Kun on koko alkusyksyn sykkinyt koulukuplassa, on vaikea käsittää ettei yhtäkkiä seuraavana päivänä enää olekaan luvassa näytelmien harjoituksia tai esityksiä.

Perjantaina saimme vielä nauttia loistavasta tiimityöstä, yhteishengestä ja näyttelemisen hurmiosta oikein urakalla maratonin mitan verran, kun esiinnyimme Kööpenhaminan Kulttuuriyössä. Taiteesta nauttimaan tullutta juhlakansaa riitti taas sen verran mukavasti, että saimme esittää loopilla näytöksiä lukuisille eri yleisöille.

Lopulta totesin pitkän viikon päätteeksi, etten kuitenkaan ehtisi nukkua kuin enimmillään muutaman tunnin ennen lentokentälle lähtöä, joten samapa tuo jos menisin melkein suoraan koululta kentälle. Siispä suuntasin vasta aamuyöstä kotiin hakemaan passiani ja tietysti reppua pakatessani nukahdin pystyyn sohvalleni. Tässä vaiheessa totesin toki, että nerokas ideani pysyä hereillä ei ehkä ollutkaan niin pettämätön.

Lähtöselvitys oli mennyt kiinni kentälle päästyäni, mutta avulias henkilökunta soitti koneeseen ja juoksin ohjeiden mukaisesti täyttä häkää turvatarkastuksen jonon ohi portille ja kuin ihmeen kaupalla lopulta selvisin lennolleni. Huh nyt taidan pikku syyslomani alkajaisiksi tarvita unta pari vuorokautta putkeen, jospa sitten ajatus kulkisi hieman paremmin. 

Kuvasaldoa kertyi päivältä muutaman hassun otoksen verran, mutta saan varmasti myöhemmin valokuvaajan otoksia jaettavaksi. 

Sattuiko kukaan olemaan Kööpenhaminan suunnilla Kulttuuriyön aikaan?

Aurinkoista viikonalkua toverit!

<3: Venla

Tänään otin oman pienen hetken, pysähdyin ihailemaan aurinkoista Kööpenhaminaa, syksyn väreihin somistautuneita kauniita katuja ja kuuntelin kahviloista kantautuvaa iloista puheensorinaa. Raikas merituuli puhalsi kasvoilleni katsellessani rantaan leijaa lennättelemaan ja piknikeille kokoontuneita perheitä. Vastaan tepasteli myös tuo suloinen karvainen ystävä, joka lievitti eläinikävääni. Hän toi kovasti mieleeni lapsuudenkotini naapurin kissan, jolle aikoinaan sain antaa paljon hellyyttä. Kuka tietää, kenties se samainen vanha ystävä tulikin tervehtimään ja katsomaan, että mulla on kaikki kunnossa. Bongasin rantareitilllä myös pari sitkeää veteen uskaltautunutta uimaria. Kovasti teki mieli itsekin päästä pulahtamaan, mutta se suomalainen sisälläni olisi kaivannut saunan kaveriksi. 

Lenkki teki kyllä erittäin hyvää ja niin myös sen jälkeinen pitkän kaavan mukaan nautittu kotibrunssi. Kellekään pitkään blogiani seuranneille ei liene jäänyt epäselväksi, että rakastan aamiaisia..tai no tarkemmin sanottuna kaikenlaisia hetkiä joihin liittyy ruoka. Syön toki arkenakin aina aamupalaa, mutta varsinkin täällä Tanskassa erittäin hätäisen menevällä aikataululla. Siksi olikin tänään ihana pitkästä aikaa istua pöydän ääressä antaumuksella, ilman kiirettä.

Toivottavasti mahdollisimman moni olisi intoutunut viettämään lihatonta lokakuuta (tai elämää). Tässä inspiraatiota eläin- ja ilmastoystävälliselle brunssimenulle:

-Danerolles vegaanisia uunissa paistettavia croissantteja, jotka täytin ennen kierittämistä ja uuniin laittoa vegaanisella remouladella

-avokadoa, kurkkua, tomaattia ja paprikaa (sekä croissanttien täytteeksi, että dipattavaksi chilihummukseen)

-maustamatonta kasvipohjaista jogurttia & marja kaurajogurttia, tuoreita mustikoita, kurpitsansiemeniä & mysliä

– uusin kokeiluni Tanskan ruokakaupan vegaanitarjonnasta: munakokkeli

-tuoreet herkkusienet paistettuna suikaleina pannulla kasvipohjaisessa voissa, mustapippurin ja valkosipulijauheen kera

-vegaaniset samosa-pasteijat (tosi hyviä chilihummuksen kera)

PS. Kuten kuvista näitte, täällä myydään vegaanista jauhelihaa, joka on myös tuonut vaihtelua viime viikkoina allekirjoittaneen eväsbokseihin, niiden perinteisten erilaisten linssien ja papujen lisäksi. Tuo muistuttaa pelottavan paljon jauhelihaa, mutta on vieläpä parempaa, eikä tarvitse pelätä, että suuhun tulee mitään ällöttäviä sattumia tai murehtia, että joku poloinen olisi joutunut kärsimään sen vuoksi. Iso peukku! Sattuuko joku tietämään onko tällaisia vielä rantautunut Suomeen? Tai noita munia?

Herkullista viikkoa toverit!

<3:Venla

”Ii-jaaii-ja ii-jaaii-ja” syvältä vatsanpohjasta kantautuva ujelluslaulumme täyttää crescendona koko huoneen. Istumme ringissä utuisen punaisessa valon hämärässä. Lopulta leijailemme ilmassa tarkoin harjoiteltujen tanssiliikkeiden avulla, kunnes paiskaidumme energiavirtauksen mukana seinään. 

”Unohdin todella hetkeksi olevani tässä mustassa studiossa. Aivan kuin huone olisi täyttynyt savulla ja ääriviivanne olisivat hiljalleen kadonneet”, tokaisi luokkatoveri nähtyään meidän työstämän kohtauksen kreikkalaisesta tragediasta nimeltä Electra. Kenties siis onnistuimme välittämään edes pienen ripauksen tuota aidon rituaalin tunnelmaa, jossa esimerkiksi fyysisen toiminnon jatkaminen vie sinut jonnekin muualle, luoden jotakin metafyysistä. 

Ennen esitystä olimme saaneet opettajalta ohjeiksi keskittyä enemmän kieleen ja retoriikkaan. Kaikki löytyy itse tekstistä, joten ei ollut tarvetta lisätä draamaa. Yhtäkkiä aloimme kuulostella harjoittelemaamme kohtausta uudella tavalla. Itse sanat saivat aikaan kehossa jotakin, kun niitä maisteli selvästi artikuloiden uusin silmin. Täten saimme tekstistä avaimet kohtauksen runollisuuteen, musikaalisuuteen sekä rytmiin. 

Lukujärjestyksemme täydentyi myös heti ekojen viikkojen Caryl Churchillin Love and Information kohtausten esittämisen jälkeen jälleen mm. laulu- ja äänitunneilla sekä nykytanssilla.

Ensi viikosta on tulossa jännittävä, sillä perjantaina koittaa myös intensiivisesti harjoittelemamme Vuonna 1984 -näytelmän esitys, joiden roolihahmojen parissa ja kohtausten maailmassa onkin vierähtäneet menneet viikot todella vauhdilla. Nyt suuntaan koululle juuri samaisen näytelmän sunnuntaitreeneihin.

Rentoa päivää toverit!

<3:Venla