lisäksi Mulankin pääsi terveystarkastukseen sekä hammastarkastukseen. Rakkain pikkukaveri on onneksemme terve ja voimissaan.

Selvitin myös papakokeen tulokseni, eikä siinäkään ollut onnekseni solumuutoksia. Koska sinä olet käynyt viimeksi testissä? Toimikoon tämä tehtävälistan purkuni ja potilaskertomukseni vaikka muistutuksena satsauksesta siihen kaikkein tärkeimpään; terveyteen, jonka arvostaminen valitettavasti tulee usein vain silloin mieleen kun sen menettää.

Omasta ja läheisten terveydestä saa kyllä aina olla hurjan kiitollinen. 

Koska viimeiset päivät ovat menneet vauhdilla edellä mainituissa touhuissa sekä pakkaillessa. Toimikoon kuvituksena nyt nuo oi niin seesteiset kesähetket Lapista.

Tällä hetkellä olenkin jo Köpiksessä ensi viikon eväidenteko puuhissa, pyykinpesussa ja nenä kiinni käsikirjoituksissa. Oli tullut opettajilta lomalla jo sen verran tehtävälistaa koulun alkua varten.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa toverit ja voimia alkavaan viikkoon!

<3:Venla

Aika hypätä taas Tanskan elämään. Viime päivät ovatkin tästä syystä vierähtäneet erinäisiä asioita hoidellessa. 

Muutamia niistä tuli selvitettyä ensimmäisen kerran jo muistaakseni viime jouluna Suomen päässä. Eri vaihteisiin jonottaessa ja odotusmusiikin sulosointujen viimein loppuessa minua ohjattiin jatkuvasti soittamaan uuteen paikkaan. ”Me emme valitettavasti hoida juuri tätä kyseistä asiaa, teidän tulee soittaa tähän numeroon.” Lopulta lukuisten eri käännytysten jälkeen kuulin, ettei kyseinen asiaa hoitava henkilö ole juuri nyt paikalla. Tavoitin lopulta tämän henkilön vain kuullakseni, että minun tulee hoitaa asia Kööpenhaminassa, sillä kyseinen asia johtui Tanskan virastossa tapahtuneesta virheestä.

Kun sitten Köpiksessä menin (tietysti koulutuntien aikaan, sillä se ei ole muutoin auki) tuohon kyseiseen virastoon, jossa virhe oli tapahtunut sain kuulla, että tieto lähtee heiltä eteenpäin ja he eivät enää kyseistä asiaa hoida. Sain jälleen uuden viraston osoitteen ja numeron. Tällä kertaa asian voi kuulemma onneksi hoitaa puhelimitse virkailijan kanssa. Tein työtä käskettyä ja soitin kyseiseen paikkaan, josta sainkin jälleen kuulla, että asiaa ei voi valitettavasti hoitaa puhelimitse vaan minun tulee jättää kirjallinen viesti. Tanskan päässä sukulaisen avustuksella käytäntöä ja asiaa selvittäessä sain vihdoin kesäkuussa kuulla, että juttu on nyt hoidettu Tanskan viraston kanssa ja minun tulee vain ilmoittaa puhelimitse asia Suomeen. 

Soittelin sitten Suomen päässä uudestaan tuohon samaiseen numeroon, josta minut oltiin aiemmin käännytetty hoitamaan asia Tanskassa. Vaihteessa sainkin kuulla puolenpäivän jälkeen, että puhelinpalvelu on auki vain 12 asti (tietysti) ja minun tulisi soittaa seuraavana päivänä uudelleen. No heräsin toki seuraavana aamuna kärppänä pirauttelemaan kyseiseen numeroon, josta sain lopulta kuulla, että asia tulisi hoitaa sähköpostilla, jonka itse lähetysosoite oli jopa virkailijankin mielestä nimihirviö. Vaikka jossakin vaiheessa tätä matkaa meinasi allekirjoittaneeltakin kieltämättä loppua huumori kesken, ei kai tässä auta muuta kuin nauraa.  

Että sellaista. No nyt se sähköposti on onneksi kuitenkin vihdoin lähetetty ja pidän peukut pystyssä, että asia on tällä selvä. 

Aikamoista byrokratiaa sanoisin. Pakko kuitenkin lisätä, että kaikesta edellä mainitusta huolimatta tiedän, että Suomessa asiat hoituvat lähtökohtaisesti hurjan hyvin moneen muuhun maahan verrattuna. 

Onko siellä ketään muita byrokratian kourissa seikkailleita? Tsemppiä ja pitkää pinnaa kaikille kohtalontovereille!

PS. Kuvat eivät liity tapaukseen. Muuta kuin sillä seikkaa, että noissa maisemissa paras ystävä rinnalla mökillä ollessa, en vielä murehtinut näistä asioista. 

<3:Venla

Sunnuntai on pyhitetty luonnossa liikkumiselle, hyvälle ruoalle ja perheelle. Tänään en tosin reippaile Lammassaaren upeissa maisemissa, eikä hellekään ole aivan samaa luokkaa kuin kuvien oton aikaan, mutta päivästä on silti varmasti tulossa vähintään yhtä nautinnollinen. 

Mikäli kaipaat inspiraatiota upeista ulkoilumaastoista, tsekkaa nämä postaukset: 

Espoon upeat ulkoilumaastot

Lumoava retkikohde: Vallisaari

Lammassaari

Vanhankaupunginkoski

Helsinki, olet lumoavan kaunis

Rentouttavaa sunnuntaipäivää! 

<3: Venla